Tervehdys!
Näin on käynnistynyt tämäkin viikko ja ollaan jo keskiviikossa - mihin ne päivät oikein katoaa?!Täällä ollessa on kyllä varsin hyvin tullut tutuksi miten päiviin ei yksinkertaisesti paljon toimintaa CERN:in ulkopuolella mahdu. Täällä kun tulee oltua n. klo 8.30 -18.00, niin ei sitä sitten jaksa oikein paljoa eikä kyllä ehdikään.
Kielikurssit onneksi pari kertaa viikossa pakottaa liikkeelle illalla, mutta muina iltoina, etenkin näin pimeän tullen ei kyllä kauheesti tee mieli mihinkään, etenkin kun kaupatkin menee kiinni klo 19 paitsi torstaisin milloin on pidennetyt aukioloajat, niin ei niihinkään sitten ehdi mennä pyorimään! varmaan ihan hyvä vaan viimeaikaisten kokemusten perusteella..
Tänään oon pohtinut mun sosiaalisten miniympyröiden kehittymisen kaarta töissä ja tunnustettava on, että en kyllä edelleenkään tunne täältä kauheasti ihmisiä, vaikka ihmismassaa on se n. 6000! Mutta tää ei ehkä vaan yksinkertaisesti ole sellanen sosiaalisuuden huipentuma joten oon rauhoittanut ruokatunnit ylelliselle yksinololle tieteellisten oivallusten edistymisen sijaan. Kielikurssin kautta oon tosin tavannut muutamia täällä kans päivittäin olevia ja pari kertaa lounastanutkin mukavissa japanilaisten tiedeseuroissa, mutta siihen se oikeastaan jää.
Ainoa suht lähelle mun tyylinen tyontekijä toimiston ulkopuolella taitaa olla kioskin nainen, alunperin Espanjasta, joka tänään sanoi mulle, että erotun hyvin tässä paikassa, koska oon ainoa joka ostaa kioskista julkkisjuoruihin erikoistuvia lehtiä kolmella eri kielellä! Pitäskö pyytää Maria Angel sen kunniaks bilettämään?!
Sellasta vaan täällä, joulu lähenee kovaa vauhtia ja viikonloput hupenee. Tänä viikonloppuna menen tosiaan Milanoon taas, tosin oon perillä vasta perjantai-iltana ja tuun sit sunnuntaina iltapäivällä jo takasinpäin, mutta onhan ne nähtävyydet ja kaupat jo kierretykin eli pääpaino on nyt vaan sit kavereiden näkemisessä.
Oon niin huonomuistinen, etten muista mitä viime blogissa kirjoitin, mutta kerron nyt tässä, että sunnuntaina käytiin katsomassa Brad Pitin uus leffa The Assassination of Jesse James. Ja pitää todeta, et joko mun keskittymiskyky on heikentynyt entisestään, leffa ei ollut mun tyylinen tai sit se oli vaan yksinkertaisesti pitkä ja kuivahko elokuva. En uskalla suorilta käsin veikata mitään vaihtoehtoa absoluuttiseksi totuudeksi, mutta en suosittele kaltaisilleni lyhytjännitteisille suurten kokonaisuuksien hahmottajille. Vaikka olihan se historiallisessa arvossaan (????) ihan mielenkiintoinen tarina, se ois vaan mun makuun voitu tiivistää tunnin dokumentiks ja oisin saanut siitä kaiken tarpeellisen irti. No, jos joku toinen on nähnyt ja tykkäs ni pistää vaan analyysia tuleemaan, lupaan lukea harkiten!
Loppuun on vielä tunnustettava, että olen sortunut synneistä suurimpaan.. Eli ostanut vähän nettioikeutta BB:n katsomiseen netissä. Näin pitkään sitä vastustin mut tää viikko vaan vaikutti niin mielenkiintoiselta et oli PAKKO nähdä klipit. Että sillein, nyt sitten pari iltaa oon katsonut koko arkistoa kahlaten mielenkiintoisia kohtauksia ja nyt tuntuu, että mun käsitys asukkaistakin on paljon realistisempi ja näinollen maailma taas parempi paikka elää. Onneks tunnukset ei ole enää voimassa ja koko BB:kin tulee kohta loppuunsa. No oli tää ainakin vaihtelua ikuisten idols-klippien katsomiseen youtubessa!
Kuten sanotaan, all good things come to an end, kuten tuhkimotarina pian ja nyt tama blogikirjoitus. Eli ei taman suurempia tuntemuksia sydamella, lisaa myohemmin. Nyt jatkan ruokataukoa lukemalla sveitsilaisia juorublogeja Britneyn huulipumppauksesta. Luulisi motivoivan oppimaan paremmin kun jo legendaksi muodostunut Nicolas Legrand.. :)
Voikaa hyvin ja toivokaa paljon lumisadetta!
Elina
P.s. Kyllastyin blogin pinkkiin ulkoasuun ja menin ja muutin sen!
Näin on käynnistynyt tämäkin viikko ja ollaan jo keskiviikossa - mihin ne päivät oikein katoaa?!Täällä ollessa on kyllä varsin hyvin tullut tutuksi miten päiviin ei yksinkertaisesti paljon toimintaa CERN:in ulkopuolella mahdu. Täällä kun tulee oltua n. klo 8.30 -18.00, niin ei sitä sitten jaksa oikein paljoa eikä kyllä ehdikään.
Kielikurssit onneksi pari kertaa viikossa pakottaa liikkeelle illalla, mutta muina iltoina, etenkin näin pimeän tullen ei kyllä kauheesti tee mieli mihinkään, etenkin kun kaupatkin menee kiinni klo 19 paitsi torstaisin milloin on pidennetyt aukioloajat, niin ei niihinkään sitten ehdi mennä pyorimään! varmaan ihan hyvä vaan viimeaikaisten kokemusten perusteella..
Tänään oon pohtinut mun sosiaalisten miniympyröiden kehittymisen kaarta töissä ja tunnustettava on, että en kyllä edelleenkään tunne täältä kauheasti ihmisiä, vaikka ihmismassaa on se n. 6000! Mutta tää ei ehkä vaan yksinkertaisesti ole sellanen sosiaalisuuden huipentuma joten oon rauhoittanut ruokatunnit ylelliselle yksinololle tieteellisten oivallusten edistymisen sijaan. Kielikurssin kautta oon tosin tavannut muutamia täällä kans päivittäin olevia ja pari kertaa lounastanutkin mukavissa japanilaisten tiedeseuroissa, mutta siihen se oikeastaan jää.
Ainoa suht lähelle mun tyylinen tyontekijä toimiston ulkopuolella taitaa olla kioskin nainen, alunperin Espanjasta, joka tänään sanoi mulle, että erotun hyvin tässä paikassa, koska oon ainoa joka ostaa kioskista julkkisjuoruihin erikoistuvia lehtiä kolmella eri kielellä! Pitäskö pyytää Maria Angel sen kunniaks bilettämään?!
Sellasta vaan täällä, joulu lähenee kovaa vauhtia ja viikonloput hupenee. Tänä viikonloppuna menen tosiaan Milanoon taas, tosin oon perillä vasta perjantai-iltana ja tuun sit sunnuntaina iltapäivällä jo takasinpäin, mutta onhan ne nähtävyydet ja kaupat jo kierretykin eli pääpaino on nyt vaan sit kavereiden näkemisessä.
Oon niin huonomuistinen, etten muista mitä viime blogissa kirjoitin, mutta kerron nyt tässä, että sunnuntaina käytiin katsomassa Brad Pitin uus leffa The Assassination of Jesse James. Ja pitää todeta, et joko mun keskittymiskyky on heikentynyt entisestään, leffa ei ollut mun tyylinen tai sit se oli vaan yksinkertaisesti pitkä ja kuivahko elokuva. En uskalla suorilta käsin veikata mitään vaihtoehtoa absoluuttiseksi totuudeksi, mutta en suosittele kaltaisilleni lyhytjännitteisille suurten kokonaisuuksien hahmottajille. Vaikka olihan se historiallisessa arvossaan (????) ihan mielenkiintoinen tarina, se ois vaan mun makuun voitu tiivistää tunnin dokumentiks ja oisin saanut siitä kaiken tarpeellisen irti. No, jos joku toinen on nähnyt ja tykkäs ni pistää vaan analyysia tuleemaan, lupaan lukea harkiten!
Loppuun on vielä tunnustettava, että olen sortunut synneistä suurimpaan.. Eli ostanut vähän nettioikeutta BB:n katsomiseen netissä. Näin pitkään sitä vastustin mut tää viikko vaan vaikutti niin mielenkiintoiselta et oli PAKKO nähdä klipit. Että sillein, nyt sitten pari iltaa oon katsonut koko arkistoa kahlaten mielenkiintoisia kohtauksia ja nyt tuntuu, että mun käsitys asukkaistakin on paljon realistisempi ja näinollen maailma taas parempi paikka elää. Onneks tunnukset ei ole enää voimassa ja koko BB:kin tulee kohta loppuunsa. No oli tää ainakin vaihtelua ikuisten idols-klippien katsomiseen youtubessa!
Kuten sanotaan, all good things come to an end, kuten tuhkimotarina pian ja nyt tama blogikirjoitus. Eli ei taman suurempia tuntemuksia sydamella, lisaa myohemmin. Nyt jatkan ruokataukoa lukemalla sveitsilaisia juorublogeja Britneyn huulipumppauksesta. Luulisi motivoivan oppimaan paremmin kun jo legendaksi muodostunut Nicolas Legrand.. :)
Voikaa hyvin ja toivokaa paljon lumisadetta!
Elina
P.s. Kyllastyin blogin pinkkiin ulkoasuun ja menin ja muutin sen!
