Kuuba.
Havanaa on aika vaikea laittaa sanoiksi paperille, se on jotain mita pitaa itse kokea, etta sen taysin ymmartaa.
Laskeuduin Havanan kentalle tiistaina klo 13 aikaan, mista alkoi reissu kohti Havanan keskustaa. Eurooppalaisella passilla varustetulle henkilolle turvatarkastukset ovat ihan pelkka muodollisuus, mutta jarjestyksessa jokainen amerikkalainen otetttiin viereiseen huoneeseen erilliseen kuulusteluun. Mulle esitettiin perus kysymykset; mita teen Kuubassa, kuinka kauan aion olla ja en kai ole tuonut maahan mitaan myytavaksi / vaihettavaksi sopivaa tavaraa.
Kuubassa vallitsevan "tuplavaluutan" takia Havana ei todellakaan ole mikaan budjettimatkailijan paratiisi. Kaytannossa homma toimii niin, etta ulkomaalaiset kayttavat yhta valuuttaa, nimeltaan peso convertible ja kuubalaiset toista eli moneda nacional. Peso convertible on yhden suhde yhteen dollarin kanssa joten esim taksimatka kentalta Havanan keskustaan maksoi 25 CUC (peso convertiblea). Periaatteessa ulkomaalaisten ei kuulu paikallisten valuuttaa maassa kayttaa, mutta sen vaihto onnistuu kuitenkin normaalisti vaihtopisteissa. Tama ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, etta silla pystyy joka paikassa maksamaan - kuubalaiset kun alkavat olemaan yha enemman hintatietoisia ja rahastavat kaiken ulkomaalaisten valuutassa. Poikkeuksena on esim kadulta ostettu ruoka, paikalliset bussit, missa pystyy maksamaan talla moneda nacionalilla.
Kuten aikaisemmin jo mainitsin majoitus mulla oli kuubalaisessa perheessa, eli casa particularissa. Tama osoittautui matkan ehdottomaksi kohokohdaksi, mun perhe oli todella mukava ja koti loistavalla paikalla Havanan keskustassa, vanhan kaupungin rajan tuntumassa. Tama majoitusmuoto maksoi myoskin 25 CUC, yleensa naita lahinna turisteille tarkoitettuja palveluita kuten lentokenttataksia ja majoituksia ei voi maksaa paikallisessa rahassa. Tama jo tekee yopymiskustannuksista moninkertaiset verrattuna esim Meksikoon ja Vali-Amerikan ja Karibian muihin halvempiin maihin.
Perhemajoitus oli kuitenkin loistava tapa tutustua kuubalaiseen perhe-elamaan ja mulla kavi onni, etta perhe oli turvallinen ja ns kunnollinen joten mitaan tavaroita ei havinnyt eika mitaan turvallisuusongelmia ollut muutenkaan. Sain heilta paljon vinkkeja miten toimia kaytannon asioissa ja mihin suunnata ja milla kulkupelilla.
Muuten kuubalaista kaaosta onkin aika vaikea pukea sanoiksi. Kaikki kuvat ja videot mita Havanasta olin nahnyt todella vastasivat todellisuutta - vahan kun menisi ajassa taaksepain 50-luvulle. Sen uudempia autoja ei juuri ole, tiet ja kadut ovat ransistyneita ja taynna reikia, viemarit ovat auki ja kaduilla haisee. Lukuunotttamatta muutamaa rikkaampaa aluetta Havanassa mihin turisteja majoitetaan isoihin hotelleihin. Ramaset, vanhat autot ja hevosrattaat kulkevat pyorataksien kanssa sulassa sovussa kaduilla ja ihmiset hengaavat joka kadun kulmassa paivasta toiseen. Toki siella soi myos joka paikassa salsa... ja haisee sikari. Jotain kliseista nyt kuitenkin!
Matkailijan nakokulmasta Havana on ehka yksi Etela- ja Vali-Amerikan turvallisimpia paikkoja, poliiseja on nimittain n. 100 metrin valein ja he eivat todella puutu ulkomaalaisten tekoihin. Paikallinen kuubalainen voi saada taskuvarkaudesta vankilatuomion, joten ryostoja Kuubassa ei juurikaan tapahdu. Toki joskus vakijoukon keskella voi sattua nain, mutta esim vakivaltaisista ryostoista ei Havanassa ole pelkoa.
Sen sijaa mita Kuubassa riittaa on erilaiset seurantarjoajat. Lahinna nama koostuvat nuorista naisista jotka tarjoavat palveluita lansimaalaisille miehille. Palvelut ovat aina vahintaan ns escort-palveluita, eli paikallinen kuubalainen mies tai nainen vie turistin baariin, tanssimaan salsaa, juomaan mojitoja tai mita vaan, mutta yleisesti tiedossa olevana saantona on, etta ulkomaalainen maksaa aina kaiken, vaikka kutsu alunperin tulisikin kuubalaiselta.
Kuten sanottu, kuubalainen on paiva paivalta enemman hintatietoinen ja tietaa kylla rahan arvon, ja onhan se jarkeen kaypaa, etta jos peruspalkka on CUC dollareissa 10-15 dollaria kuukaudessa ja turistilta voi saada helposti 5 dollaria tunnissa niin eihan se monia nuoria Kuubalaisia innosta tyoskentelemaan.
Mita taas tulee Kuuban nykyiseen hallintomuotoon, oli melko yllattava huomata miten voimakkaasti kuubalaiset yleisesti ovat Castron kannattajia. Kuuba lienee ainoa maa, missa Che Guevara on sankari eika koskaan kyseenalaistettu murhaaja tai muuta. Kuubalaiset ovat ylpeita juuristaan ja maastaan ja periaatteessa elavat tyytyvaisina Fidelin kansana.
Toki lansimaalaisten turistien myota tulleet houkutukset saavat etenkin nuorison haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta ulkomailla, joten yksin kadulla kavellessa saa kylla rasittavuuteen asti tarjouksia jos minkalaisesta seurasta. Useimmat vaittavat haluavansa vain keskustella mutta ennen kun hyvauskoinen turisti huomaa sita on jo moni lupautunut ottamaan salsakursseja tai vienyt kuubalaisen kauppaan ostamaan vaippoja vauvalle.
Muutenkin Kuubaa on vaikea selittaa ja ymmartaa ilman, etta sen on itse nahnyt. Lansimaalaisesta nakokulmasta on vaikea kasittaa loputtomia leipajonoja, kauppoja, minka hyllyt ammottavat tyhjyyttaan ja jatkuvaa kontrollia ihmisten jokaisesta liikkkeesta. Vaikka jokaiselle lapselle valtio takaa maitoa, koulutus on ilmainen joka asteella, ei varsinaista sananvapautta ole missaan. Kuuban ainoa poliittinen puolue on Partido Comunista de Cuba, minka ultimate leader on Fidel, ja nain varmasti pysyykin ainakin Castron kuolemaan asti.
Sana jokaisen huulilla Kuubassa onkin muutos, mutta milloin? Kukaan ei tieda mita Fidelin jalkeen tapahtuu, mutta kuubalaiset tuntuvat olevan jo epatoivoissaan odottamassa muutosta.
Kaiken lansimaalaisen silmin nayttavan ns kurjuuden ja kehittamattomyyden keskelta voi kuitenkin sivukaduilla nahda kuubalaisten elamanilon. Kuubalainen on tottunut nyhjaisemaan tyhjasta ja naapurin kanssa vallitseva solidaarisuus ja kaiken jakaminen on iskostunut hyvin naiden karibialaisten luontoon. Ihmiset pitavat kotinsa ovet ja ikkunat auki ja kutsuvat mielellaan kadulla kulkevan "toverin" luokseen. Kun stereoita ja muita laitteita ei yksinkertaisesti ole, on paukutettava kattilankansia ja heiluteltava riisipusseja. Meille aika kasittamaton asia tajuta, mutta Havanan tunkkaisilla kaduilla voi alkujarkytyksen jalkeen nahda paljon toivoa ja iloa siita mita on.
Alkureaktio Havanasta oli kieltamatta jarkyttynyt ja turhautunut, mikaan ei toimi ja mihinkaan ei paase. Ei ole kauppoja eika mitaan "normaalia" mihin on tottunut. Nama asiat kun oppii ymmartamaan ja huomaa paikallisen tavan toimia, paljastuu Kuubasta ihan uusia puolia ja sen kiehtovuuden ja mystiikan voi ymmartaa.
Matka kaikessaan oli siis ihan huippu ja pitkasta aikaa sellainen mika todella teki vaikutuksen. Eikohan sinne joskus ole takaisin paastava, jaadaan seuraamaan miten tilanne kehittyy!
Koitan laittaa pian kuvia blogiin, kylla niista jotain tunnelmaa saa irti niistakin..
Kuuba raportti saattaa jatkua myohemmin mikali paivitettavaa tulee mieleen.
Havanaa on aika vaikea laittaa sanoiksi paperille, se on jotain mita pitaa itse kokea, etta sen taysin ymmartaa.
Laskeuduin Havanan kentalle tiistaina klo 13 aikaan, mista alkoi reissu kohti Havanan keskustaa. Eurooppalaisella passilla varustetulle henkilolle turvatarkastukset ovat ihan pelkka muodollisuus, mutta jarjestyksessa jokainen amerikkalainen otetttiin viereiseen huoneeseen erilliseen kuulusteluun. Mulle esitettiin perus kysymykset; mita teen Kuubassa, kuinka kauan aion olla ja en kai ole tuonut maahan mitaan myytavaksi / vaihettavaksi sopivaa tavaraa.
Kuubassa vallitsevan "tuplavaluutan" takia Havana ei todellakaan ole mikaan budjettimatkailijan paratiisi. Kaytannossa homma toimii niin, etta ulkomaalaiset kayttavat yhta valuuttaa, nimeltaan peso convertible ja kuubalaiset toista eli moneda nacional. Peso convertible on yhden suhde yhteen dollarin kanssa joten esim taksimatka kentalta Havanan keskustaan maksoi 25 CUC (peso convertiblea). Periaatteessa ulkomaalaisten ei kuulu paikallisten valuuttaa maassa kayttaa, mutta sen vaihto onnistuu kuitenkin normaalisti vaihtopisteissa. Tama ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, etta silla pystyy joka paikassa maksamaan - kuubalaiset kun alkavat olemaan yha enemman hintatietoisia ja rahastavat kaiken ulkomaalaisten valuutassa. Poikkeuksena on esim kadulta ostettu ruoka, paikalliset bussit, missa pystyy maksamaan talla moneda nacionalilla.
Kuten aikaisemmin jo mainitsin majoitus mulla oli kuubalaisessa perheessa, eli casa particularissa. Tama osoittautui matkan ehdottomaksi kohokohdaksi, mun perhe oli todella mukava ja koti loistavalla paikalla Havanan keskustassa, vanhan kaupungin rajan tuntumassa. Tama majoitusmuoto maksoi myoskin 25 CUC, yleensa naita lahinna turisteille tarkoitettuja palveluita kuten lentokenttataksia ja majoituksia ei voi maksaa paikallisessa rahassa. Tama jo tekee yopymiskustannuksista moninkertaiset verrattuna esim Meksikoon ja Vali-Amerikan ja Karibian muihin halvempiin maihin.
Perhemajoitus oli kuitenkin loistava tapa tutustua kuubalaiseen perhe-elamaan ja mulla kavi onni, etta perhe oli turvallinen ja ns kunnollinen joten mitaan tavaroita ei havinnyt eika mitaan turvallisuusongelmia ollut muutenkaan. Sain heilta paljon vinkkeja miten toimia kaytannon asioissa ja mihin suunnata ja milla kulkupelilla.
Muuten kuubalaista kaaosta onkin aika vaikea pukea sanoiksi. Kaikki kuvat ja videot mita Havanasta olin nahnyt todella vastasivat todellisuutta - vahan kun menisi ajassa taaksepain 50-luvulle. Sen uudempia autoja ei juuri ole, tiet ja kadut ovat ransistyneita ja taynna reikia, viemarit ovat auki ja kaduilla haisee. Lukuunotttamatta muutamaa rikkaampaa aluetta Havanassa mihin turisteja majoitetaan isoihin hotelleihin. Ramaset, vanhat autot ja hevosrattaat kulkevat pyorataksien kanssa sulassa sovussa kaduilla ja ihmiset hengaavat joka kadun kulmassa paivasta toiseen. Toki siella soi myos joka paikassa salsa... ja haisee sikari. Jotain kliseista nyt kuitenkin!
Matkailijan nakokulmasta Havana on ehka yksi Etela- ja Vali-Amerikan turvallisimpia paikkoja, poliiseja on nimittain n. 100 metrin valein ja he eivat todella puutu ulkomaalaisten tekoihin. Paikallinen kuubalainen voi saada taskuvarkaudesta vankilatuomion, joten ryostoja Kuubassa ei juurikaan tapahdu. Toki joskus vakijoukon keskella voi sattua nain, mutta esim vakivaltaisista ryostoista ei Havanassa ole pelkoa.
Sen sijaa mita Kuubassa riittaa on erilaiset seurantarjoajat. Lahinna nama koostuvat nuorista naisista jotka tarjoavat palveluita lansimaalaisille miehille. Palvelut ovat aina vahintaan ns escort-palveluita, eli paikallinen kuubalainen mies tai nainen vie turistin baariin, tanssimaan salsaa, juomaan mojitoja tai mita vaan, mutta yleisesti tiedossa olevana saantona on, etta ulkomaalainen maksaa aina kaiken, vaikka kutsu alunperin tulisikin kuubalaiselta.
Kuten sanottu, kuubalainen on paiva paivalta enemman hintatietoinen ja tietaa kylla rahan arvon, ja onhan se jarkeen kaypaa, etta jos peruspalkka on CUC dollareissa 10-15 dollaria kuukaudessa ja turistilta voi saada helposti 5 dollaria tunnissa niin eihan se monia nuoria Kuubalaisia innosta tyoskentelemaan.
Mita taas tulee Kuuban nykyiseen hallintomuotoon, oli melko yllattava huomata miten voimakkaasti kuubalaiset yleisesti ovat Castron kannattajia. Kuuba lienee ainoa maa, missa Che Guevara on sankari eika koskaan kyseenalaistettu murhaaja tai muuta. Kuubalaiset ovat ylpeita juuristaan ja maastaan ja periaatteessa elavat tyytyvaisina Fidelin kansana.
Toki lansimaalaisten turistien myota tulleet houkutukset saavat etenkin nuorison haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta ulkomailla, joten yksin kadulla kavellessa saa kylla rasittavuuteen asti tarjouksia jos minkalaisesta seurasta. Useimmat vaittavat haluavansa vain keskustella mutta ennen kun hyvauskoinen turisti huomaa sita on jo moni lupautunut ottamaan salsakursseja tai vienyt kuubalaisen kauppaan ostamaan vaippoja vauvalle.
Muutenkin Kuubaa on vaikea selittaa ja ymmartaa ilman, etta sen on itse nahnyt. Lansimaalaisesta nakokulmasta on vaikea kasittaa loputtomia leipajonoja, kauppoja, minka hyllyt ammottavat tyhjyyttaan ja jatkuvaa kontrollia ihmisten jokaisesta liikkkeesta. Vaikka jokaiselle lapselle valtio takaa maitoa, koulutus on ilmainen joka asteella, ei varsinaista sananvapautta ole missaan. Kuuban ainoa poliittinen puolue on Partido Comunista de Cuba, minka ultimate leader on Fidel, ja nain varmasti pysyykin ainakin Castron kuolemaan asti.
Sana jokaisen huulilla Kuubassa onkin muutos, mutta milloin? Kukaan ei tieda mita Fidelin jalkeen tapahtuu, mutta kuubalaiset tuntuvat olevan jo epatoivoissaan odottamassa muutosta.
Kaiken lansimaalaisen silmin nayttavan ns kurjuuden ja kehittamattomyyden keskelta voi kuitenkin sivukaduilla nahda kuubalaisten elamanilon. Kuubalainen on tottunut nyhjaisemaan tyhjasta ja naapurin kanssa vallitseva solidaarisuus ja kaiken jakaminen on iskostunut hyvin naiden karibialaisten luontoon. Ihmiset pitavat kotinsa ovet ja ikkunat auki ja kutsuvat mielellaan kadulla kulkevan "toverin" luokseen. Kun stereoita ja muita laitteita ei yksinkertaisesti ole, on paukutettava kattilankansia ja heiluteltava riisipusseja. Meille aika kasittamaton asia tajuta, mutta Havanan tunkkaisilla kaduilla voi alkujarkytyksen jalkeen nahda paljon toivoa ja iloa siita mita on.
Alkureaktio Havanasta oli kieltamatta jarkyttynyt ja turhautunut, mikaan ei toimi ja mihinkaan ei paase. Ei ole kauppoja eika mitaan "normaalia" mihin on tottunut. Nama asiat kun oppii ymmartamaan ja huomaa paikallisen tavan toimia, paljastuu Kuubasta ihan uusia puolia ja sen kiehtovuuden ja mystiikan voi ymmartaa.
Matka kaikessaan oli siis ihan huippu ja pitkasta aikaa sellainen mika todella teki vaikutuksen. Eikohan sinne joskus ole takaisin paastava, jaadaan seuraamaan miten tilanne kehittyy!
Koitan laittaa pian kuvia blogiin, kylla niista jotain tunnelmaa saa irti niistakin..
Kuuba raportti saattaa jatkua myohemmin mikali paivitettavaa tulee mieleen.
