Viikko taas hurahtanut nopeasti niinkuin ne viikot aina.
Ajattelin nyt vahan jalkikateen kirjoittaa muutaman sanasen viime viikonlopun Valparaison retkelta. Alempana olevat kuvat siis viime viikonlopulta
Lauantaina aamupaivalla suunnattiin siis kohti Valparaisoa viikonlopun viettoon. Tarkoitus oli viettaa rento viikonloppu tutustuen seka Valparaisoon, etta Viña del mariin ja syoda hyvin ja kayda vahan satamakaupungin yoelamaan tutustumassa. Kaikki nama tavoitteet tuli oikein hyvin saavutettua.
Alkuun vahan ihmeellisen internetin tarjoamaa faktatietoa Valparaisosta.
Valparaiso on siis hyvinkin tarkea satamakaupunki Chilessa, Tyynenmeren rannalla. Se on Chilen kuudenneksi suurin kaupunki, asukasluku on n. Vahan vajaa 300 000 ihmista. Se sijaitsee n. 120 kilometrin paassa Santiagosta. Sinansa matkustusajankohta oli oiva, koska paikallinen ruska-aika on parhaillaan menossa, joten matkalla nahnyt viinitilat hehkuivat punaisenkeltaisia vareja ja eivat toistaiseksi olleet ehtineet kuivua. Myos aurinko nayttaytyi meille molempina paivina joten senkin puolesta oli oivallista tutustua taas satamakaupungin ihmeisiin.
Valparaison historiasta kiinnostuneet voivat kaantya asiassa wikipedian puoleen, niin minakin tein, mutta en nyt viitsi tahan alkaa tiivistelmia luomaan.
Wikipediasta poimittuna voin kuitenkin todeta nykypaivasta voi kuitenkin sanoa sen verran, etta historiallisen merkittävyytensä, luonnonkauneutensa (kukkuloiden saartama kuvauksellinen satama-alue) ja harvinaisen arkkitehtuurinsa (sekoitus 1800-luvun rakennustyylejä) vuoksi Valparaíso lisättiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon 2003. Valparaísossa on syntynyt useita historiallisesti merkittäviä henkilöitä, mm. Augusto Pinochet ja Salvador Allende. Monet tunnetut taiteilijat ovat myös pitäneet siellä majaansa - näiden joukossa Pablo Neruda sekä nicaragualainen runoilija Rubén Dario.
Valparaiso kaiken kaikkiaan edustaa hyvin pitkalti sita tyypillista stereotypiaa perinteisesta latinokylasta ja sita se hyvin paljon onkin. Asutus on suureksi osaksi vahavaraista ja koyhaa ja se nakyy katukuvassa. Kadut ja talot ovat ransistyneita, bussit romuttuneita ja ihmiset oleskelevat perinteiseen latinotyyliin kaduilla. Joka kulmassa on pienia kuppiloita ja kioskeja ja yleisilme on likainen. Muistuttaa monella tapaa siis perinteisia pienia latinokylia ja sen lisaksi niita Portugalin kaupunkeja missa olen vieraillut. Tunnelma kuitenkin on kohdallaan, satamakaupunkina Valparaisossa ihmiskirjo on vaihteleva ja mielenkiintoinen ja Santiagosta tuttu ianikuinen luokkaerojen merkittavyys ei tavallisessa katukuvassa erotu niin voimakkaasti. Valparaisossa on myos muutama tunnettu yliopisto joten se on vaihtokohteenakin suosittu. Yoelama onkin erityisen kirjavaa ja sen puolesta oikein viihdyttavaa.
Viña del Mar sijaitsee n. 10 km paassa Valparaisosta ja on selkeesti se Parempi Alue. Paljon korkeita rakennuksia ja rantaviivaa ja modernia arkkitehtuuria Valparaison ransistyneiden latinotalojen rinnalla. Selkeesti siis se tylsempi paikka. Vahan kuin Santiago minikoossa. Talla kertaa reissun mitta oli sen verran lyhyt, ettei ehditty niin paljon Viña del marissa pyorimaan mutta yleisilme tuli kuitenkin tutuksi. Oikein natteja maisemia oli tarjolla ja kesalla upea ranta (vaikkakin paikallisten mukaan liian jaatava merivesi..) tekee viñasta kylla varmasti oikein mieluisan lomakohteen.
Sellaista siella. Oikein mukavasti meni viikonloppu ja tuli taas maisteltua erinaisia ayriaisia ja muita merenelavia.
Tama viikko onkin sitten ollut mullistava viikko sinallaan, etta vihdoin on kaikki paperiasiat koulun suhteen kunnossa. Kaik on palautettu, jippiajee. Siina meninkin muutama paiva niita hoitaessa mut nyt on kieltamatta helpottunut olo kun sekin taakka pois harteilta ja voi taas keskittya tulevaan.. eli mitas nyt.
Talla viikolla olen parina iltana istunut taas lahetystotyontekijoiden seurassa iltaa ja harrastanut kamppiksen kanssa kulinarismiturismia kuten joka viikko. Mitenhan taipuu arki tonnikalapastan seurassa tulevaisuudessa kun ei ole enaa kotona kokkailusta innostunutta asuintoveria..
Eilen tuli pyorahdettya yhden kolumbialaisen kaverin syntymapaivilla ja mukavaa oli vaikka ei se cumbia ja vallenato (kolumbialaisia tansseja) oikein sujukaan. Talle paivalle on ollut suunnitelmissa vain pyykinpesua ja kotiaskareita. Ja tietenkin ehka vahan baarissa kayntia.
Nyt kun kouluasiat on tehty niin olen alkanut laaja-alaisen perehtymisen taas Chilen kulttuuri-ilmoihin. Talla hetkella kasittelyssa on Chilen alkuperaiskansa mapuchet. Myos sita historiaa on tullut luettua lisaa etta voi sitten intellektuellisesti keskustella nykypaivasta heijastaen rankkaa historiaa. Siita teille lisaa myohemmin kun olen tarpeeksi valveutunut.
Ensi kuussa pitaisi sitten suunnata rajan yli johonkin, taysin varmaa suunnitelmaa ei viela ole, mutta eikohan se tasta selvia etta mita kohti laitetaan nokka osoittamaan. Jee.
Etta sellasta. Onhan sita tassakin.. aurinko on paistellut taas ja mielikin ollut iloisempi. Lammitysta meilla ei edelleenkaan ole, mutta Valparaisosta tuli ostettua jos minkalaista villasukkaa ja laamahattua etta eikohan se niitten vilttien alla, kynttiloiden palaessa mene tunnelmoidessa yksi talvi.
Palaamisiin.
