Bonjour!
Pitka tovi taas vierahtanyt kun viimeks kirjoittelin, on ollut niin kiire, vaikka ei ole ollut mitaan erityista tekemista. Janna ilmio!
Kohta kolme viikkoa nyt vietetty Genevessa ja pikkuhiljaa tahan alkaa jo ihan tottua. Ranskankieli tosin ei vielakaan ole erityisen hyvin hallussa ja varsinaisia hankaluuksia teettaa perusasioiden hoitaminen, peruspalveluita kun tuntuu olevan vahan hankala saada englanniksi. No, tahan parjaamiseen tulee kohta muutos, aloitin nimittain eilen kielikurssin. Ihan mielenkiinnosta menin viime viikolla seuraamaan paria ilmaisluentoa ja innostuin sen verran, etta paatin nyt osallistua tallaiselle 2x viikossa intensiivikurssille. Jouluun mennessa pitaisi sitten olla ainakin sujuva lukemaan tata kielta, jos ei muuta. Tunnetusti nimittain tuo lausuminen tuottaa pienta paanvaivaa, tekstin ymmartaminen ja sen kehittyminen menee ihan mukavasti omia polkujaan.
Viime viikko oli kylla yks hitaimmista viikoista ikina, olin sosiaalisoinnin suhteen aika passiivisella tuulella ja sen lisaks satuin olemaan toimistollakin koko viikon yksin. Eli todellinen solitary motions oli viime viikon teema. Onnistuin tosin sen verran itsestani saamaan irti, etta yks ilta kavaisin CERN:in nordic clubin after work drink – illassa, tallein kivasti kakskielisena ilmaistuna. Se ennakoitu sosiaalisuuden pakote tosin ahdisti etukateen, mutta siella oli ihan mukavaa. Taytyy nyt viela todeta tahan tyoymparistoon liittyen, etta en ole ennen ollut paivittain paikassa missa jatkuvasti ymparilla pyorii useita satoja, jopa tuhansia ihmisia, mutta joista monenkaan kanssa ei tunnu olevan kovin paljon yhteisia kiinnostuksenkohteita. Ehka se on tama tiede mika erottaa – viela toistaiseksi.
Tieteesta puheenollen, talla viikolla mulla on ollut ihan uusia tyokuvioita. Oon nimittain osallistunut yhteen workshoppiin / seminaariin yhden teknologian kehityksen edistymiseen liittyen. Tallein kun sen kuvailee se kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, mutta kun kuvioihin tulee mukaan fysiikan teorioita ja hiukkaskiihdyttimia, vaikeuttaa se ymmarrysta omalla kohdalla hirmuisesti. Noh, jotenkin olen nyt kuitenkin onnistunut tastakin aiheesta pienen muistion laatimaan ja helpottuneena voin todeta, lukioaikaisia asenteitani uhmaten, etta kai ne fysiikan lait on toisinaan ihan jarkeenkayvia kun tarpeeks kauan pohtii. Kai.
Sellasta talla kertaa. Tanaan menen ostamaan junaliput Milanoon, mihin mennaan Minna W:n kanssa hurvittelulomalle marraskuun alussa. Minna on siis vaihdossa Valenciassa joten valittiin meidan kohtaamispaikaks nomansland Italia.
Ainiin, lauantaina minusta tulee mun kotona asustelevien kissojen yh-aiti. Pelastynein miettein odottelen sita hetkea kun jaan niiden kanssa kolmestaan. Siita lisaa toki ensi viikolla
Voikaa hyvin ja kirjotelkaa kuulumisia.
P.s. Suomen saakartaa katsottuani ei kylla ole yhtaan ikava, taalla on kivan aurinkoista ja +20 astetta :) tervetuloa!
