Vastoinkaymisia

Huh, tanaan lahto.

Onpas pitanyt aika kiiretta taa viikko. Thesis alkaa oleen jotenki reilassa, vaatii viela teknista hiomista ja muokkausta mut kuitenki lopun voi kai jo jossain kaukaisuudessa nahda. Ihanaa.

Kuten monet tietaa, en oo mikaan maailman jarjestaytynein persona. Taa kyseinen huolettomuus heijastuu oikeastaan kaikkeen elamassa, teen kaiken viime hetkella ja en yleensa jarjestele asioita kaytannossa yhtaan etukateen, vaikka paan sisalla oonkin ne ehka jo kaavaillut valmiiks.

Tastapa johtuen olin aika yllattynyt itekin kun viime viikonloppuna sain puristettua pakkausoperaation hyvalle mallille. Matkalaukku oli aikalailla pakattu ja muutkin tavarat jarjestetty. Hyva nain, koska eilen ois voinut iskeytya viela suurempi paniikki mita talla hetkella syke kestaakaan.

Oon tanaan siis viela ihan tayden paivan toissa ja katevasti suoraan lahden yhteisella lentokenttabussilla sitten kohti aeroporttii. Tata ennakoiden kavin eilen suorittamassa check in:in matkalaukun suhteen ja eipa tullut paljon yllatyksena etta liikaahan se paino. Mika taas tuli yllatykseksi oli se, kuinka vahan siita joutui maksamaan. 30 kg oli matkalaukun paino ja viidesta kilosta jouduin maksamaan summan vajaat 40 swiss frangii eli tollanen reilut 25 euroa. Tassa vaiheessa kun ajattelen ni olis ollut varmaan kateva pingottaa se laukku viela piukeammalla kun noin halpaa kerta oli, nimittain nyt huoli on suurempi kun kasimatkatavaroiden maara on lukuisa.

Koneen sisalle olisi siis tarkoitus vieda 11.5 kg painava reppu, kaksi isoa marimekon olkalaukkua, kasilaukku ja julistetotsa. Huoh.

No sitten niita vastoinkaymisia.

Sen lisaks etten koko viime yona saanut nukuttua kunnolla kun hermostutti taa tavaramaara niin tana aamuna se sitten konkretisoitui ihan kunnolla. Ei tietenkaan tullut eilen mieleenkaan pakata naita kasimatkatavaroita etukateen kun katevastihan sen ehtii tehda aamullakin. Ikava yllatys oli se, etta noihin aikaisemmin mainitsemiini pakaaseihin ei todellakaan mahtunut kaikki mita olin kaavaillut. Tasta johtuen jouduin jattamaan viela yhden kassillisen vaatteita ja muuta tavaraa Brigitelle ja myos yhden ihan kivan laukun mika vie vaan niin kasittamattomasti tilaa, etta ei se ois mihinkaan mahtunut. Oma vika on joo, mutta harmittaa silti, ehka nanosekunnin viela.

No sitten ne julisteet. Monta kertaa jo mietin et ei hitto pitaisko jattaa vaan tanne, mut en millaan haluais kun oon niita Montreuxia myoten kannellut. Alitajunta tais kuitenkin viestittaa tallaista ilosanomaa jollekin kohtalolle koska sinnehan ne julisteet jai bussipysakille kun naitten pakaasien kanssa cernin bussiin menin. Harmitti, joten paatin ruokatauolla menna bussilla takas kotipysakille katsomaan olisko ne siella, ja loytyhan ne. No, varsinainen vastoinkayminen oli se, etta ajattelin, josko lahettaisin sen julisteputken Suomeen koska se ei ole painava mutta vahan epakatevan mallinen kuljettaa muiden kantamusten kera. Kavin sitten tossa postissa ja valmiiks tayttelin jo kaikki pakettikortit ja muut kunnes virkailija ilmoitti, etta julisteen postittaminen Suomeen maksaa EUROISSA 42 e halvimmillaan. Hirveeta. En todellakaan voi maksaa sellasta hintaa kun sisaltokaan ei ole ton arvoinen.

Noni, nyt sitten jannitetaan etta paasenko noitten kanssa turvatarkastuksesta lapi ja jaako ne julisteet johonkin. Stressia pukkaa ja viela pitais kasata thesis alustavaan loppukuntoon. No onhan tassa viela 3 h ennen kun bussi pitaa ottaa. Huoh.

Jospa sita nyt muistais sit viikon paasta kun Chileen lahtee, etta tavaramaaran rajoittaminen on hyvasta ja paikanpaalta monesti saa myos kaikenlaista kivaa.

Joopa.

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin, adieu ja aurevoir Sveitsi.
Here I come Suomi.

Au revoir Geneve

Viikonloppuja vaan kaikille,

tosiaan niinkuin tossa viimeks mainitsin niin kyllähän tänne se ihana lämpöaalto tuli. Oli koko viikonlopun auringossa jo lähes 18 astetta ja todella ihana ilma olla ulkona, ei olis paljon parempaa ilmaa siis voinut toivoa näin viimeiseksi viiikonlopuksi.

Läksiäisviikonloppunahan tunnetusti tulee tehdä kaikkea maalle ominaista joten mullakin oli varsin Sveitsi-aiheiset päivät.. Perjataina oltiin siis syömässä eräässä meksikolaisessa ravintolassa ja oli ihan hyvää, vaikka paikalla olleet asiaan vihkiytyneet seuralaiset sano, että ehkä vähän ylihinnoiltetua, mutta niin kai Genevessä kaikki on. Maistuvia margaritoja oli!

Siitä jatkettiin vähän downtowniin ja tuli taas pyörittyä vähän Geneven yössä, hyviä rasberry mojitoja täällä ainakin osataan tehdä siitä kuubalaisesta rommista..

Koko ajan kun oon täällä ollut niin oon pistänyt merkille et tää on kyl harvinaisen jetset kaupunki noin päivisin sekä öisin. Geneveläinen kantaväestöhän koostuu pitkälti designer vaatteissa kulkevusta ihmisistä jotka kilpaa sulloutuu toinen toistaan hienompiin ja lähinnä kalliimpiin autoihin. Ja öisin tilanne ei ole tästä paljon eroava. Tiettyihin suomimeininkeihin hyvinkin tottuneena pisti siis silmään miten korrektisti, hillitysti ja liian hyvin täällä käyttäydytään baareissakin. Ei kuulu paljon huutoa ja kenelläkään ei ikinä tipu lasi kädestä.

No tämä seuraava huomio voi aiheuttaa monien lukijoiden päässä ihmetystä et miten kukaan voi riemuta tällaisesta, mutta mulle vaan tuli sellainen olo että loistavaa, kerrankin näin!!!

Nimittäin perjantaina oli Geneven kansainvälisissä kouluissa perinteinen winter ball - iltama tms joten kaupungissa näkyi paljon nuoria juhlapukuihin sonnustautuneita kulkijoita. No se sinällään ei kyllä Genevessä poikkea katunäkymästä kun täällä näkee muutenkin niin glamouria matkivia juhlijoita liian usein. Mikä taas teki tästä näystä loppuillan suhteen erityisen huojentavan oli se ällöttävä mutta samalla ihanan tuttu näky bussipysäkillä; vomitoiva teini! Voi että sitä sisäisen riemun hetkeä kun tämä kolmen henkilön ryhmittymä kävi istumaan siihen viereeni ja äsken mainittu tapahtumakaari sai alkunsa. On täälläkin siis vielä jotain hyvää ja kaunista, varhaisnuoruus nimittäin.

Sitten vähän valokuvia.

Istuskeltiin tänään melkein 3h tossa sillan kupeessa auringon lämmittäessä ja taas perussveitsiläiset eväät matkassa, eli starbucksista haettu frappucino! Oli vaan niin ihanan rauhallista ja lämmintä että ei tehnyt mieli mihinkään mennä. Kevät on kivaa.

Kuten oon monta kertaa tässä blogissa maininnutkin, niin vaikka tää kaupunki sinällään ei ole mitään vaikutusta muhun tehnyt nin että tiedostaisin, niin salaisesti kyllä kuitenkin. Oon todennut et Geneve on aika täydellinen monessa suhteessa; tää on sopivan kokoinen, keskeisellä paikalla ja täällä on keskellä kaupunkia järvi, mikä tuo kyllä oman tutun tunteensa ja edistää viihtyvyyttä. Myös ihan mielettömät vuorimaisemat on kyllä tehnyt muhun vaikutuksen ja tiedän, että haluun sittenkin palata tänne. Marraskuussa olin vielä ehkä vähän eri mieltä, mut nyt tiedän et takasin on päästävä.

Kuten sanotaan, toisista pääsee irti, joihinkin jää roikkumaan.. Tähän asti eniten oon tainnut roikkua siellä Madridissa, joistakin paikoista vaan tulee niitä mihin tiet aina vie kun muutakaan ei keksi.

Havaitsen et mun valokuvat Genevestä on usein aika samasta kohdasta, mut tää on vaan mun mielestä paras paikka kuvata koko kaupunkia. Kaikki muut maisemat on jotenkin niin samanlaisia, mut tässä kohtaa Genevee näkyy järvi ja vuoret ja se on vaan niin paras fiilis mitä tää kaupuni voi antaa. Kuten todettu, ei täällä yösyke korkein mahdollinen ole, mutta on täällä muuten kaikkea kivaa.

Chilessä oon varmaan jo aika valmis taas siihen yösykkeeseen.. en malta odottaa.

Perjantaina sitten Suomeen taas. Ennustan tästä viikosta aika kiireistä ja hektistä joten panostan blogiin sitten varmaan seuraavan kerran Chilessä, ellei tässä nyt jotain jännittävää vielä ilmene. Lähtö Santiagoon 10.3.

Au revoir Geneve.