Another day in paradise

Ambergris Caye - San Pedro

Taalla paratiisisaarella ollaan jo tosiaan kaksi yota vietetty.

Saavuttiin tanne torstaina mukavalla moottoriveneella mika taysin tyynen kelin takia oli hyvinkin tasainen kyyti. Matka kesti n. 2h ja siina matkalla ei paljon muuta nakynyt kun aavaa merta. Auringonlasku ja huojuvat palmut toki nayttivat ihan natilta.

Tanne San Pedroon saavuttiin klo 17 ja lahettiin muitten backpackereiden kanssa etsimaan yosijaa nimelta Pedro's inn. Muutaman mutkan takaa se loytyikin ja osoittautui ihan loistavaksi. Siella on taas oma huone, toki se on karu ehka Suomiasteikolla mutta taalla se on ihan luksusluokkaa. Pihalla on mm uima-allas! Hinta on n. 10 dollaria per henki mika on todella edullinen. Belize nimittain on aikasta kallis paikka verrattuna muihin Vali-Amerikan paikkoihin.

Me kun saavutaan Yucatanilta, mika on Meksikon kallein osavaltio, on Guatemala varmaan melkoinen hintashokki - positiivisesti!

Torstaina tosiaan saavuttiin reggaemaiseen San Pedroon ja tunnelma taalla on niin erilainen kun missaan Vali- tai Etela-Amerikassa. Tuntuu sellaiselta kun kuvittelisi Jamaican olevan. Melko leppoisaa siis ja paljon turisteja ei nay.

Torstai-iltana vietettiin Lotan valmistujaisia tuossa paikallisessa Jaguar's loungessa ja oli oikein mukavaa vaikka meidan juhlaseuruseen kuuluikin vaan kolme jasenta; itse juhlakalu, allekirjoittanut ja tietenkin kamera.

Perjantaina herattiin kylla taas todella aikasin ja paatettiin kayda kaupassa ostamassa hyva aamiainen. Hyva se oli ainakin hinnaltaan, se nimittain kustansi yhteensa 30 dollaria. Tama sisalsi siis sampyloita, juustoa, kurkkua, paprikaa ja pari jogurttia ja mehua. Etta siina vahan osviittaa hintatasosta. Tosin paikallisbaarissa perus kananmuna-papu-pekoni systeemi ois irronnut hyvinkin paljon edullisempaan hintaan, mutta teki vaan mieli jotain tuoretta.

Ollaan tahan mennessa hyvin valtelty salaatteja ja muita silla uhalla, etta saadaan joku vatsapopo mutta huomaa nain matkan edetessa etta vahan sekin raja on hailyva. Eilen, perjantaina, mm syotiin ihan loistava kasvislounas mihin sisaltyi kasvistaytteinen lettu ja fetasalaatti. Kylla kelpasi ja maistui.

Eilen paatettiin myos vuokrata pyorat etta saadaan tasta saaresta jotain irti ja oli ihan mahtava pyorailla ympariinsa kun taalla on viela niin luonnonkaunista. Mahtavia kasveja ja puita ja oikeasti ihan autenttista. Unelmallisia uima-rantoja taalla ei ole, koska koralliriuttojen takia aallot ei hakkaa rantaan asti niin rannat paasevat vahan rehevoitymaan. Laitureilta, joita on joka puolella pienine bambukattoineen, on hyva menna uimaan. Ja ainiin, muistinko tietenkin mainita sen meidan luksus uima-altaan......


Eilinen paiva meni siis pyoraillessa ympariinsa ja kavin uimassa, Lotta keskittyi rusketusrajojen hankkimiseen. Iltasella mentiin parin hostellikaverin kanssa muutamalle drinkille ja syomaan, mutta vasahdettiin aika aikasin. Luulis, etta nain muutaman hetken lattarimaisissa kulttuureissa viettaneena kasittaisin, etta yoelama ei ala klo 20 vaan ehka lahemmaks klo 1-2, joten meidan aikainen ilta tuntuu aina vahan kostautuvan kun ihmisia ei todellakaan nay missaan viela klo 22.

Tanaan, lauantain kunniaksi (meilla on muuten pikkujoulut) ajateltiin tehda vahan enemman etelamaiseen tyyliin tuo lahto. Eli syomaan klo 21 aikasintaan ja siita sitten jatkoa.

Tassa pitaa viela loppuun mainita, etta torstaina kaytiin tietenkin paikallisessa karaokessa laulamassa jo se edellisen kerran tuttu Madonnan biisi. Nyt ollaan niinku joka maassa laulettu karaokea - onkohan Guatemalassa karaokebaareja?

Kaks asiaa puuttuu meidan Belizen valloituksesta; ei olla kuultu la Isla bonitaa eika Buffalo soldieria. Ehka nekin tanaan.

Tanaan aiotaan lomailla eika hotkyilla mihinkaan. Otetaan aurinkoo, kirjotetaan postikortteja ja luetaan kirjaa ja lehtia. Katotaan jaksetaanko esim 1.5h sellasta..no, pyorat on jo palautettu joten sen lisaksi voi vaan menna paikalliskauppoihin tarkastamaan neonvareissa loistavia Belize, San Pedro paitoja. Tuliaisostoksia siis

Huomenna lahdetaan veneella Belize cityyn ja sielta suoraan bussilla kohti Guatemalaa.

Seuraavan kerran juttua sitten Guatemalasta.

Hiphei. Varia on saatu! Ja hienoja valokuviakin on.

San Pedro - La isla Bonita

Ei oikeastaan muuta sanottavaa kun,

Tropical the island breeze
All of nature wild and free
This is where I long to be
La isla bonita
And when the samba played
The sun would set so high
Ring through my ears and sting my eyes
Your spanish lullaby

siina tiivistetysti. Belize on ihan paratiisi, mutta taalla on vahan kallista.

Valokuvia seuraavan kerran.

Corazal, Belize

Belize.

Maa jonka olemassaoloa kukaan ei oikein muista. Maa, josta kukaan ei ikina tunnu tietavan mitaan.

No ei tiedetty mekaan.

Ei mm tiedetty etta taalla maaassa ei puhuta espanjaa vaan todella huvittavaa rastareggae-englantia Jamaica henkeen. Joka kerta kun keskustelee naitten ihmisten kanssa alkaa lahinna huvittamaan kun ei vaan meinaa tajuta mitaan. Pakko tietenkin viela mainostaa, etta tama paikka on tosiaan tunnettu Madonnan 80-luvun hitista La Isla Bonita, mika sijoittuu tuonne San Pedroon mihin seuraavaksi suuntaamme.

Nyt takaisin eiliseen.. Meilla oli siis tiukka suunnitelma lahtea heti aamusta kohti Chetumalia, mutta kun siina klo 8 avattiin silmat ja aurinko paistoi taydelta taivaalta niin suuressa yhteisymmarryksessa paatettiin lahtea viela muutamaksi tunniksi Tulumin rannoille. JOS vaikka ei sitten muuten reissulla enaa paistaisi aurinko... Matkan pohjimmainen tarkoitushan on tietenkin aiheuttaa kateutta ja se onnistuu oikeastaan vain kahdella tavalla: todella mittavalla rusketuksella seka sadoilla valokuvilla mita on ottanut ympariinsa ja mita voi sitten katevasti lisata eri verkkoyhteisoihin. Kuten sanotaan, what happens in Mexico, stays in facebook..  

Iltapaivalla, luonnollisesti muutaman quesadillan jalkeen, lahettiin sitten paikallisen kylahullun saattelemana bussilla kohti Chetumalia. Kylahulluks me nimettiin se siksi, etta ei meinattu tajuta sen puheesta yhtaan mitaan ja se aloitti keskustelun, etta oli joskus kauan sitten nahnyt yhta kauniita naisia kun me jossain kaukana ja nyt talla hetkella han ei voi saada lapsia.   

Chetumal on todella pieni ja suht ankea kaupunki Belizen rajalla ja siella meidan oli tarkoitus vaihtaa vaan terminaalia toiselle bussille Belizeen, mutta koska meidan saapumisaika oli tuon rantaepisodin takia pikkasen myohainen niin piti sitten ottaa taksi. Meille sattuikin oikein mukava taksimies joka kuskasi meidat kohtuulliseen 15 dollarin hintaan rajamuodollisuuksien yli Belizen puolelle.  Sinansa rajanylityksessa ei ollut mitaan hankalaa. Passi leimattiin Meksikon puolella, etta poistuttu on ja saadaan tulla takaisinkin ja Belizen rajalla saatiin 11 paivan oleskelulupa Belizeen. Tahan mennessa kaikki meni jotenkin liiankin nopeasti ja sujuvasti.  

Noh, sitten astuttiinkin Belizeen ja alettiin katsella etta jaahas mistas tassa paasee sinne kylaan. Epamaaraista jamaicaenglantia ja jengiespanjan sekoitusta ja hitosti erilaisia vanhoja busseja sekasortoisesti rajalla. Tuntu kun ois ollut jossain Viipurissa. Heti alkuun yks bussikuski yritti saada meita kipuamaan bussin takaosasta todella tayteen bussiin mut oltiin et no ei me nyt tohon menna.. ja jaatiin odottamaan seuraavaa bussia.  Noh, sehan tuli, mutta siinakin oli sama meininki, etta meille sanottiin et joo paasette kyytiin mut oottakaa et kaikki muut on ensin tunkeutunut tanne. Oltiin vahan hamillamme et okei no miks jos me ollaan ensimmaisia mut ooteltiin kiltisti. Saannot on saantoja kuten Suomessa olemme oppineet. 

Noh, sitten paastiin sekavissa tunnelmissa hyvin tayteen bussiin ja tunkeuduttiin rinkkoinemme bussin takaosaan missa jalleen rastaenglannilla kuultiin etta LADY MAYBE YOUR BAG HERE  Siita alkoi sitten sekava bussimatka kohti Corazalia, tunnelma oli niin absurdi kun taustalla soi jotkut meksikolaiset kansanlaulut ja bussissa oli porukkaa joka tuolille ja kaytavalle ja puisilta hattuhyllyilta puuttui vaan kanahakit. Pimeyden laskeutuessa tuli vahan outo olo ja kun bussista sammutettiin viela valot niin tuli olo, etta nyt blondilta viedaan lompakko.   No ei viety ja Corazalin kohdalla kaikki alkoi ystavallisesti huitoa meille et OUT OUT. Sitten me tosiaan hypattiin sielta bussin takaovesta pois ja jaatiin Corazalin pimealle bussiasemalle.  

Onneks joka matkailijan paras ystava Lonely Planet kertoo aina ns the place to be joten paatettiin jo etukateen etta mennaan tallaiseen Maya guest houseen. Koska kadut oli pimeita ja bussimatka jotenkin creepy niin ajateltiin etta ei nyt harhailla nailla oisilla Belizen kaduilla. Otetaan siis taksi. 

No taksikuski avuliaasti tarjoutuihin viemaan meidat tahan Maya guest houseen vaikka aluks valittelikin sen olevan TODELLA taynna. Matkaa tahan Maya guesthouseen oli n. 150 metria, mutta muutaman mutkan kautta taksikuski sai sen tuntumaan ehka 300 metrilta. Hintahan oli jo alkuun sovittu ja se oli sen 3 dollaria. Eihan siina, ehka elamani turhin taksimatka - siinapa lause mita en olisi kuvitellut koskaan aaneen sanovani. Ainiin, kun paastiin perille Maya guest Houseen niin ei siella nakynyt kun Taiwan-henkinen omistajapari jonka puheesta ei jalleen kerran tajuttu mitaan. Myohemmin paljastu etta siella oli myos uusiseelantilainen pari, mutta ei siella nyt ihan TODELLA taytta ollut.  

Kaytiin sitten paikallisessa kinkkiskaupassa ostamassa perusruokaa eli tonnikalaa ja pastaa ja tehtiin ihana illallinen.  

Nukkumaan mentiin tietenkin jo klo 22, kuten oikeastaan joka ilta. Tassa ollaan kuitenkin rentoutumassa, itsehan olen ns between jobs ja Lotta on virkavapaalla, joten ei viitsi taysin rasittaa itseaan. 

Aamullakin on mukava herata klo 6 pirteana seuraavaan aamuun ja hassua kavella kadulla klo 8.45 ja miettia etta on jo ollut pitkaan hereilla mutta tuntuu etta kaupunki vasta heraa. Kummallista.

Tanaan suuntaamme siis lautalla kohti San Pedroa ja seuraavassa kirjoituksessa pureudunkin varmasti rivi rivilta Madonnan la isla bonitan sanoihin analysoidakseni oliko se nyt niin tropical ja ihana. Siihen asti nakemiin.

Voikaa hyvin! 

Tulum es Magico

Olen tassa viimeiset 20 min ahertanyt etta saan kuvia blogiin.. naina hetkina sita ihminen kaipaa macintoshiansa kasvavalla vauhdilla! Mutta nyt on kuvia.

Otsikon mukaisesti, Tulum on maaginen.

Aivan ihana paikka. Koskaan ei vois tajuta tallaisten yksinaisten rantojen olemassaoloa kun saapuu tahan kaupunkiin. Tulumin keskusta on yksi katu minka varrella on epamaaraisia kojuja ja rantatuolien ymparille rakennettuja katukeittioita eli ravintoloita. Muuta mielenkiintoista itse kaupungissa ei oikeastaan ole. Aika rauhoittunut ja tasainen tunnelma ja rantaan on 6 km matka paatielta joten ei sen lasnaoloa oikein edes tunne kun paikalle saapuu. Tasta huolimatta kaikki ulkomaalaiset sanoi meille, etta rannat on ihan mahtavia ja niita ei vaan voi missata.

Maanantaina siis suunnattiin kohti Paradice beachia Tulumii ja tuntu ihan mahtavalta Playa del Carmenin jalkeen kun ei nakynyt epamaaraisia kojuja ja ihmismassoja. Hiekka oli valkoista, meri turkoosia ja palmut huoju.. jotenkin maaginen lomatunnelma. Aurinkokin paistoi mutta selkeesti iltapaivaa kohden alko paljonkin viilenemaan ja tuulemaan. Meidan hostellilta on kuitenkin loistava kuljetus rannalle, mihin matkaa on se 6 km, joten mikas siella oli bussia odotellessa. Paivalla erehdyttiin lounastamaan ylihintaista jenkkiruokaa, ja paatettiin etta seuraavan kerran tuodaan omat evaat.



Maanantai meni siis aika Tulumin hurmiossa.. klo 17 palattiin kaupunkiin ja syotiin laheisen konditorian antimia iltapalaksi ja sammahdetiin nukkumaan jo klo 22.30.




Tanaan, tiistaina, herattiin hyvin pilviseen ja sumuiseen Tulumin aamuun ja mieli hieman ehka maassa paatettiin kuitenkin lahtea aamiaiselle hyvissa ajoin. Meidan hostelliaamiainen on ihan loistava, siella hippikommuunissa saa itse tehda aamiaisensa mika koostuu vihanneksista, kananmunista, paahtoleivista ja kahvista, ja sita saa siella tankata mielensa mukaan, joten reppureissaajathan sitten vetavatkin ruokaa pahemman paivan varalle. Huomisaamuna pitaa ottaa muutama kuva siita sisapihan tunnelmasta.. ihan mukava kohtauspaikka!

Noh, tanaan siis paadyttiin lahtemaan lahes ainoina ihmisina klo 9 kohti Tulumin maya-raunioita. Oli pilvista ja viileahkoha ja jopa mietittiin et tarviiko aurinkorasvaa ja uima-asuja.......... Noh, kun perille paastiin niin aurinko alkoi pilkottaa ja aika nopeasti loppui kiinnostus maya-kulttuuriin.. vaikka olihan se Tulumin raunio tarkea satamapaikka muinaisessa Meksikossa. Taman verran noin suunnilleen opittiin historian tunnista, koska nakoalat sielta raunioilta merelle oli ihan kasittamattomat (ylempana kuvia) joten jaatiinkin sinne rannalle ihastelemaan polttavaa aurinkoa ja ihan mahtavia karibian aaltoja.

Kaiken kaikkiaan Tulum on kylla tehnyt suuren vaikutuksen. Ranta ja aallot on ihan mahtavat ja kaupunki jollain tapaa viela aika autenttisen mexicano. Vaikka pian tannekin alkaa vyorymaan isoja turistihotelleja ja hinnat nousee.

Hostellin paluun yhteydessa kaytiin asken syomassa kulmaravintolassa, vai pitaisko sanoa teltassa missa oli puutarhatuolit, parit quesadillat ja tacot, ihan sen kunniaksi kun nyt Meksikossa ollaan ja nyt lahdetaan tarkastamaan huomisia bussiaikatauluja.

Mikali kaikki sujuu hyvin lahdemme huomenna kohti Chetumalia, Meksikon ja Belizen rajakaupunkia ja jatkamme siita matkaa Belizen rannalle Corozal nimiseen paikkaan. Sielta tehdaan sitten lauttaretkia eteenpain..

Paivityksia luvassa muutaman paivan kuluttua! Tiedoksi ainakin Jonnalle! :)

Kuubaa kuvina

Havanan kadut

Leidi ja sikari

La Moral de la Revolucion esta tan alta como las estrellas - Fidel Castro

Hasta la victoria siempre- Che Guevara

Havanan Plaza de la Revolucionilta. Sielta missa ne Fidelin 6h pitkat puheet naytetaan! Tama lienee sisaankayti sisaministerioon, tata vastapaata, plaza de la revolucionin takana, on voimakkain asein vartioidut Castron toimistot.

Plaza de la catedral

Kuuba kuvina

Havanan paakatuja

Kotikulmat

salsa cubana

Fieles a nuestra historia - Uskollisia meidan historialle

Streets of Havana

Tulum, Mexico

Karibian meri, meri Karibian.


Talla rintamalla ei toistaiseksi luteita eika muita kirppuja. Eiliset margaritat auttoi meita ihan kohtuullisesti nukkumaan siella hostelliksi kutsutussa kirppusakissa. Toistaiseksi ei kutise taipeet eika mitaan pattejakaan ole ilmestynyt - pmmp:n biisin sanoin voisi siis kertoa, etta helvetin hyvin menee.

Alkuperaisiin suunnitelmiin kuului siis, etta mentaisiin Cozumelin saarelle, mutta tanaan ilma ei suosinut matkailijaa, oli pilvista ja ei lupaustakaan auringosta, joten ajateltiin, etta ei siella saarella ole kovin mukavata olla. Playa del Carmenissa oli myos kohtuu isot aallokot joten paadyttiin mukavalle tortilla-aamiaiselle klo 10.30. Maassa maan tavalla..eikos sita niin sanotaan.

Playa del Carmen oli ihan mukava paikka yhdeksi paivaksi.. se on siis Cancunin lisaksi mm eri suomalaisten matkanjarjestajien lomakohde, joten meininki on suureksi osaksi aika keinotekoisen miami. On hieno, iso 5th avenue minka varrella on amerikkalaisia ketjukauppoja ja mc donalds ja burger king (turvallista ruokaa) ja katukuvassa nakyy muutenkin vahan liikaa arsyttavia jenkkeja. Ranta siella on kuitenkin tosi kiva ja hiekka valkeaa ja vesi turkoosia, ja nain turistikauden ulkopuolella siella ei myoskaan ollut tungosta. Hinnat tosin oli aika korkeat, meidan luksushostelli maksoi 10 dollaria mika on ihan ok, mutta esim ruoka ja juomapuoli nousi helposti 15 dollariin-20 dollariin eli melko kallista. Onneks iltaelaman puolesta Playa del Carmenissa oli oiva baari missa leidit sai ilmaisia margariittoja klo 12 asti. Kiittamattomina todettiin kuitenkin, etta jos kerta ilmaseksi lupaavat ni voisivat antaa muutakin kun pelkkaa mehua!

Oltiin jo Cancunin hostellissa tavattu pari ruotsalaista joihin sitten sattumalta tormattiin tassa margarita-baarissa ja ilta alkoikin lupaavasti heidan seurassa. Jostain syysta meihin iski Lotan kanssa tilapainen vasymys ja oltiin jo klo 1.30 aikoihin menossa nukkumaan...kunnes havaittiin meidan hostellin naapurissa karaokebaari. No sinnehan me mentiin tietenkin sisalle. Siella ei ollutkaan muita kun pelkkia meksikolaisia mukavassa sing-a-long-tunnelmassa ja mekin laulettiin oikein suureksi hitiksi muodostunut madonnan hittisinkku like a virgin. Tamakin on luonnollisesti videotallenteena.

Takaisin tahan paivaan.. eli sunnuntaihin.

Otettiin siis pilvisen paivan kunniaksi bussi jo aika aikasin tanne Tulumiin ja etsittiin vahan korkeatasoisempi hostelli. Nyt meilla on ihan oma huone ja tuuletin ja muuta luksusta, etta kylla nyt kelpaa.

Muuten tama paiva onkin mennyt jotain enchiladoja,tacoja ja muita burritoja katubaareissa syodessa eli katsotaan millasia turistioireita saadaan. So far so good.

Tulum on todella viehattava pikkunen kyla, minka suurin mielenkiinto lienee ranta ja rauniot. Nama molemmat sijaitsevat n. 6 km paassa taalta missa ollaan, joten suunnataan sinne sitten hostellin tarjoamalla kyydilla huomenna.

Mahtaa tassa paikassa jotain magiaa olla, koska monet travellerit ympariinsa hehkuttaa tata paikkaa ja meidan hostellissakin tyoskenteleva ruotsalaistytto sanoo, etta tuli tanne kaverinsa kanssa ja ihastu niin paljon, etta paatti viettaa taalla lopun matkaansa, 2 kk.

Huomenna siis selviaa kun ensin taivalletaan sinne rantaan lapi viidakon (onneks on keltakuume-rokotus), etta onko tama paikka mistaan kotoisin!

Sellaisia tunnelmia taalla. Oikein mukavasti mennaan, aurinkoa odotellaan huomiselle etta paasee tata nahkaansa karventamaan. Itsellanihan selka ehtikin jo palaa Playa del Carmenissa joten tama valipaiva varmaan ihan hyva.

Jatkosuunnitelmia Tulumista eteenpain ei ole, ilmeisesti rantaviivaa pitkin edetaan kohti Belizea.

Siita lisaa tuonnempana.

Jonnalle spesiaaliterkut kun jaksaa kommentioda blogia! hihiiiiii

Cancun & Playa del Carmen, Mexico

Muutaman monimutkaisuuden jalkeen paasin 45 min lennon jalkeen pois Kuubasta. Kone laskeutui aurinkoiseen Cancuniin klo 16.30 mista paatin ottaa bussin jo kohti Cancunin keskustaa.

Alunperin en ollut varma jaanko odottamaan Lottaa kentalle vai suoraan hostellille, mutta koska lentokentan olosuhteet ei olleet kovin suotuisat odottelulle, paatin lahtea hostellille suoraan.

Loistavien nettiohjeiden perusteella loysinkin meidan ekan hostellin Cancunista ja jain odottemaan Lottaa, joka n. 25 h kestaneen matkustusurakan lopuksi paasi kun paasikin Cancuniin! Jeeeee!

Eilinen paiva tai no ilta vietettiin ihan rauhassa, kaytiin syomassa ja juomassa pari drinkkia ja sen jalkeen hostellille nukkumaan. Itsehan olin kuuban jalkeisissa tunnelmissa viela ihan valmiina yoelamaan, mutta ymmarrettavasti Lotan silmakulmaa alko lurppasemaan pitka matkustus.

Tanaan, lauantaina, herattiinkin hiostavaan Cancun ilmaan levanneina ja pirteina. Loistavan hostelliaamiaisen (kananmunia, jotain nakkeja, jogurttia, hedelmia, paahtoleipaa, mehua, kahvia) aikana paatettiin meidan uusi suunta; Playa del Carmen.

Mikaan matkablogi, yksikaan matkaaja eika edes lonely planet opas keksinyt kovin montaa positiivista sanaa Cancunista, joten paatettiin skipata se suoraan ja siirtya kohti valkoisempaa hiekkaa ja turkoosimpaa vetta. Kuvaukseen sopiva ranta loytyi Playa del Carmenista.

Taalla oleilemme siis talla hetkella. Toki ilmassa on vahan kanariansaaret-henkista "lady massage"- & "buy cancun t-shirt" - tunnelmaa, mutta ranta on loistava ja aurinko paistaa, joten taalla on ihan hyva viettaa yksi yo.

Sen kauempaa tuskin meidan hyvin erikoisessa hostellissa viihdyttaisinkaan.. hostelli potentiaalisine luteineen ja muine kirppuineen on tietenkin ikuistettava kameralle.

Huomenna sunnuntaina suuntaamme lautalla kohti Isla Cozumelia, siella olemme paivan tutustumassa saareen, minka jalkeen palaamme tanne Playa del Carmeniin ja tarkoitus olisi ottaa bussi kohti Tulumia.

Matka jatkuu siis huomenna.

Lisaa raportointia luvassa pian. Toivottavasti seuraavan kerran jo kuvien kanssa!