Kyllä muuten luovuus testataan joka kerta kun pitäisi kehittää joku näpsäkkä otsikko. Tämän päivän kirjoituksen päätin nimetä marraskuuksi, koska nyt on marraskuu ja koska olen tällä viikolla kuunnellut paljon miljoonasadetta. Samalla se kyllä kuvaa ehkä vähän tätä syksyäkin: ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, okei , no siihen ne yhteensopivuudet sitten loppuikin.
Viime viikonloppu oli ihan kivaa virkistystä mun arkeen. Perjantaina olin tosin kotona, koska väsytti vaan niin paljon ja satoi vielä vettäkin, että ei siinä sitten viitsinyt mihinkään lähteä. Lauantain vietin siivotessa kun meillä vaihdettiin järjestystä joten yritin omalla siivouspanoksellani osoittaa, että kyllä mua kiinnostaa miten päin ne sohvat siellä olohuoneessa on!
Olohuoneista tuli mieleen, että mulle selvis viime viikolla, että täällä tulee myos päivittäin Kauniit ja Rohkeat! Niitten nimi ei tosin ole mikään bold and the beautiful viittaava, vaan yksinkertaisesti Top model! Tänään taas aktivoin auditiivisen sisältämisnystyräni ja uppoudun Forresterien kiinnostavaan maailmaan. Ei olis kyllä voinut parempaan saumaan tama tieto tulla, koska tuhkimotarinakin päättyy ensi viikolla, joten pientä lohtua elämään tuo, että tilalle saa jonkun toisen päivittäisen saippuaoopperan. Juonikäänteitä luvassa sitten kuukauden pasta kun olen jotain tajunnut!
No, takaisin viikonloppuun. En tiedä mistä tuo tajunnanvirta brookeen ja ridgeen meni, mutta jatketaan tästä nyt sujuvasti sitten viikonlopusta.
Lauantain suunnitelma oli tosiaan mennä yhteen baariin 80s bileisiin, mihin ois periaatteessa pitänyt pukeutua, mutta olin jo ajoissa päättänyt, että koska mulla ei ole autenttista kultaista sadetakkia täällä niin aion olla ihan oma ihana muodikas nykyaikainen minä ja katsoa halventavasti kaikkia jumppapuseroihin ja irokeeseihin sonnustautuneita la isla bonita – juhlijoita. No, jossain vaiheessa iltaa sitten suunnitelma jotenkin kääntyi ja ei sitten koskaan tullut mentyä noihin bileisiin vaan päädyttiin yhteen lattaripaikkaan tuolla vanhan kaupungin tuntumassa. Täytyy kyl sanoa, että siinä mielentilassa mulle huomattavan paljon toimivampi vaihtoehto ja kaikki Madridin aikaiset hittibiisit tuli kyllä kuultua, ilta oli siis kaikinpuolin onnistunut ja yllätyksenä tuli, että bussejakin vielä kulki kun kotiinmenoaika koitti. Täydellistä siis!
Sunnuntai ei sitten alkanutkaan ihan niin iloisissa merkeissä. Olin sopinut, että meen n. klo 14 aikoihin yhden kaverin luokse sinne thanksgiving-aterialle, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti pieni informaatiokatkos oli tapahtunut ja sain puhelinsoiton n. klo 11.30, että mua tullaan hakemaan vajaan puolen tunnin päästä. Luonnollisesti olin vielä nukkumassa noihin aikoihin, joten sitä itsensä keräilyä ei sillä hetkellä niin positiivisesti miettinyt, mutta nyt olisi jo ihan viihdyttävää nähdä turvakameran kuvaa siitä tilanteesta.
Matka taittui nopeasti autolla tuonne Ranskan puolelle, en muuten edelleenkään tiedä, että minne sinne, mutta Ranskassa oltiin kuitenkin! Siellä oli vastassa mun kaverin hulppea talo vuorilla uima-altaineen ja kuntosaleineen, ihan kiva asuinpaikka siis. Toinen yllätys oli myös kalkkuna, mikä Sveitsissä ei tule valmiiksi kynittynä vaan sisälmyksineen ja höyhenineen päivineen. Great.
No siitä se kiitospäivän vietto sitten lähti.
Wikipedia kertoo kiitospäivän perinteistä lyhyen ytimekkään nätisti näin:
”Kiitospäivä on Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosittain vietettävä juhla, jonka perinteisenä tarkoituksena on ollut kiittää saaduista hyvistä asioista Jumalaa satokauden päätteeksi. Kiitospäivä periytyy uudisasukkaiden kiitosjuhlaan ensimmäisen uudessa kotimaassa saadun sadon johdosta. Nykyään Yhdysvalloissa perheet ja suvut kokoontuvat kiitospäivänä lounaalle. Kiitospäivästä on tullut vuosi vuodelta yhä merkittävämpi tapahtuma ja aihe. Kalkkuna on perinteinen kiitospäivän ruokalaji. Amerikkalaisille kiitospäivä on suurempi perhejuhla kuin joulu. Perhe kokoontuu pöydän ääreen, jolloin luetaan kiitosteksti.”
Ateria oli kyllä runsas ja maittava ja kaikkea mahdollista erikoista tuli kokeiltua kuten kurpitsapiirakkaa. Okei täytyy sanoa, että ateriaan kuului myös jonkun verran itselleni ei niin mieluisia ruokalajeja, kuten niitä majoneesisalaatteja ja kananmunan valkuaisia täytettynä keltuaismajoneesi-sekoituksella. Lauantai-illan jälkitunnelmissa voin avoimesti myöntää, että aluksi teki pahaa mutta kyllä siihen sitten tottui.
Oli sinänsä kyllä tosi mielenkiintoinen päivä, paikalla olevista siis puolet eli viisi oli amerikkalaisia, joten perheperinteitä tuli siinä läpikäytyä kuten tuo wikipediankin mainitsema kiitosteksti, jossa jokainen vuorollaan kertoo mistä on kiitollinen. Kyllä se tietenkin suomalaisesta näkökulmasta ehkä vähän liian totallygreatyeah oli, mutta koska väitän olevani niin maailmankansalainen niin kaikkia traditioita tulee sietää ja suvereenisti keksin vaikka mitä asioita mistä kiittää ja loppujen lopuksi mun puheenvuoro olikin sitten ehkä vuolain ja pisin! Ainakaan ei pääse kukaan sanomaan, etten olisi tosissani ottanut!
Että sellainen viikonloppu. Nyt kun on aloitettu tämä asioista rönsyilevästi kertominen, niin sanottakoon samalla, että mun tulevaisuuden suunnitelmiin on tullut vähän selkeyttä, matka jatkuu alppilaaksosta andien laaksoon maaliskuussa, eli jatkan samassa firmassa Santiago de Chilen toimistossa maaliskuusta lähtien. Tosi tyytyväinen kyllä oon, muuta en vielä osaa sanoa! Myös thesis-asiat alkaa vähän järjestyä ja mikäli koulun kanssa saan sovittua pari asiaa, niin saatan tehdä thesiksen jo Sveitsissä ollessani yhdelle firmalle. Näistä sitten lisää toisaalla, mutta tässä nyt suurinpiirtein sitten kuulumiset!
Lauantaina on cern:in suomalaisten pikkujoulut, eli niitä odottelen innolla!
Lisää kuulumisia taas kun tulee kerrottavaa.
Heippaheii!
Ellu
P.s. Tulen Suomeen 21.12. ja silloin pikkujoulustetaan! Eli kaikki jyväskylän seudulla olevat voi liittyä seuraan! Palaan Sveitsiin tammikuun alussa.
