Otsikon mukaisesti, hyvaa elamaa. Ei toivotuksena vaan toteamuksena.
Arki on lahtenyt Santiagon saasteisessa mutta innostavassa ilmassa oikein hyvin liikkeelle, asuntoratkaisu tuntuu paiva paivalta onnistuneemmalta ja toissakin menee mukavasti. Kaikin puolin puitteet hyvalle elamalle siis loytyvat.
Mitas ihmeellista sita onkaan tullut viime aikoina puuhailtua.. noh, tyoviikot on mennyt toissa, mutta viikonloppuna on sitten kunnostauduttu yoelamassa ja takana on jo yhdet haat, synttarit ja muut barbeque-illalliset. Etela-Amerikkaan enemman perehtyneet seka hurahtaneet varmasti allekirjoittavat seuraavan vaitteen, etta ehdottomasti mukavinta tassa taman mantereen juhlintatavassa on sen juhlimisen ehdoton mutkattomuus – mita tulee siis kanssavierailijoihin. Ei ole oikeastaan valia kenella on synttarit tai kenella on haat, paaasia etta sinne menee mahdollisimman moni. Taman oletusarvon tajuaminen Argentiinassa tuotti monesti skandinaavisen jarjestaytyneelle mielelle vaikeuksia, nimittain kun tuli kutsuttua yksi argentiinalainen niin suomalaisena sita ei aina osannut olettaa, etta jokainen vieres luonnollisena jatkeenaan tuo noin viidesta seitsemaan vierasta mukanaan. Nain sita juhlakokoonpanoa sitten kertyy vaikka alkuperaisella kutsulistalla olisi ollutkin vaan n. 10 ihmista. Muistellen parit pikku bileet mita tuli Buenos Airesin Juncalilla pidettya..
Minun chilelaistymisen kannalta tama on tietenkin suorastaan taydellista. Chilelaiset kun ovat luonteeltaakin jo melko huomioonottavia ihmisia niin tuntuu jopa ihan luonnolliselta, etta kaverin kaverit soittaa kotiin ja pyytaa jonkun kaverin kaverinsa synttareille, etten joutuisi olemaan lauantai-iltana yksin kotona, koska taalla ajateltuna mikaan ei taida olla niin katastrofaalista kuin yksinainen, vaikka vapaaehtoinenkin, ilta kotona. (Paitsi yli 30v naimaton nainen asumassa yksin ja tyoskentelemassa suurkaupungissa…). Onko se sitten saalia vai huomaavaisuutta, mene ja tieda, mutta oikein hauskaa on ollut ja mielenkiintoisia ihmisia tullut tavattua! Kamppiksen kanssa tuli pyorahdettya myos serkkunsa haajuhlissa ja mukavaa seuraa sieltakin loytyi ja vaikka ei perinteisia haatraditioita niin nahtykaan niin pienta haajuhlan taikaa nyt kuitenkin.
Paiva paivalta totun paremmin chilelaiseen arkeen, mutta loytyy taalta edelleen asioita mita ei vaan voi kasittaa. Chilehan on Argentiinaan nahden hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen maa, missa avioero tuli lailliseksi vasta vuonna 2003. Ennen sita taalla ei sitten paperillista byrokratiaa ole voinut lapikayda eika uusia liittoja solmia, melko kummallista. Se ja monet muutkin vanhoilliset asiat tietenkin heijastuu yhteiskuntaan ja ihmisten asenteisiin, mista hyva todiste jo tuo ylhaalla mainitsemani kauhuskenaario 30 vuotiaasta sinkkunaisesta. Taallahan naiset hyvin pitkalle viela kasvavat siihen ideaan, etta mahdollisimman rikkaisiin naimisiin olisi paastava ja monta lasta tehtava, ja naimaton aikuinen nainen on jollain tapaa hullu, puutteellinen ja ei tahan yhteiskuntaan sopiva. Onneksi tassa ollaan viela niin nuoria niin omalla kohdallani ihmisten huomio kiinnittyy vaan siihen, etta miten ne on laskenut noin nuorena yksin maailmalle. Huoh. Erityisesti taksikuskit on vihkiytyneita chilelaisen kulttuurin esittelijoita ja heilta useimmiten kuuleekin onnistuneimmat kommentit kuinka meita pohjois-eurooppalaisia naisia voisi tulla tanne Chileen lasteittain kansoittamaan tata kylaa ja yleisesti vaan vahan kohentamaan tata rotua. Siina vahan kasitysta jopa paikallisten omista mielipiteista omaa muka-alemmuuttaan kohtaan. Toisaalta, eilen kavin ihan hauskan keskustelun yhden taksikuskin kanssa, joka ennusti mun jaavan tanne chilelaisiin naimisiin, mutta joka myohemmin vitsikkaasti kaski mun poistua maasta korruptoimasta chilelaisten naisten mielia sanomalla etta ei kai naisen tehtava ole sen enempaa tiskata,luututa, pesta lattioita ja silittaa miehen paitoja kun miehen itsensakaan.
Etta semmosta. Valtavista yhteiskuntaluokkien eroista uolimatta chilelaiset ovat kylla todella ystavallisia ja mukavia ihmisia ja erittain kiinnostuneita miten ulkomaalainen nakee ja kokee Chilen. Ja vaikka Chile nain eurooppalaisesta nakokulmasta onkin melko sovinistinen ja miesvaltainen kulttuuri, ovat chilelaiset huomattavasti ujompia ja noyrempia kuin naapurinsa argentiinalaiset. Chilelaisiin voi siis helposti samaistua nain suomalaisena kun veljeskateus pikkusen muka parempaa naapuria kohtaan on jatkuvasti lasna, vaikka Argentiinaa lahihistorian valossa tarkastellen, Chilella ei ole mitaan syyta tuntea alemmuutta ja kateutta ja taloudellinen tulevaisuuskin nayttaa vakaalta ja voisi kai sanoa, etta jopa valoisalta.
Etta sellaista talla kertaa. Pienesta, sievasta lritiikista huolimatta ihana maa ja mahtava kaupunki, tulkaa vaikka itse katsomaan, mulla on teille patja varattuna.
Tanaan lahdenkin poikkeuksellisesti toista pois jo ihan oikeaan aikaan, eli klo 17. Mulla on nimittain illalla tapaaminen eri maiden suurlahetystojen nuorten tyontekijoitten kanssa. Tulee varmasti mukavaa ja mielenkiintoista ja katevaa kun kertaheitolla tapaa niin monta uutta ihmista, jos sielta vaikka irtois joku mukava uusi kaverikin!
P.s. James Bondia en nahnyt, mutta naemma iltasanomiin asti paatynyt chilelainen ”kohu” elokuvapatkien esittamisesta boliviana. Seurataan tilannetta.
Arki on lahtenyt Santiagon saasteisessa mutta innostavassa ilmassa oikein hyvin liikkeelle, asuntoratkaisu tuntuu paiva paivalta onnistuneemmalta ja toissakin menee mukavasti. Kaikin puolin puitteet hyvalle elamalle siis loytyvat.
Mitas ihmeellista sita onkaan tullut viime aikoina puuhailtua.. noh, tyoviikot on mennyt toissa, mutta viikonloppuna on sitten kunnostauduttu yoelamassa ja takana on jo yhdet haat, synttarit ja muut barbeque-illalliset. Etela-Amerikkaan enemman perehtyneet seka hurahtaneet varmasti allekirjoittavat seuraavan vaitteen, etta ehdottomasti mukavinta tassa taman mantereen juhlintatavassa on sen juhlimisen ehdoton mutkattomuus – mita tulee siis kanssavierailijoihin. Ei ole oikeastaan valia kenella on synttarit tai kenella on haat, paaasia etta sinne menee mahdollisimman moni. Taman oletusarvon tajuaminen Argentiinassa tuotti monesti skandinaavisen jarjestaytyneelle mielelle vaikeuksia, nimittain kun tuli kutsuttua yksi argentiinalainen niin suomalaisena sita ei aina osannut olettaa, etta jokainen vieres luonnollisena jatkeenaan tuo noin viidesta seitsemaan vierasta mukanaan. Nain sita juhlakokoonpanoa sitten kertyy vaikka alkuperaisella kutsulistalla olisi ollutkin vaan n. 10 ihmista. Muistellen parit pikku bileet mita tuli Buenos Airesin Juncalilla pidettya..
Minun chilelaistymisen kannalta tama on tietenkin suorastaan taydellista. Chilelaiset kun ovat luonteeltaakin jo melko huomioonottavia ihmisia niin tuntuu jopa ihan luonnolliselta, etta kaverin kaverit soittaa kotiin ja pyytaa jonkun kaverin kaverinsa synttareille, etten joutuisi olemaan lauantai-iltana yksin kotona, koska taalla ajateltuna mikaan ei taida olla niin katastrofaalista kuin yksinainen, vaikka vapaaehtoinenkin, ilta kotona. (Paitsi yli 30v naimaton nainen asumassa yksin ja tyoskentelemassa suurkaupungissa…). Onko se sitten saalia vai huomaavaisuutta, mene ja tieda, mutta oikein hauskaa on ollut ja mielenkiintoisia ihmisia tullut tavattua! Kamppiksen kanssa tuli pyorahdettya myos serkkunsa haajuhlissa ja mukavaa seuraa sieltakin loytyi ja vaikka ei perinteisia haatraditioita niin nahtykaan niin pienta haajuhlan taikaa nyt kuitenkin.
Paiva paivalta totun paremmin chilelaiseen arkeen, mutta loytyy taalta edelleen asioita mita ei vaan voi kasittaa. Chilehan on Argentiinaan nahden hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen maa, missa avioero tuli lailliseksi vasta vuonna 2003. Ennen sita taalla ei sitten paperillista byrokratiaa ole voinut lapikayda eika uusia liittoja solmia, melko kummallista. Se ja monet muutkin vanhoilliset asiat tietenkin heijastuu yhteiskuntaan ja ihmisten asenteisiin, mista hyva todiste jo tuo ylhaalla mainitsemani kauhuskenaario 30 vuotiaasta sinkkunaisesta. Taallahan naiset hyvin pitkalle viela kasvavat siihen ideaan, etta mahdollisimman rikkaisiin naimisiin olisi paastava ja monta lasta tehtava, ja naimaton aikuinen nainen on jollain tapaa hullu, puutteellinen ja ei tahan yhteiskuntaan sopiva. Onneksi tassa ollaan viela niin nuoria niin omalla kohdallani ihmisten huomio kiinnittyy vaan siihen, etta miten ne on laskenut noin nuorena yksin maailmalle. Huoh. Erityisesti taksikuskit on vihkiytyneita chilelaisen kulttuurin esittelijoita ja heilta useimmiten kuuleekin onnistuneimmat kommentit kuinka meita pohjois-eurooppalaisia naisia voisi tulla tanne Chileen lasteittain kansoittamaan tata kylaa ja yleisesti vaan vahan kohentamaan tata rotua. Siina vahan kasitysta jopa paikallisten omista mielipiteista omaa muka-alemmuuttaan kohtaan. Toisaalta, eilen kavin ihan hauskan keskustelun yhden taksikuskin kanssa, joka ennusti mun jaavan tanne chilelaisiin naimisiin, mutta joka myohemmin vitsikkaasti kaski mun poistua maasta korruptoimasta chilelaisten naisten mielia sanomalla etta ei kai naisen tehtava ole sen enempaa tiskata,luututa, pesta lattioita ja silittaa miehen paitoja kun miehen itsensakaan.
Etta semmosta. Valtavista yhteiskuntaluokkien eroista uolimatta chilelaiset ovat kylla todella ystavallisia ja mukavia ihmisia ja erittain kiinnostuneita miten ulkomaalainen nakee ja kokee Chilen. Ja vaikka Chile nain eurooppalaisesta nakokulmasta onkin melko sovinistinen ja miesvaltainen kulttuuri, ovat chilelaiset huomattavasti ujompia ja noyrempia kuin naapurinsa argentiinalaiset. Chilelaisiin voi siis helposti samaistua nain suomalaisena kun veljeskateus pikkusen muka parempaa naapuria kohtaan on jatkuvasti lasna, vaikka Argentiinaa lahihistorian valossa tarkastellen, Chilella ei ole mitaan syyta tuntea alemmuutta ja kateutta ja taloudellinen tulevaisuuskin nayttaa vakaalta ja voisi kai sanoa, etta jopa valoisalta.
Etta sellaista talla kertaa. Pienesta, sievasta lritiikista huolimatta ihana maa ja mahtava kaupunki, tulkaa vaikka itse katsomaan, mulla on teille patja varattuna.
Tanaan lahdenkin poikkeuksellisesti toista pois jo ihan oikeaan aikaan, eli klo 17. Mulla on nimittain illalla tapaaminen eri maiden suurlahetystojen nuorten tyontekijoitten kanssa. Tulee varmasti mukavaa ja mielenkiintoista ja katevaa kun kertaheitolla tapaa niin monta uutta ihmista, jos sielta vaikka irtois joku mukava uusi kaverikin!
P.s. James Bondia en nahnyt, mutta naemma iltasanomiin asti paatynyt chilelainen ”kohu” elokuvapatkien esittamisesta boliviana. Seurataan tilannetta.
