Angels and demons

Hei kaikki,

ajattelin jakaa teille pätevän linkin Suomen luotettavimman uutislehden nettisivuilta (klikkaa otsikkoa). Liittyy siis Dan Brownin kirjaan Angels and Demons, joka on siis Da Vinci Coden jatko-osa.

No mielenkiintoistahan tästä tekee sen, että kirja ainakin on "kuvailtu" osaksi CERN:issä, joten innolla jään odottamaan, miltä elokuva saa CERN:in näyttämään.

Cern:in skeptiset fyysikot on luonnollisesti ehtineet ottaa tähän asiaan jo kantaa sanoan, että kirja antaa romantisoidun kuvan koko paikasta. Henkilökohtaisesti kyllä toivon, että antaakin, koska noin arkkitehtuurisesti en näe mitään hienoa 70-luvun tyylisten betonirakennusten kuvauksessa, ellei totuutta edes hieman saa savolaisemman kuuloiseksi.

Asiasta eniten kiinnostuneet voivat vapaa-ajallaan katsastaa tämän linkin:

http://public.web.cern.ch/Public/Content/Chapters/Spotlight/SpotlightInterview-en.html

Linkin takaa löytyy erään CERN:in fyysikon haastattelu, joka todellisuudessa "voisi olla" Leonardo Vetra Brownin kirjassa. Haastattelu on tehty Angels and Demons julkaisuaikoina.

Sellasta meillä täällä! Lisää kuulumisia myöhemmin :)

Elina

Muutama sana turhautumisesta

Tervehdys lukijat,


Jotenkin aina ehtii viikko kulua, ennen kuin saan aikaiseksi kirjoittaa uutta blogitekstiä, vaikka en tässä elämässä mitenkään kiireinen olekaan.. syytän facebookia ja kaiken maailman visailuja mihin sielläkin voi jo koukuttua!

Kuten otsiko jo viittailee, niin tällä viikolla olen turhautunut useita kertoja lähinnä tätä kohdemaatani koskeviin ilmiöihin. Turhautumista on lähinnä aiheuttanut kielimuuri, mahdottomuus hoitaa asioita loppuun yhdellä luukulla ja muu yleinen epäjärjestys.

Voisi luulla, että monet Espanjassa vietetyt hetket olis kasvattanut tätä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä nimenomaan epäjärjestystä kohtaan, ja kyllä ne onkin, mutta sitten kun on tositilanne niin kyllä vaan edelleen ottaa päähän kun ei saa mitään hoidettua niinkun kotona!

Tarinahan alkaa siitä kun jo viime viikolla kerroin meneväni ostamaan junalippuja Milanoon. No, se ei osoittaunutkaan ihan niin yksinkertaiseksi, kävi nimittäin ilmi juna-asemalla, että lippuluukulta ei voi ostaa etukäteen junalippuja vaan ainoastaan saman päivän junaliput. Tähän ratkaisuksi tarjottiin, että tulen seuraavana päivänä aikaisemmin, että ehdin yleiselle palvelutiskille tai että soitan 1.20 euroa maksavaan palvelunumeroon ja varaan liput. Noh, sain varattua liput puhelimitse ja saapui seuraava päivä, jolloin astelin kohti asemaa lippuja lunastamaan.

Asemalla kyselin parilta tiskiltä, että mihin jonoon asettautua ja vihdoin sain jonkunlaisen vastauksen jonotuspaikasta ja niinpä otin lapun ja asettauduin jonottamaan. Noh, siinä jonotettuani 40 min ja päästyäni taas uudelle lippuluukulle, sain kuulla, että kyseiseltä tiskiltä voi ainoastaan ostaa junalippuja, mitä ei ole varattu. Huoh.

No, koska tililtä oli jo lähtemässä veloitus lipuista, oli pakko käyttää tuo varaus minkä olin tehnyt. No, siinä sitten jonotin uuteen toimistoon vielä 15 min, kunnes viimein sain liput käteen. Näin jälkikäteen se ei enää niin harmita, lähinnä huvittaa, mutta kun niitä lippuja yritti käsiinsä saada niin pari kertaa tuli mieleen, että voiko tää nyt ihan oikeasti olla näin vaikeeta. Ja vaikeinta tähän on suhtautua Sveitsissä, kun mun kuvitelmissa tää on edelleen hyvin law & order -maa, mutta totuus iskee aina kun täälläkin kohtaa espanjalaisuuteen viittaavia piirteitä! No, tästä kärsivällisyyttä saaneena, luonnonlujuutta voittaneena olen kai taas askelen lähempänä vieläkin täydellisempää minuutta!

Pikku hiljaa täällä on myös oppinut näkemään sen kielitaidon tarpeellisuuden.. En tiedä millaisiin ihmisiin alkuaikoina törmäsin kun mun kuvitelmissa oli, että kaikki puhuu englantia, mutta nyt totuus on kyllä tullut ilmi ihan uusissa väreissä. Palveluita on loppujen lopuks melko hankala saada englanniks ja vaikka ihmiset sinänsä yrittää, eikä suhtaudu puhumiseen negatiivisesti, ne ei vaan yksinkertaisesti osaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä sellainen kun soittelin mun kielikoululle eilen. Soittelin kysyäkseni, että onkohan niillä meidän kurssikirjaa vielä, kun oli viime viikolla loppu ja oon nyt viikon käynyt kurssilla ilman kirjaa. Toimistossa vastannut nainen hoki 5 minuuttia. ihan kun jotain nauhaa, sanoen, että "madame you get book when start course" sit sanoin sille samat 5 minuuttia takas, että oon jo aloittanut kurssin mutta kirjat oli lopussa, onko niitä nyt tullut, mihin nainen ystävällisesti kerta toisensa jälkeen totesi, että "yes we have books, madame get book when start course". Aikani siinä jankutettua kyllästyin koko keskusteluun ja sanoin, että hyvä homma, nähdään illalla. No, illalla niitä kirjoja ei tietenkään ollut ja tästä huomattavan loukkaantuneena (:D) oli pakko ottaa asia puheeksi vastaanotossa, mihin taas sain vastaukseksi, "yes madame, normally we have last week, yees."

Hain sitten ne kirjat tänään tuolta koulun toisesta pisteestä. Nyt ei ainakaan ole enää tekosyytä, miksei tämä madame voisi tätä kieltä opiskella kun on ihan cd-rom ja kaikki!

No, pientä turhautumista oli hetkittäin mutta tällä hetkellä jo lähinnä huvittaa. Loppu hyvin, sain liput Milanoon ja sain kirjat, joten oppiminen alkakoon.

Ei sen suurempaa sydämellä tällä kertaa :)

Lisää uutisia myöhemmin, hyvää viikon jatkoa!