Kaikki loppuu aikanaan

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä matka.

Viimeiset päivät Cancunissa meni aika pitkälti samaa kaavaa: tortilloja-tacoja-burritoja-rantaa. Tässä alapuolella kuva meidän viimeisestä aamiaisesta, sisältäen kaiken tarpeellisen. Pitää vielä muuten todeta, että kolme viikkoa Meksikon alueella opetti, että suosikki meksikolainen ruoka on sittenkin se amerikkalainen versio siitä! Ei tietenkään aina.. mutta useimmissa paikoissa se oli kuitenkin suurempi ja mahtavampi kun se perus meksikolainen missä oli pelkkää kanaa eikä mitään vihreen vehreetä. Mutta joo, ehkä nää on niitä asuinaluekysymyksiä, pitänee palata vielä johonkin toiseen osavaltioon tekemään tutkivaa journalismia!!

Aika kaukaiselta voi tuntua nämä alla olevat maisemat n. viikon päästä kun palaan kylmään, harmaaseen? lumiseen? pimeeseen! Suomeen.. Nyt kun vielä voi niin on mukava ihailla valokuvista Cancunin aika täydellistä rantamaisemaa. 

Paluumatkaan lähdin keskiviikkoiltana. Reitti kulki Havanan ja Panaman kautta Santiagoon. Havanassa oli tietenkin mutkia matkassa ja jouduin poistumaan ulos matkalaukkuineni ja näin ollen jouduin taas maksamaan 25 CUC (sama euroissa) maastapoistumismaksun, mihin mulla ei tietenkään ollut rahaa, koska kuuban rahaa ei saa kuljettaa maasta pois. Noh, onneks siellä oli automaatti mikä loppujen lopuksi toimi, muuten olisin varmaan lähes vieläkin Kuubassa. Yö Havanan kentällä meni mutkitta ja paluumatka Santiagoon oli leppoisa vaikkakin aika pitkä.

Oli kiva tulla vielä Chilen kotiin kun oli kaikki järjestyksessä ja jääkapissa valmiksi tehty ruoka ja kaikki. Torstai-ilta menikin vaan Rodrigon kanssa kuulumisia vaihdellen ja seuraavaa reissua varten pakkaillessa, perjantaina lähdettiin nimittäin La Serenaan JuanJon ja Rodrigon kanssa.

Oli mukava reissu, aika leppoisa, paljon ravintoloita ja yöelämää ja vähän toki turismiakin välissä..

Nyt sitten viimeinen viikonloppu Santiagossa. Paluu Suomeen Sao Paulon ja Frankfurtin kautta maanantaina. 

Au revoir. 

I made it through the wilderness..somehow I made it through.

Mehiko mainland.

Kuten allaolevista kuvista saatatte nahda, olemme siis ylittaneet rajan takaisin Meksikoon.

Matkahan taittui "katevasti" kahdella bussilla ja jokilaivalla ja arvioitu aika; 8 h piti aika hyvin paikkansa. Mita meille ei arvioitu oli se, etta rajalla odotetaan n. 2-3 h ihan muuten vaan jos autokuski Pedron veljenpojat tai ankat tai siat vaikka haluaa lahtea kaupunkiin.. No ei ne halunnut, mutta saatiin kuitenkin minibussillinen paikallisia mamacitoja kyytiin.

Tosiaan rajan ylitys meille kuvailtiin matkatoimistossa etta "very big boat you know" ja tuo mahtava laiva oli tollainen kanootti missa oli olkikatto. Ihan hyvin se kulki, suht heilumatta, ja kun rauhassa istuttin niin yli laitojenkaan ei tullut mitaan vetta. Valilla arvelutti, etta onkohan taa se virallinen paikka kun olo oli kun Miamiin banaanilaivalla pyrkivilla kuubalaisilla, mutta oikeanlaiset leimat saatiin ja Mexicoon asti paastiin!

Meidan eka pysahtyminen oli Palenque nimisessa pienessa kaupungissa missa vietettiin paiva kierrellen kaupunkia. Aika pieni kylanen oli kyseessa mutta kylla se aika ihan nopeasti saatiin kulumaan. Sielta otettiin illalla klo 22 yobussi Meridaan, takaisin tanne Yucatanin "ylapaahan", lahemmaksi Cancunia.

Merida oli oikein mukava meksikolaishenkinen kaupunki, missa oli paljon "mercado"- ja toritunnelmaa, mutta rasittavuuteen asti kauppiaita. Joka paikassa myytiin jotain rannekoruja, voita, riippumattoja tai muuta alytonta kuten puisia paita heiluttavia kanoja pyorealla alustalla..Ei kuitenkaan ostettu juurikaan mitaan, paitsi Lotta tuon riippumaton ja muuten tietty muutamat paikalliset korvikset!!

Perjantaina kaytiin n. 30 min paassa Progresossa rannalla. Tulumin ja Belizen jalkeen ranta oli lahinna sama kun Espanjan etelakarjessa tai Kanarialla, mutta kylla siella silti jaksettiin 5h maata, ihan vaan, etta sais sita varia pintaan.. Progresossa syotiin myos lounas mika omalla kohdallani oli ihan ok, mutta lotan salaatti sisalsi puoliksi leikatun kaalin, mika oli kuorrutettu valkoisella homejuustokastikkeella. Henkilokohtaisestihan en moiseen ruokalajiin pystyisi, mutta moniruokaisempi matkakumppani soi sen kummasteluista huolimatta. Progreso on muuten Meksikon tarkein satamakaupunki, mutta kovin kummallisia merimiehia siella ei nakynyt. Sen sijaan siella nakyi hammentavan paljon turistikraasaa ja kauppiaita rannalla (mita ei onneksi ollut Tulumissa eika Belizessa!!) , mutta ei ihan paasty ymmarrykseen keta varten ne siella oli, koska en Progresoa luokittelis Yucatanin turistisimmaksi alueeksi. Noh, jotain pientahan sielta tarttui mukaan..

Perjantai-iltana meidan oli tarkoitus lahtea hyvin syomaan ja unohtamaan paivan lounas seka illalla ehka johonkin diskoon.. Mutta kuinkas sitten kavikaan, erittain kohiva Lotta paatti ottaa paivaunet iltaa varten silla valin kun mina kayn netissa. NOh, tultuani netista paatin itsekin ottaa pienet paivaunet (klo 19.30 illalla) ja seuraavan kerran herattiin varmaan klo 1 yolla ja sita seuraavan kerran pirteana uuteen aamuun klo 7. Etta sellasta, sellanen meksikolainen yo Meridassa.

Lauantaina oltiinkin sitten tietenkin pirteita ja kierrettiin markkinoita ja artesania-paikkoja, mitaan sen suurempaa ei loytynyt ja paatettiinkin jattaa suuremmat tuliaiset ja tilpehoorit Cancuniin ostettavaksi.

Lauantai-iltana tosin paastiin ulos asti! Merida on siita mukava kaupunki, etta siella on viikonloppuisin aina ihan eritoten jarjestetty kaikkea ohjelmaa, vahan kun pysyva sataman yo (Jyvaaaskylalaiset tietaa.) Kaytiin siis jo aiemmin loistavaksi todetussa ravintolassa syomassa illallista ja maistamassa margaritoja ja jatkettiin yhdelle paakadulle terassille katsomaan kun salsabandi soitti ja paikalliset innostuivat tanssimaan. Tunnelma oli varmaan lahes sama kun Riossa tammikuussa!! ... ehka vaan pienemmassa mittakaavassa. Kaytiin muuten myos karaokessa ja iltasella "salsaamassa" paikallisessa baarissa, missa oli livebandi. Sana salsaamassa sai hakamerkit ymparilleen siksi, etta se meidan salsaaminen naytti paikallisille todennakoisesti vaan sympatiaa herattavalta heilumiselta, mutta oikein mukavaa oli silti!

Tanaan herattiinkin sitten ei niin pirteana klo 8 uuteen aamuun. Meillahan oli tanaan edessa Chichen Itza, eli naista maya-raunioista kuuluisin ja yksi uusista maailmaihmeista. Eilisista salsailuista ja margaritoista huolimatta, seka arsyttavan kakkosluokan bussin matkustuksen jalkeen paastiin raunioille ja todettiin taas, etta se meidan kiintio rauniolle on sellanen pikkasen vajaa 3 h. Sen verran jaksaa historian havina innostaa, mutta sen jalkeen alkaa jo miettia et oiskohan taalla rantaa tai baaria. Tehtiin muuten pari todella kovaluokkaista esittelyvideota chichen itzalta, ne luonnollisesti jaossa jonkun median kautta lahiaikoina.

Tosiaan kuten ylaalla mainitsin, ei kakkosluokan busseissa matkustaminen ole juhlavaa ollenkaan. Arsyttavaahan niiissa on se, etta ne on aina lattiasta kattoon tayteen pakattuja ja se, etta ne pysahtyy jokaisen talon kohdalla - jos vaikka joku haluais hypata kyytiin. Tan takia paatettiinkin, etta raunioilta jatketaan Cancuniin ihan priimaluokassa, mika oli kylla taynna, mutta ainakin aikataulussa. Matka kesti 3h ja mukavati saatiin majoitus samasta hostellista kun ekana yona, joten so far so good.

Pitaa viela mainita, etta taalla Meksikossa ollaan taas paasty ihailemaan ihan avoimesti naita maya-lapsia, kun Guatemalaan mennessa jokainen opaskirja ja muu turisti neuvoi, etta erityisesti lansimaiset naiset eivat saa katsoa guatemalalaisia lapsia eika tietenkaan etenkaan ottaa valokuvia. Syy tahan piilee siina, etta guatemalalaisilla on joku muinainen uskomus, etta lansimaalaiset naiset tulevat guatemalaan kidnappaamaan kaikki lapset tai vahintaan haluavat niilta jotkut sisaelimet myyntiin. Meilta ei maahantullessa kysytty mitaan ammatteja - tallaisena tehotiimina meita ois voitu jopa pitaa epailyttavana?

Joopa, tosiaan nyt ollaan Cancunissa ja huomenna mennaan Isla Mujerekseen. Siella pitais nakya pikku haita ja kilpikonnia ja sen sellaista. Rusketustahan tassa viela yritetaan saada pintaan.

Muutama paiva super-reissua jaljella, keskiviikko-iltana suuntaan itse kohti Havanaa ja sielta edelleen torstaina Santiagoon ja Lotta lahtee torstaina aamuvarhain New Yorkin kautta Suomen maalle.

Lahipaivan rusketusraitoja tietenkin jaossa piakkoin.

Guatemala -> Mexico

Lotta riippumatto-ostoksilla



Yksi maistuva margarita

Olkikattoinen jokilaiva Guatemalan rajalta Meksikoon. Joessa huhuttu olevan krokotiileja!! Ei nahty.

Ah miten puhdasta jokivetta.

Tikal, Guatemala

Lotta Laskeutuu raunioilta
Puun juurella tikalissa
Lotta kiipeaa rauniolle
Itse raunio

ja 40 metrinen temppeli.

Terveisia raunioilta.

Starttasimme tanaan klo 7 bussilla kohti Tikalin maya-raunioita. Klo 6.20 heratyshan ei tee tiukkaa matkalaisille, jotka menevat nukkumaan viimeistaan klo 21.15. Painvastoin, sita alkoi jo herailemaan viidelta miettien, etta jokohan sita kohta pitaisi nousta. Niin ne ajat muuttuu…

Meidan majoittumispaikka, loistava hostelli Los Amigos sijaitsee Floresissa, mika on n. 60 km matkan paassa Tikalin raunioilta. Katevasti sinne paasee bussilla.

Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on muuten myos Unescon maailmanperintöluettelossa.

Píen historian oppitunti lienee paikallaan ja siinahan meita parhaiten auttaa tietenkin wikipedia, mika kertookin Tikalin olleen yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista.

Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200-850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.

Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000-200 000.

Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa.

Kas noin. Toivottavasti nautitte historian katsauksesta. Mainitaan viela elaimistosta, etta matkalla sinne nahtiin monta possua, hevosta ja kanaa ja paikan paalla nahtiin puissa apinoita, paljon erilaisia lintuja, paikallisia pitkahantaisia pesukarhuja seka tarantella. tai mika se nyt onkaan.

Sitten matkasuunnitelmiin. Tosiaan huomenna lahdetaan klo 5 AM bussilla, jokilaivalla ja toisella bussilla kohti Meksikoa. Harmillista, etta meidan Guatemalan osuus jaa nain lyhyeksi, koska monen matkaajan ja meidan spesiaalioppaan Jonnankin mukaan todelliset helmet ja aarteet ovat etelammassa antiguassa ja semuc champeyssa. Todellisuus on kuitenkin se, etta meidan pitaa viikon paasta olla Cancunissa, Yucatanin niemimaan toisessa paassa joten ei yksinkertaisesti ehdita enaa tata etelammaksi. Matkaahan vaikeuttaa se, kun linnuntieta ei tosiaan voi ylittaa rajoja vaan aina pitaa jotenkin ikavasti katsoa kartasta missas niita passikontrolleja ja viidakon lapi menevia jokilaivoja kulkee. Taalla kun on muutenkin vaikea ennustaa kuinka paljon sita aikaa loppujen lopuksi kuluu. Nain ollen etelaisempi Guatemala jaa seuraavaan matkaan!

Sinansa harmillista, koska kaiken muun mukavan lisaksi Guatemala on todella mukava budjettikohde kun kaikki on niin halpaa. Belizen jalkeen tuntuu erityisesti, etta mikaan ei maksa mitaan.

Noh, sellasta. Lisaa katsausta Meksikon paasta. Jos joku seuraa kartasta niin reitti kulkee siis Flores, Guatemala - Palenque Mexico, siita sitten ehka Campecheen tai suoraan Meridaan. Meridassa ollaan muutama paiva ja katsastetaan viela Meksikon paassa Chichen Itza rauniot, mitka on muuten yksi maailman uusista seitsemasta ihmeesta. Ne tsekataan matkalla Cancuniin, missa halutaan viela nauttia rantakeleista ja toivottavasti kayda ihanalla paratiisisaarella. Sellaista.

Fotos, fotos, fotos

Pyykille menossa, viimeset puhtaat vaatteet paalla. No okei ei noikaan ole puhtaat.

Kansiosta Dogs in Central America. San Pedron baarista ihana koira. Harmitti kun ei voinut rapsuttaa.

Tollanen papukaija oli ehka metrin paassa missa nukuttiin. Ihme kun ei meidan tuurilla naaman edessa.

Lokoisia hetkia klassisesti riippumatossa. Corazal -Belize

Floresin katuja aamuyhdeksalta kun aamuvirkut vie pyykkejaan.. Guatemala.

Road to Guatemala

Tie on pitka ja kuoppainen.

Siina aika tiivistetysti matkanteko tanne Floresiin, Guatemalaan.

Tana aamuna herattin siis aikasin aamulla valmiina lahtoon. Ei muuten hidastanut eiliset pikkujoulutkaan menoa, joten vanhaks ollaan varmaan tultu!

Tosiaan lahdetiin moottoriveneella Ambergris cayesta klo 9.30 ja pysahdyttin Caye Caulkerissa pikaisesti lastaamaan venetta. Sehan on ambergrsia vastaava saari, mutta huomattavast pienempi ja siela ei ole niin paljon tekemista. Ei meidan juttu siis varmaan ollenkaan.

Noh, siita jatkettiin Belize Cityyn.

Ihan kauhee paikka, en suosittele kenellekaan. Jos ennen ajattelin, etta Lima on ruma, likainen, toivoton ja rasittava, en keksi millaisilla sanoilla voisi kuvaila Belize citya. Ei todella pysahtymisen arvoinen.

Vaihdettiin siela vene bussiin ja suunnattiin kohti Guatemalan rajaa. Benque del Viejo on muistaakseni Belizen puoleisen kaupungin nimi. Matkaan meni n. 3 h kai ja siina valissa pysahdyttiin myos Belizen paakaupungissa, melko ankee mesta sekin!

Linja-autossa oli kuitenkin tunnelmaa,oli abbaa salsaversiona ja paljon ikivihreita rakkauslauluja. Myos porukkaa paljon, mutta harmikseni ei yhtaan kanaa. Rajalle saavuttiin varhain ja sen ylitys oli helppoa (kun heinan teko)

Belizesta jai loistava kuva mutta lahinna vaan tuolta saarelta. Ihmiset oli todella ystavallisia ja mukavia ja tunnelma leppoisa. Belize mainlandista en nyt osaa sen kehuvampia sanoja sanoa kun ylhaalla jo naitte, joten menkaa aina vaan Ambergris Cayelle tai Caye Caulkerille. Jannaa, muuten etta tuo Caye lausutaan kuten Key; ennen kun tama aukes oli pikkasen vaikea tajuta paikallisia, etta mista ne puhuu.

No, joka tapauksessa. Back to Guatemala. Tosiaan rajan ylitys meni hyvin, mutta rauhaan(ja rakkauteen) tottuneena oli jotenkin shokeraavaa se rajan taman puoleinen kaoottinen meininki. Muutaman neuvotelun jalkeen saatiin n. 1.5 dollaria maksava taksikyyti laheiselle aukiolle mista lahti minibusseja jatkuvasti Floresiin.

Olipahan kyytia. Kapasiteetiltaan ehka 9 paikkaisessa minibussissa oli parhaillaan varmaan 17 ihmista, ja niitakin otettiin ja jatettiin tien varteen miten sattuun. Ei meilla Chilessa talla tavoin.. Tie oli myos melko huonokuntoinen, auto rymiseva ja nopeus aika kova, mutta selvittiin kuitenkin muutamaa kokemusta rikkaampina perille.

Matkalla nakyi paljon kanoja ja hevosia ja yksi taksi, mista kannettiin sika ulos. Flores on aika vilkas turistipaikka, vahan kuin Cuzco Perussa. Tasta lahdetaan sitten Tikaliin, maya raunioille.

Oikeesti ei ole nain ankeeta kun teksti antaa ymmartaa, tietotekniset ongelmat muun vasymyksen ja hyttysten pistojen ohessa vaan painaavat lyhythermoista.

Taidamme lahtea hyttysverkko-ostoksille.

Terveisia ihanan lumiseen Suomeen. Parempi ois pysya maassa viela kuukauden se lumi!!

Hetkia Belizessa

San Pedro

Veneilya paratiisissa

Yksi monista autioista paikoista

Corazalin kaupungintalo, varikas ja iloinen

kaksi matkustajaa vuokrapyorilla

Another day in paradise

Ambergris Caye - San Pedro

Taalla paratiisisaarella ollaan jo tosiaan kaksi yota vietetty.

Saavuttiin tanne torstaina mukavalla moottoriveneella mika taysin tyynen kelin takia oli hyvinkin tasainen kyyti. Matka kesti n. 2h ja siina matkalla ei paljon muuta nakynyt kun aavaa merta. Auringonlasku ja huojuvat palmut toki nayttivat ihan natilta.

Tanne San Pedroon saavuttiin klo 17 ja lahettiin muitten backpackereiden kanssa etsimaan yosijaa nimelta Pedro's inn. Muutaman mutkan takaa se loytyikin ja osoittautui ihan loistavaksi. Siella on taas oma huone, toki se on karu ehka Suomiasteikolla mutta taalla se on ihan luksusluokkaa. Pihalla on mm uima-allas! Hinta on n. 10 dollaria per henki mika on todella edullinen. Belize nimittain on aikasta kallis paikka verrattuna muihin Vali-Amerikan paikkoihin.

Me kun saavutaan Yucatanilta, mika on Meksikon kallein osavaltio, on Guatemala varmaan melkoinen hintashokki - positiivisesti!

Torstaina tosiaan saavuttiin reggaemaiseen San Pedroon ja tunnelma taalla on niin erilainen kun missaan Vali- tai Etela-Amerikassa. Tuntuu sellaiselta kun kuvittelisi Jamaican olevan. Melko leppoisaa siis ja paljon turisteja ei nay.

Torstai-iltana vietettiin Lotan valmistujaisia tuossa paikallisessa Jaguar's loungessa ja oli oikein mukavaa vaikka meidan juhlaseuruseen kuuluikin vaan kolme jasenta; itse juhlakalu, allekirjoittanut ja tietenkin kamera.

Perjantaina herattiin kylla taas todella aikasin ja paatettiin kayda kaupassa ostamassa hyva aamiainen. Hyva se oli ainakin hinnaltaan, se nimittain kustansi yhteensa 30 dollaria. Tama sisalsi siis sampyloita, juustoa, kurkkua, paprikaa ja pari jogurttia ja mehua. Etta siina vahan osviittaa hintatasosta. Tosin paikallisbaarissa perus kananmuna-papu-pekoni systeemi ois irronnut hyvinkin paljon edullisempaan hintaan, mutta teki vaan mieli jotain tuoretta.

Ollaan tahan mennessa hyvin valtelty salaatteja ja muita silla uhalla, etta saadaan joku vatsapopo mutta huomaa nain matkan edetessa etta vahan sekin raja on hailyva. Eilen, perjantaina, mm syotiin ihan loistava kasvislounas mihin sisaltyi kasvistaytteinen lettu ja fetasalaatti. Kylla kelpasi ja maistui.

Eilen paatettiin myos vuokrata pyorat etta saadaan tasta saaresta jotain irti ja oli ihan mahtava pyorailla ympariinsa kun taalla on viela niin luonnonkaunista. Mahtavia kasveja ja puita ja oikeasti ihan autenttista. Unelmallisia uima-rantoja taalla ei ole, koska koralliriuttojen takia aallot ei hakkaa rantaan asti niin rannat paasevat vahan rehevoitymaan. Laitureilta, joita on joka puolella pienine bambukattoineen, on hyva menna uimaan. Ja ainiin, muistinko tietenkin mainita sen meidan luksus uima-altaan......


Eilinen paiva meni siis pyoraillessa ympariinsa ja kavin uimassa, Lotta keskittyi rusketusrajojen hankkimiseen. Iltasella mentiin parin hostellikaverin kanssa muutamalle drinkille ja syomaan, mutta vasahdettiin aika aikasin. Luulis, etta nain muutaman hetken lattarimaisissa kulttuureissa viettaneena kasittaisin, etta yoelama ei ala klo 20 vaan ehka lahemmaks klo 1-2, joten meidan aikainen ilta tuntuu aina vahan kostautuvan kun ihmisia ei todellakaan nay missaan viela klo 22.

Tanaan, lauantain kunniaksi (meilla on muuten pikkujoulut) ajateltiin tehda vahan enemman etelamaiseen tyyliin tuo lahto. Eli syomaan klo 21 aikasintaan ja siita sitten jatkoa.

Tassa pitaa viela loppuun mainita, etta torstaina kaytiin tietenkin paikallisessa karaokessa laulamassa jo se edellisen kerran tuttu Madonnan biisi. Nyt ollaan niinku joka maassa laulettu karaokea - onkohan Guatemalassa karaokebaareja?

Kaks asiaa puuttuu meidan Belizen valloituksesta; ei olla kuultu la Isla bonitaa eika Buffalo soldieria. Ehka nekin tanaan.

Tanaan aiotaan lomailla eika hotkyilla mihinkaan. Otetaan aurinkoo, kirjotetaan postikortteja ja luetaan kirjaa ja lehtia. Katotaan jaksetaanko esim 1.5h sellasta..no, pyorat on jo palautettu joten sen lisaksi voi vaan menna paikalliskauppoihin tarkastamaan neonvareissa loistavia Belize, San Pedro paitoja. Tuliaisostoksia siis

Huomenna lahdetaan veneella Belize cityyn ja sielta suoraan bussilla kohti Guatemalaa.

Seuraavan kerran juttua sitten Guatemalasta.

Hiphei. Varia on saatu! Ja hienoja valokuviakin on.

San Pedro - La isla Bonita

Ei oikeastaan muuta sanottavaa kun,

Tropical the island breeze
All of nature wild and free
This is where I long to be
La isla bonita
And when the samba played
The sun would set so high
Ring through my ears and sting my eyes
Your spanish lullaby

siina tiivistetysti. Belize on ihan paratiisi, mutta taalla on vahan kallista.

Valokuvia seuraavan kerran.

Corazal, Belize

Belize.

Maa jonka olemassaoloa kukaan ei oikein muista. Maa, josta kukaan ei ikina tunnu tietavan mitaan.

No ei tiedetty mekaan.

Ei mm tiedetty etta taalla maaassa ei puhuta espanjaa vaan todella huvittavaa rastareggae-englantia Jamaica henkeen. Joka kerta kun keskustelee naitten ihmisten kanssa alkaa lahinna huvittamaan kun ei vaan meinaa tajuta mitaan. Pakko tietenkin viela mainostaa, etta tama paikka on tosiaan tunnettu Madonnan 80-luvun hitista La Isla Bonita, mika sijoittuu tuonne San Pedroon mihin seuraavaksi suuntaamme.

Nyt takaisin eiliseen.. Meilla oli siis tiukka suunnitelma lahtea heti aamusta kohti Chetumalia, mutta kun siina klo 8 avattiin silmat ja aurinko paistoi taydelta taivaalta niin suuressa yhteisymmarryksessa paatettiin lahtea viela muutamaksi tunniksi Tulumin rannoille. JOS vaikka ei sitten muuten reissulla enaa paistaisi aurinko... Matkan pohjimmainen tarkoitushan on tietenkin aiheuttaa kateutta ja se onnistuu oikeastaan vain kahdella tavalla: todella mittavalla rusketuksella seka sadoilla valokuvilla mita on ottanut ympariinsa ja mita voi sitten katevasti lisata eri verkkoyhteisoihin. Kuten sanotaan, what happens in Mexico, stays in facebook..  

Iltapaivalla, luonnollisesti muutaman quesadillan jalkeen, lahettiin sitten paikallisen kylahullun saattelemana bussilla kohti Chetumalia. Kylahulluks me nimettiin se siksi, etta ei meinattu tajuta sen puheesta yhtaan mitaan ja se aloitti keskustelun, etta oli joskus kauan sitten nahnyt yhta kauniita naisia kun me jossain kaukana ja nyt talla hetkella han ei voi saada lapsia.   

Chetumal on todella pieni ja suht ankea kaupunki Belizen rajalla ja siella meidan oli tarkoitus vaihtaa vaan terminaalia toiselle bussille Belizeen, mutta koska meidan saapumisaika oli tuon rantaepisodin takia pikkasen myohainen niin piti sitten ottaa taksi. Meille sattuikin oikein mukava taksimies joka kuskasi meidat kohtuulliseen 15 dollarin hintaan rajamuodollisuuksien yli Belizen puolelle.  Sinansa rajanylityksessa ei ollut mitaan hankalaa. Passi leimattiin Meksikon puolella, etta poistuttu on ja saadaan tulla takaisinkin ja Belizen rajalla saatiin 11 paivan oleskelulupa Belizeen. Tahan mennessa kaikki meni jotenkin liiankin nopeasti ja sujuvasti.  

Noh, sitten astuttiinkin Belizeen ja alettiin katsella etta jaahas mistas tassa paasee sinne kylaan. Epamaaraista jamaicaenglantia ja jengiespanjan sekoitusta ja hitosti erilaisia vanhoja busseja sekasortoisesti rajalla. Tuntu kun ois ollut jossain Viipurissa. Heti alkuun yks bussikuski yritti saada meita kipuamaan bussin takaosasta todella tayteen bussiin mut oltiin et no ei me nyt tohon menna.. ja jaatiin odottamaan seuraavaa bussia.  Noh, sehan tuli, mutta siinakin oli sama meininki, etta meille sanottiin et joo paasette kyytiin mut oottakaa et kaikki muut on ensin tunkeutunut tanne. Oltiin vahan hamillamme et okei no miks jos me ollaan ensimmaisia mut ooteltiin kiltisti. Saannot on saantoja kuten Suomessa olemme oppineet. 

Noh, sitten paastiin sekavissa tunnelmissa hyvin tayteen bussiin ja tunkeuduttiin rinkkoinemme bussin takaosaan missa jalleen rastaenglannilla kuultiin etta LADY MAYBE YOUR BAG HERE  Siita alkoi sitten sekava bussimatka kohti Corazalia, tunnelma oli niin absurdi kun taustalla soi jotkut meksikolaiset kansanlaulut ja bussissa oli porukkaa joka tuolille ja kaytavalle ja puisilta hattuhyllyilta puuttui vaan kanahakit. Pimeyden laskeutuessa tuli vahan outo olo ja kun bussista sammutettiin viela valot niin tuli olo, etta nyt blondilta viedaan lompakko.   No ei viety ja Corazalin kohdalla kaikki alkoi ystavallisesti huitoa meille et OUT OUT. Sitten me tosiaan hypattiin sielta bussin takaovesta pois ja jaatiin Corazalin pimealle bussiasemalle.  

Onneks joka matkailijan paras ystava Lonely Planet kertoo aina ns the place to be joten paatettiin jo etukateen etta mennaan tallaiseen Maya guest houseen. Koska kadut oli pimeita ja bussimatka jotenkin creepy niin ajateltiin etta ei nyt harhailla nailla oisilla Belizen kaduilla. Otetaan siis taksi. 

No taksikuski avuliaasti tarjoutuihin viemaan meidat tahan Maya guest houseen vaikka aluks valittelikin sen olevan TODELLA taynna. Matkaa tahan Maya guesthouseen oli n. 150 metria, mutta muutaman mutkan kautta taksikuski sai sen tuntumaan ehka 300 metrilta. Hintahan oli jo alkuun sovittu ja se oli sen 3 dollaria. Eihan siina, ehka elamani turhin taksimatka - siinapa lause mita en olisi kuvitellut koskaan aaneen sanovani. Ainiin, kun paastiin perille Maya guest Houseen niin ei siella nakynyt kun Taiwan-henkinen omistajapari jonka puheesta ei jalleen kerran tajuttu mitaan. Myohemmin paljastu etta siella oli myos uusiseelantilainen pari, mutta ei siella nyt ihan TODELLA taytta ollut.  

Kaytiin sitten paikallisessa kinkkiskaupassa ostamassa perusruokaa eli tonnikalaa ja pastaa ja tehtiin ihana illallinen.  

Nukkumaan mentiin tietenkin jo klo 22, kuten oikeastaan joka ilta. Tassa ollaan kuitenkin rentoutumassa, itsehan olen ns between jobs ja Lotta on virkavapaalla, joten ei viitsi taysin rasittaa itseaan. 

Aamullakin on mukava herata klo 6 pirteana seuraavaan aamuun ja hassua kavella kadulla klo 8.45 ja miettia etta on jo ollut pitkaan hereilla mutta tuntuu etta kaupunki vasta heraa. Kummallista.

Tanaan suuntaamme siis lautalla kohti San Pedroa ja seuraavassa kirjoituksessa pureudunkin varmasti rivi rivilta Madonnan la isla bonitan sanoihin analysoidakseni oliko se nyt niin tropical ja ihana. Siihen asti nakemiin.

Voikaa hyvin! 

Tulum es Magico

Olen tassa viimeiset 20 min ahertanyt etta saan kuvia blogiin.. naina hetkina sita ihminen kaipaa macintoshiansa kasvavalla vauhdilla! Mutta nyt on kuvia.

Otsikon mukaisesti, Tulum on maaginen.

Aivan ihana paikka. Koskaan ei vois tajuta tallaisten yksinaisten rantojen olemassaoloa kun saapuu tahan kaupunkiin. Tulumin keskusta on yksi katu minka varrella on epamaaraisia kojuja ja rantatuolien ymparille rakennettuja katukeittioita eli ravintoloita. Muuta mielenkiintoista itse kaupungissa ei oikeastaan ole. Aika rauhoittunut ja tasainen tunnelma ja rantaan on 6 km matka paatielta joten ei sen lasnaoloa oikein edes tunne kun paikalle saapuu. Tasta huolimatta kaikki ulkomaalaiset sanoi meille, etta rannat on ihan mahtavia ja niita ei vaan voi missata.

Maanantaina siis suunnattiin kohti Paradice beachia Tulumii ja tuntu ihan mahtavalta Playa del Carmenin jalkeen kun ei nakynyt epamaaraisia kojuja ja ihmismassoja. Hiekka oli valkoista, meri turkoosia ja palmut huoju.. jotenkin maaginen lomatunnelma. Aurinkokin paistoi mutta selkeesti iltapaivaa kohden alko paljonkin viilenemaan ja tuulemaan. Meidan hostellilta on kuitenkin loistava kuljetus rannalle, mihin matkaa on se 6 km, joten mikas siella oli bussia odotellessa. Paivalla erehdyttiin lounastamaan ylihintaista jenkkiruokaa, ja paatettiin etta seuraavan kerran tuodaan omat evaat.



Maanantai meni siis aika Tulumin hurmiossa.. klo 17 palattiin kaupunkiin ja syotiin laheisen konditorian antimia iltapalaksi ja sammahdetiin nukkumaan jo klo 22.30.




Tanaan, tiistaina, herattiin hyvin pilviseen ja sumuiseen Tulumin aamuun ja mieli hieman ehka maassa paatettiin kuitenkin lahtea aamiaiselle hyvissa ajoin. Meidan hostelliaamiainen on ihan loistava, siella hippikommuunissa saa itse tehda aamiaisensa mika koostuu vihanneksista, kananmunista, paahtoleivista ja kahvista, ja sita saa siella tankata mielensa mukaan, joten reppureissaajathan sitten vetavatkin ruokaa pahemman paivan varalle. Huomisaamuna pitaa ottaa muutama kuva siita sisapihan tunnelmasta.. ihan mukava kohtauspaikka!

Noh, tanaan siis paadyttiin lahtemaan lahes ainoina ihmisina klo 9 kohti Tulumin maya-raunioita. Oli pilvista ja viileahkoha ja jopa mietittiin et tarviiko aurinkorasvaa ja uima-asuja.......... Noh, kun perille paastiin niin aurinko alkoi pilkottaa ja aika nopeasti loppui kiinnostus maya-kulttuuriin.. vaikka olihan se Tulumin raunio tarkea satamapaikka muinaisessa Meksikossa. Taman verran noin suunnilleen opittiin historian tunnista, koska nakoalat sielta raunioilta merelle oli ihan kasittamattomat (ylempana kuvia) joten jaatiinkin sinne rannalle ihastelemaan polttavaa aurinkoa ja ihan mahtavia karibian aaltoja.

Kaiken kaikkiaan Tulum on kylla tehnyt suuren vaikutuksen. Ranta ja aallot on ihan mahtavat ja kaupunki jollain tapaa viela aika autenttisen mexicano. Vaikka pian tannekin alkaa vyorymaan isoja turistihotelleja ja hinnat nousee.

Hostellin paluun yhteydessa kaytiin asken syomassa kulmaravintolassa, vai pitaisko sanoa teltassa missa oli puutarhatuolit, parit quesadillat ja tacot, ihan sen kunniaksi kun nyt Meksikossa ollaan ja nyt lahdetaan tarkastamaan huomisia bussiaikatauluja.

Mikali kaikki sujuu hyvin lahdemme huomenna kohti Chetumalia, Meksikon ja Belizen rajakaupunkia ja jatkamme siita matkaa Belizen rannalle Corozal nimiseen paikkaan. Sielta tehdaan sitten lauttaretkia eteenpain..

Paivityksia luvassa muutaman paivan kuluttua! Tiedoksi ainakin Jonnalle! :)

Kuubaa kuvina

Havanan kadut

Leidi ja sikari

La Moral de la Revolucion esta tan alta como las estrellas - Fidel Castro

Hasta la victoria siempre- Che Guevara

Havanan Plaza de la Revolucionilta. Sielta missa ne Fidelin 6h pitkat puheet naytetaan! Tama lienee sisaankayti sisaministerioon, tata vastapaata, plaza de la revolucionin takana, on voimakkain asein vartioidut Castron toimistot.

Plaza de la catedral

Kuuba kuvina

Havanan paakatuja

Kotikulmat

salsa cubana

Fieles a nuestra historia - Uskollisia meidan historialle

Streets of Havana

Tulum, Mexico

Karibian meri, meri Karibian.


Talla rintamalla ei toistaiseksi luteita eika muita kirppuja. Eiliset margaritat auttoi meita ihan kohtuullisesti nukkumaan siella hostelliksi kutsutussa kirppusakissa. Toistaiseksi ei kutise taipeet eika mitaan pattejakaan ole ilmestynyt - pmmp:n biisin sanoin voisi siis kertoa, etta helvetin hyvin menee.

Alkuperaisiin suunnitelmiin kuului siis, etta mentaisiin Cozumelin saarelle, mutta tanaan ilma ei suosinut matkailijaa, oli pilvista ja ei lupaustakaan auringosta, joten ajateltiin, etta ei siella saarella ole kovin mukavata olla. Playa del Carmenissa oli myos kohtuu isot aallokot joten paadyttiin mukavalle tortilla-aamiaiselle klo 10.30. Maassa maan tavalla..eikos sita niin sanotaan.

Playa del Carmen oli ihan mukava paikka yhdeksi paivaksi.. se on siis Cancunin lisaksi mm eri suomalaisten matkanjarjestajien lomakohde, joten meininki on suureksi osaksi aika keinotekoisen miami. On hieno, iso 5th avenue minka varrella on amerikkalaisia ketjukauppoja ja mc donalds ja burger king (turvallista ruokaa) ja katukuvassa nakyy muutenkin vahan liikaa arsyttavia jenkkeja. Ranta siella on kuitenkin tosi kiva ja hiekka valkeaa ja vesi turkoosia, ja nain turistikauden ulkopuolella siella ei myoskaan ollut tungosta. Hinnat tosin oli aika korkeat, meidan luksushostelli maksoi 10 dollaria mika on ihan ok, mutta esim ruoka ja juomapuoli nousi helposti 15 dollariin-20 dollariin eli melko kallista. Onneks iltaelaman puolesta Playa del Carmenissa oli oiva baari missa leidit sai ilmaisia margariittoja klo 12 asti. Kiittamattomina todettiin kuitenkin, etta jos kerta ilmaseksi lupaavat ni voisivat antaa muutakin kun pelkkaa mehua!

Oltiin jo Cancunin hostellissa tavattu pari ruotsalaista joihin sitten sattumalta tormattiin tassa margarita-baarissa ja ilta alkoikin lupaavasti heidan seurassa. Jostain syysta meihin iski Lotan kanssa tilapainen vasymys ja oltiin jo klo 1.30 aikoihin menossa nukkumaan...kunnes havaittiin meidan hostellin naapurissa karaokebaari. No sinnehan me mentiin tietenkin sisalle. Siella ei ollutkaan muita kun pelkkia meksikolaisia mukavassa sing-a-long-tunnelmassa ja mekin laulettiin oikein suureksi hitiksi muodostunut madonnan hittisinkku like a virgin. Tamakin on luonnollisesti videotallenteena.

Takaisin tahan paivaan.. eli sunnuntaihin.

Otettiin siis pilvisen paivan kunniaksi bussi jo aika aikasin tanne Tulumiin ja etsittiin vahan korkeatasoisempi hostelli. Nyt meilla on ihan oma huone ja tuuletin ja muuta luksusta, etta kylla nyt kelpaa.

Muuten tama paiva onkin mennyt jotain enchiladoja,tacoja ja muita burritoja katubaareissa syodessa eli katsotaan millasia turistioireita saadaan. So far so good.

Tulum on todella viehattava pikkunen kyla, minka suurin mielenkiinto lienee ranta ja rauniot. Nama molemmat sijaitsevat n. 6 km paassa taalta missa ollaan, joten suunnataan sinne sitten hostellin tarjoamalla kyydilla huomenna.

Mahtaa tassa paikassa jotain magiaa olla, koska monet travellerit ympariinsa hehkuttaa tata paikkaa ja meidan hostellissakin tyoskenteleva ruotsalaistytto sanoo, etta tuli tanne kaverinsa kanssa ja ihastu niin paljon, etta paatti viettaa taalla lopun matkaansa, 2 kk.

Huomenna siis selviaa kun ensin taivalletaan sinne rantaan lapi viidakon (onneks on keltakuume-rokotus), etta onko tama paikka mistaan kotoisin!

Sellaisia tunnelmia taalla. Oikein mukavasti mennaan, aurinkoa odotellaan huomiselle etta paasee tata nahkaansa karventamaan. Itsellanihan selka ehtikin jo palaa Playa del Carmenissa joten tama valipaiva varmaan ihan hyva.

Jatkosuunnitelmia Tulumista eteenpain ei ole, ilmeisesti rantaviivaa pitkin edetaan kohti Belizea.

Siita lisaa tuonnempana.

Jonnalle spesiaaliterkut kun jaksaa kommentioda blogia! hihiiiiii

Cancun & Playa del Carmen, Mexico

Muutaman monimutkaisuuden jalkeen paasin 45 min lennon jalkeen pois Kuubasta. Kone laskeutui aurinkoiseen Cancuniin klo 16.30 mista paatin ottaa bussin jo kohti Cancunin keskustaa.

Alunperin en ollut varma jaanko odottamaan Lottaa kentalle vai suoraan hostellille, mutta koska lentokentan olosuhteet ei olleet kovin suotuisat odottelulle, paatin lahtea hostellille suoraan.

Loistavien nettiohjeiden perusteella loysinkin meidan ekan hostellin Cancunista ja jain odottemaan Lottaa, joka n. 25 h kestaneen matkustusurakan lopuksi paasi kun paasikin Cancuniin! Jeeeee!

Eilinen paiva tai no ilta vietettiin ihan rauhassa, kaytiin syomassa ja juomassa pari drinkkia ja sen jalkeen hostellille nukkumaan. Itsehan olin kuuban jalkeisissa tunnelmissa viela ihan valmiina yoelamaan, mutta ymmarrettavasti Lotan silmakulmaa alko lurppasemaan pitka matkustus.

Tanaan, lauantaina, herattiinkin hiostavaan Cancun ilmaan levanneina ja pirteina. Loistavan hostelliaamiaisen (kananmunia, jotain nakkeja, jogurttia, hedelmia, paahtoleipaa, mehua, kahvia) aikana paatettiin meidan uusi suunta; Playa del Carmen.

Mikaan matkablogi, yksikaan matkaaja eika edes lonely planet opas keksinyt kovin montaa positiivista sanaa Cancunista, joten paatettiin skipata se suoraan ja siirtya kohti valkoisempaa hiekkaa ja turkoosimpaa vetta. Kuvaukseen sopiva ranta loytyi Playa del Carmenista.

Taalla oleilemme siis talla hetkella. Toki ilmassa on vahan kanariansaaret-henkista "lady massage"- & "buy cancun t-shirt" - tunnelmaa, mutta ranta on loistava ja aurinko paistaa, joten taalla on ihan hyva viettaa yksi yo.

Sen kauempaa tuskin meidan hyvin erikoisessa hostellissa viihdyttaisinkaan.. hostelli potentiaalisine luteineen ja muine kirppuineen on tietenkin ikuistettava kameralle.

Huomenna sunnuntaina suuntaamme lautalla kohti Isla Cozumelia, siella olemme paivan tutustumassa saareen, minka jalkeen palaamme tanne Playa del Carmeniin ja tarkoitus olisi ottaa bussi kohti Tulumia.

Matka jatkuu siis huomenna.

Lisaa raportointia luvassa pian. Toivottavasti seuraavan kerran jo kuvien kanssa!

La Habana

Kuuba.

Havanaa on aika vaikea laittaa sanoiksi paperille, se on jotain mita pitaa itse kokea, etta sen taysin ymmartaa.

Laskeuduin Havanan kentalle tiistaina klo 13 aikaan, mista alkoi reissu kohti Havanan keskustaa. Eurooppalaisella passilla varustetulle henkilolle turvatarkastukset ovat ihan pelkka muodollisuus, mutta jarjestyksessa jokainen amerikkalainen otetttiin viereiseen huoneeseen erilliseen kuulusteluun. Mulle esitettiin perus kysymykset; mita teen Kuubassa, kuinka kauan aion olla ja en kai ole tuonut maahan mitaan myytavaksi / vaihettavaksi sopivaa tavaraa.

Kuubassa vallitsevan "tuplavaluutan" takia Havana ei todellakaan ole mikaan budjettimatkailijan paratiisi. Kaytannossa homma toimii niin, etta ulkomaalaiset kayttavat yhta valuuttaa, nimeltaan peso convertible ja kuubalaiset toista eli moneda nacional. Peso convertible on yhden suhde yhteen dollarin kanssa joten esim taksimatka kentalta Havanan keskustaan maksoi 25 CUC (peso convertiblea). Periaatteessa ulkomaalaisten ei kuulu paikallisten valuuttaa maassa kayttaa, mutta sen vaihto onnistuu kuitenkin normaalisti vaihtopisteissa. Tama ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, etta silla pystyy joka paikassa maksamaan - kuubalaiset kun alkavat olemaan yha enemman hintatietoisia ja rahastavat kaiken ulkomaalaisten valuutassa. Poikkeuksena on esim kadulta ostettu ruoka, paikalliset bussit, missa pystyy maksamaan talla moneda nacionalilla.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin majoitus mulla oli kuubalaisessa perheessa, eli casa particularissa. Tama osoittautui matkan ehdottomaksi kohokohdaksi, mun perhe oli todella mukava ja koti loistavalla paikalla Havanan keskustassa, vanhan kaupungin rajan tuntumassa. Tama majoitusmuoto maksoi myoskin 25 CUC, yleensa naita lahinna turisteille tarkoitettuja palveluita kuten lentokenttataksia ja majoituksia ei voi maksaa paikallisessa rahassa. Tama jo tekee yopymiskustannuksista moninkertaiset verrattuna esim Meksikoon ja Vali-Amerikan ja Karibian muihin halvempiin maihin.


Perhemajoitus oli kuitenkin loistava tapa tutustua kuubalaiseen perhe-elamaan ja mulla kavi onni, etta perhe oli turvallinen ja ns kunnollinen joten mitaan tavaroita ei havinnyt eika mitaan turvallisuusongelmia ollut muutenkaan. Sain heilta paljon vinkkeja miten toimia kaytannon asioissa ja mihin suunnata ja milla kulkupelilla.

Muuten kuubalaista kaaosta onkin aika vaikea pukea sanoiksi. Kaikki kuvat ja videot mita Havanasta olin nahnyt todella vastasivat todellisuutta - vahan kun menisi ajassa taaksepain 50-luvulle. Sen uudempia autoja ei juuri ole, tiet ja kadut ovat ransistyneita ja taynna reikia, viemarit ovat auki ja kaduilla haisee. Lukuunotttamatta muutamaa rikkaampaa aluetta Havanassa mihin turisteja majoitetaan isoihin hotelleihin. Ramaset, vanhat autot ja hevosrattaat kulkevat pyorataksien kanssa sulassa sovussa kaduilla ja ihmiset hengaavat joka kadun kulmassa paivasta toiseen. Toki siella soi myos joka paikassa salsa... ja haisee sikari. Jotain kliseista nyt kuitenkin!

Matkailijan nakokulmasta Havana on ehka yksi Etela- ja Vali-Amerikan turvallisimpia paikkoja, poliiseja on nimittain n. 100 metrin valein ja he eivat todella puutu ulkomaalaisten tekoihin. Paikallinen kuubalainen voi saada taskuvarkaudesta vankilatuomion, joten ryostoja Kuubassa ei juurikaan tapahdu. Toki joskus vakijoukon keskella voi sattua nain, mutta esim vakivaltaisista ryostoista ei Havanassa ole pelkoa.

Sen sijaa mita Kuubassa riittaa on erilaiset seurantarjoajat. Lahinna nama koostuvat nuorista naisista jotka tarjoavat palveluita lansimaalaisille miehille. Palvelut ovat aina vahintaan ns escort-palveluita, eli paikallinen kuubalainen mies tai nainen vie turistin baariin, tanssimaan salsaa, juomaan mojitoja tai mita vaan, mutta yleisesti tiedossa olevana saantona on, etta ulkomaalainen maksaa aina kaiken, vaikka kutsu alunperin tulisikin kuubalaiselta.

Kuten sanottu, kuubalainen on paiva paivalta enemman hintatietoinen ja tietaa kylla rahan arvon, ja onhan se jarkeen kaypaa, etta jos peruspalkka on CUC dollareissa 10-15 dollaria kuukaudessa ja turistilta voi saada helposti 5 dollaria tunnissa niin eihan se monia nuoria Kuubalaisia innosta tyoskentelemaan.

Mita taas tulee Kuuban nykyiseen hallintomuotoon, oli melko yllattava huomata miten voimakkaasti kuubalaiset yleisesti ovat Castron kannattajia. Kuuba lienee ainoa maa, missa Che Guevara on sankari eika koskaan kyseenalaistettu murhaaja tai muuta. Kuubalaiset ovat ylpeita juuristaan ja maastaan ja periaatteessa elavat tyytyvaisina Fidelin kansana.

Toki lansimaalaisten turistien myota tulleet houkutukset saavat etenkin nuorison haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta ulkomailla, joten yksin kadulla kavellessa saa kylla rasittavuuteen asti tarjouksia jos minkalaisesta seurasta. Useimmat vaittavat haluavansa vain keskustella mutta ennen kun hyvauskoinen turisti huomaa sita on jo moni lupautunut ottamaan salsakursseja tai vienyt kuubalaisen kauppaan ostamaan vaippoja vauvalle.

Muutenkin Kuubaa on vaikea selittaa ja ymmartaa ilman, etta sen on itse nahnyt. Lansimaalaisesta nakokulmasta on vaikea kasittaa loputtomia leipajonoja, kauppoja, minka hyllyt ammottavat tyhjyyttaan ja jatkuvaa kontrollia ihmisten jokaisesta liikkkeesta. Vaikka jokaiselle lapselle valtio takaa maitoa, koulutus on ilmainen joka asteella, ei varsinaista sananvapautta ole missaan. Kuuban ainoa poliittinen puolue on Partido Comunista de Cuba, minka ultimate leader on Fidel, ja nain varmasti pysyykin ainakin Castron kuolemaan asti.

Sana jokaisen huulilla Kuubassa onkin muutos, mutta milloin? Kukaan ei tieda mita Fidelin jalkeen tapahtuu, mutta kuubalaiset tuntuvat olevan jo epatoivoissaan odottamassa muutosta.

Kaiken lansimaalaisen silmin nayttavan ns kurjuuden ja kehittamattomyyden keskelta voi kuitenkin sivukaduilla nahda kuubalaisten elamanilon. Kuubalainen on tottunut nyhjaisemaan tyhjasta ja naapurin kanssa vallitseva solidaarisuus ja kaiken jakaminen on iskostunut hyvin naiden karibialaisten luontoon. Ihmiset pitavat kotinsa ovet ja ikkunat auki ja kutsuvat mielellaan kadulla kulkevan "toverin" luokseen. Kun stereoita ja muita laitteita ei yksinkertaisesti ole, on paukutettava kattilankansia ja heiluteltava riisipusseja. Meille aika kasittamaton asia tajuta, mutta Havanan tunkkaisilla kaduilla voi alkujarkytyksen jalkeen nahda paljon toivoa ja iloa siita mita on.

Alkureaktio Havanasta oli kieltamatta jarkyttynyt ja turhautunut, mikaan ei toimi ja mihinkaan ei paase. Ei ole kauppoja eika mitaan "normaalia" mihin on tottunut. Nama asiat kun oppii ymmartamaan ja huomaa paikallisen tavan toimia, paljastuu Kuubasta ihan uusia puolia ja sen kiehtovuuden ja mystiikan voi ymmartaa.

Matka kaikessaan oli siis ihan huippu ja pitkasta aikaa sellainen mika todella teki vaikutuksen. Eikohan sinne joskus ole takaisin paastava, jaadaan seuraamaan miten tilanne kehittyy!

Koitan laittaa pian kuvia blogiin, kylla niista jotain tunnelmaa saa irti niistakin..

Kuuba raportti saattaa jatkua myohemmin mikali paivitettavaa tulee mieleen.

Matkaan lähden

Viimeisiä hetkiä erittäin kuumassa Santiagossa.

Koko päivä meni tietenkin pakkaillessa ja käytännön asioita järjestellessä, mutta nyt, näin 6h ennen koneen lähtöä, näyttää siltä että olen melko valmis. Aika ennätyksellistä!

Toki tähän päivään mahtui melkein 3h puhelinkeskustelu Pirtan kanssa sekä paljon muutakin yleismaallista matkaan kuulumatonta, mutta joka tapauksessa matkajärjestelyt on aika lailla tehty.

Kaikki tarpeellinen on tulostettu, rahat sijoitettu strategisesti useisiin paikkoihin, passista hommattu kopio sähköpostiin ja rinkka pakattu. Rinkasta ei tullut ehkä niin kevyt kun olin haaveillut, mutta ainakin se mahtuu vielä ihan hyvin kiinni!

Että ette ajattelisi, että olen päässyt täysin muuttumaan Chilen maalla, tässäpä muutama kuva pakkausoperaationi alku-, keski-, ja loppuvaiheesta. 

Klo 4 aamuyöllä starttaa tosiaan Copa airin vai copairin, no kuitenkin, kone kohti Panamaa ja sieltä Havanaan. Saapuminen Havanaan huomenna, tiistaina 11.11., klo 13. En ole varma pääsenkö blogia siellä päivittelemään, mutta kuulumisia sitten viimeistään Cancunista, mihin saapunen perjantaina 14.11. 

Palaamisiin pian!

Yes we can

Politiikasta ihan uudella tavalla hurmioituneena pidimme vaalivalvojaisia tiistaina muutaman kaverin kanssa yhdessä jenkkiläisbaarissa. Jokaisen järkevän ihmisen toive lienee viimeiset kuukaudet ollut Obaman voitto, mutta kyllä se silti jännitti, että saadanko sinne valkoiseen taloon musta mies. Ja vihdoinkin saatiin! 

Muuten olen tässä ahminut tietoa Kuubasta, lähinnä historiasta, kulttuurista ja nykymenosta. Paljon olen lukenut kirjallisuutta, netistä ihmisten reissukokemuksia ja artikkeleita sekä Kuuban kommunistista sanomalehteä, mutta en usko, että kaikkia aukkoja saa täytettyä edes paikan päällä. Mahtanee olla monimutkainen prosessi se Kuuban ymmärtäminen, mutta suurella innolla sitä jo odotan. 

Tänään kävin hakemassa viisumin ja eilen varastin majoituksen. Kuubaan tarvitsee siis ostaa turistikortti mikä on voimassa 30 päivää. Hintaa tälle kortille tuli 15 dollaria ja ikäväkseni se on vain erillinen paperilappunen passin välissä, käsin kaikenlisäksi kirjoitettu, ja lähetystövirkailija jo infosi mua, että minkäänlaisia leimoja ne kommunistit ei mulle sitten tule laittamaan passiin! Harmi sinänsä, tuon viisumilappusenkin varmaan keräävät pois.. Pitänee siis ottaa monta (sataa) valokuvaa minusta ja Havanasta, että uskovat myöhemminkin, että en internetistä ottanut valokuvia!

Majoitus tapahtuu siis kuubalaisessa perheessä. Tämä on edullisin ja mulle henk koht samalla mielenkiintoisin matkustusmuoto. Näitä casa particulares saa siis varattua netistä, mutta vielä ei tietenkään ole varmaa tuleeko mun majoitus olemaan just tässä talossa minkä valitsin vai jossain serkun miehen äitin luona. Vähän jännityselementtejä siis edessä. 

Yleisistä spekulaatioista huolimatta, Kuuba on todella kallis matkailijalle, erityisesti tämä majoituspuoli. Nämä casas particulares maksavat n. 25-30 dollaria per yö, mikä on todella paljon verrattuna esim Meksikoon, missä Cancunissakin maksetaan keskimäärin 10-15 dollaria yö ja sekin on täysin ylihinnoiteltua. Otetaan tämä nyt sitten enemmän sellaisena paikallisen talouden tukemisena..

Muuten tässä on vaan aurinkoa otettu, että varmasti saa väriä pintaan ennen kuin Suomen maalle astun 16.12. Toisin kuin Buenos Airesissa, Santiagossa on tällä hetkellä vielä ihan kohtuu ilmat, että kaupungilla jaksaa vaeltaa ja ei ole tuskaista. Lämpötila tuntuu olevan sellaista 28-30 astetta, mikä on mulle oikein sopivaa.

Tänään meillä on vielä suomalaisten kanssa tapaaminen terassilla ja viikonloppuna tulee varmaan muutamat bileet käytyä läpi ja sitten alkaakin Santiagon komennus tältä erää olla purkissa. Jouluussahan tulen sitten vielä suuremmat läksiäiset ja loput tavarani kokoamaan, mutta Chilen suhteen mennään jo loppusuoralla. Aikamoista..

Hyvänä pehmeänä laskuna toimii kyllä ehdottomasti tämä matka minkä aikana ehtii jo tottua Santiagon ulkopuoliseen maailmaan ja sitten joulukuussa puskeeki jo varmaan tilapäinen jouluinnostus päälle. Kunhan nyt tilaatte sitä lunta sinne!!!!

Lisää matkafiiliksiä varmaan vielä maanantaina ennen kuin kone kohti Havanaa lähtee..

San Pedro de Atacama

Synttärikuvia

Blogin aktivointi

Noniin,

aika taas aktivoida tama blogi. Lomalaisena aika tuntuu menevan siivilla ja blogikin unohtuu, kumma juttu.

Tassa pahkinankuoressa viimeaikaisimpia tapahtumia 

- Viime postauksen jalkeen taisin mainita Chilen itsenaisyyspaivajuhlista, eli Fiestas Patrias. Ne meni oikein mukavasti, perhepiirissa oli paljon grillausta ja muuten tuli viihdyttya yoelamassa.. Rodrigo oli harmittavasti erittain kipea, mutta itse olin kylla ihan kykenevainen yoelamaan. Kavimme mm. perinteisessa fondassa, mika on niinkuin chilelainen "sataman yo" :D Eli siella on telttoja mista saa ruokaa, juomaa ja keskella iso lava missa on bandi soittamassa kansanmusiikkia cuecaa ja sitten ihmiset syo, juo ja tanssii. Siina se kokonaisuudessaan.. koitan myohemmin saada vahan kuvia blogiin, en kuitenkaan lupaa varmuudella!

- Tulin tayttaneeksi 25 vuotta, oli mukavat juhlat kotona. Sen kunniaksi tehtiin Saritan kanssa pizzaa, mokkapaloja ja muita pikku suolasia ja vieraita oli n. 15. Juhlat oli onnistuneet ja kaikilla oli mukavaa ja lahjatkin oli sankarille oikein mieluisia. Kertakaikkisen mieleenpainuneet synttarit siis! suurempia jatkoja ei ollut, mutta viimeisten vieraiden kanssa haivyttiin viela klo 4 yhteen yokerhoon joka viidelta meni kiinni.. etta kyllahan siinakin viela ehti!

- Synttareiden jalkeen lahdin Pohjois-chileen, matkaa oli n. 1800 km ja aikaa sen taivaltamiseen meni 24h bussissa. Maisemat oli hulppeita kun aluksi mentiin meren rantaa pitkin ja lopuksi aavikonomaisessa autiomaassa. Viimeinen kohde oli San Pedro de Atacama. Siella viihdyin viisi paivaa yksikseni erittain aktiivisella lomalla minka aikana kavin katsomassa suola-aavikoita, laguunoita, tulivuoria, geysereita, hiekkasarkkia ja pienia kylia ja monia laamoja. Reissu oli kerrassaan mahtava ja maisemat ihan uskomattomia, seuraavalla kerralla pitanee ylittaa raja Boliviaan missa myos on kaikenlaista mahtavaa koettavaa!

- San Pedron jalkeen olin muutaman paivan Santiagossa lokakuun alkupuolella kunnes suuntasimme etelampaan kohti Linaresia, missa Rodrigon veli Claudio meni naimisiin. Haat oli mukavat ja perheenomaiset ja toki siellakin tanssittiin kansantanssi cuecaa, syotiin ja juotiin. Eli aika samanlaiset haat kun meilla Suomessakin olisi. Vieraita oli n. 80 kpl ja paikka oli luonnonkauniin vihrea ja kappeli oli pieni ja sopo. Oikein onnistuneet haat!

- Taman jalkeen tulin Santiagoon ja harrastin kulttuuria, kavin mm Pablo Nerudan talolla vahan Santiagon ulkopuolella Isla Negralla ja samalla reissulla olin myos vahan aikaa rannalla. Kulttuuria ja historian havinaa ei voinut olla aistimatta! Pablo Nerudan talolle menin siis eraan runokirjan innoittamana mita luin San Pedrossa. Kiitos vaan ex-tyokavereille siis sielunruoasta! Tuolla reissulla tutustuin myos mapucheihin (chilen alkuperaiskansa) paremmin ja kylla kuohuttaa vielakin heidan epaoikeudenmukainen historiansa!

- Tasta seurasi sitten pari paivaa Santiagossa oleilua ja auringon ottoa kunnes sain vieraakseni vanhemmat. Heidan vierailunsa kesti 1o paivaa ja naihin aktiivisiin paiviin mahtui Santiagon tutustumisen lisaksi 4 paivaa Viña del Marissa, Valparaisossa ja ehdittiinpa katsastaa vahan viinitilaa ja viinireittia Casablancan alueella. Saaolosuhteet suosivat lomalaisia ja variakin saivat pintaansa, taman lisaksi meilla oli monet mukavat illanistujaiset Rodrigon ja perheen ja kavereiden kanssa. Hyvaa ruokaa ja juomaa oli siis riittavasti! Oikein onnistunut loma.

- Vanhempien lahdon jalkeen olen tassa tehnyt jo seuraavia lomasuunitelmiani ja viihtynyt Santiagon yoelamassa (kuten aina..). Seuraavaksi nokka lahtee kohti Kuubaa minne suuntaan 10.11. Siella olisi tarkoitus viihtya vain muutama paiva valilaskun omaisesti kunnes 14.10. tapaan Lotan Meksikon Cancunissa. 

- Blogi aktivoituu tod nak enemman reissun paalla, katsotaan mihin virta veneen vie kun sinne asti paastaan!

Pysytaan tutkalla. Mukavia syyshetkia sinne, Santiagossa lampotila 28 astetta, enaa en valita!!

Pian nahdaan,

Elina

Kevättä ilmassa!

Moikka vaan kaikille!

Tässä on taas pieni tovi ehtinyt kulua enkä ole kirjoitellut kuulumisia.. useimman kanssa niitä on vaihdeltu muitten medioitten kautta.

Kevät tosiaan hiipii jo pitkälle Santiagossa vaikkain melko epävakain sääolosuhtein. Mutta hiljaa hyvä tulee.. eikös sitä niin sanota. Etelä-Amerikassa on joku urbaani legenda että kevät alkaa 21.9. kun on kevään päivä, näin mulle väitettiin jo Argentiinassa, että katsotaan mitä se päivä nyt sitten tuo tullessaan!

Viime kirjoittaman jälkeen olen ollut siis Mendozassa Argentiinassa, siltä reissulta on valokuvia enemmän facebookin puolella. Oltiin Saritan kanssa melko laiskalla nahkaturismi lomalla missä toki syötiin monta pihviä, juotiin monta (pulloa) malbecia ja ostettiin paljon tuliaisia nahkan eri muodossa. Mm. kenkiä, laukkuja, lompakkoja ja yksi nahkatakki. Ehkä muutakin..

Sen jälkeen olenkin aktiivisesti odotellut kevättä täällä. Tulin olleeksi yksissä suomalaistaiteilijoitten näyttelyn avajaisissa Santiagon taidemuseossa, oli hienoa ja kotimaista! Sen lisäksi olin myös Tarja Turusen keikalla mistä täytynee sanoa, että oli kokemuksena oikein hieno vaikka en Tarjan musiikin suuri ystävä olekaan. Toki ilmassa oli hieman Nightwishin kappaleilla ratsastamista mutta niillä mennään mikä myy.. niin se vaan on tässä valitettavan kapitalistisessa maailmassa, tai jotain. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin positiivinen yllätys miten lavakarismaattinen henkilö tuo Tarja oli, antoihan hän kuitenkin tosidiivan tavoin odotella itseään n. 3h muutaman todella surkean paikallisen goottihevirok-bändin "lämmitellessä". Lähinnä tuo lämmittely sai aikaan fiiliksen, että pitäisköhän lähteä kun kestää taas niin kauan. No, siinä kun sai itsensä taas valmisteltua, että ollaan Etelä-Amerikassa..asiat kestää, kestää, kestää ja kestää niin loppufiilis oli vallan mainio!

Tämän lisäksi lähipäivinä on juhlittu Rodrigon synttäreitä. Alapuolella voittekin nähdä suklaakakun missä lukee Feliz cumpleaños Rorito.. jos jäi jollekin epäselväksi niin Rodrigohan se oli. Niitä juhlia vietettiin ensin itse päivänä kotipiirissä ja sitten sunnuntaina vielä yhdessä ravintolassa ja ystävän maatilalla, mistä nuo koiranpennutkin siis sitten löytyi.

Täällä Chilessä on tällä hetkellä menossa kansalliset juhlapäivät, fiestas patrias, joista koitan kirjoittaa lisää kun ne päättyy. ohjelmassa on paljon grillausta, chileläisen cueca-tanssin katsomista ja muita perinneruokia, ja kyllä sitä varmaan ehtii johonkin baariinkin .................... joten siitä sitten infoa mahdollisimman pian kuvien kera. Tässä alapuolella nyt viime hetkien tunnelmia ja vähän kevätmaisemaa Santiagosta.

Ensi viikolla palaankin asiaan otsikoin "mä olen 25 mutten finito" katsotaan millaiset juhlat tässä vielä saadaan aikaseksi.

Antoisaa syksyä sinne.. Pian nähdään!