Joopa,
ei auta valittelu, kyllä se talvi nyt vaan tulee.
Aurinkoisina ja kirkkaina päivinä ruska on oikein kaunis ja piristävä, mutta näin viimaisina ja sateisina päivinä näköala ulkona on lähinnä lohduton.
Nyt tänne sitten todella on se talvi hiipinyt. Sen kunniaksi ostin pari viikkoa sitten kaksi talvitakkia. En kyllä tiedä millä järjellä kaksi, koska kumpikaan ei ole sopiva Suomen talveen ja pahoin pelkään, että molemmilla tulee kylmä myös täällä.. mutta kai tähän viimaan tottuu. On mulla myös muodikkaita hartiahuiveja ja kohta peliin pitänee ottaa mapuche-henkiset ponchot ja muut.
Asunnossakin on edelleen kylmä. Mutta mitäpä siitä sen enempää valittamaan, kun tilanne nyt vain on se.
Mitäpäs sitä tässä viime aikoina on tullut tehtyä..
Sitten äitienpäivän meillä on ollut täällä myös kämppiksen mummon 92-vuotis syntymäpäivät ja muutama kutsuvierasillallinen kotona. Sen lisäksi olen pyrkinyt kulttuurisen sivistyksen lisäämiseen ja tulin käyneeksi Santiagon teatro municipalissa yhdessä oopperassa. Oikein mukava kokemus se. Oli sopivasti taukoja joka näytöksen välissä ja kokonaisaikakaan ei mitenkään mahdottoman pitkä joten ei ehtinyt pahasti tylsistymään. Tarina nyt oli traaginen ja loppu teatraalinen, mutta se kai se oopperan tarkoitus on.
Tämän lisäksi olen käynyt myös katsomassa erilaisia taide-elokuvia Santiagon eurooppalaisen elokuvan festivaaleilla. Ruotsalaisia ja espanjalaisia on lähinnä tullut katsottua, ihan viihdyttäviä pätkiä. Tänä torstaina olisi sitten vuorossa ihan koto-suomalainen Kuutamolla.
Mitäs sitä muuta..
Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä pyörähtämään Buenos Airesissa. Olen jo aktiivisesti kontaktoitunut siellä asuvia vanhoja tuttavia ja kyllä niitä muutama tuntuu vielä paikalla olevan. Katsotaan miten tässä reissusuunitelma etenee.. pitäisi kai ne liputkin jo varata.
Että sellaista tällä kertaa.
Seuraavan kerran voisinkin panostaa vähän yleiskertomukseen Santiagosta. Heippaheei.
