Huomenna Viña del Mar ja Valparaiso!

Sateista on ja vähän viimaakin. Tuntuu jopa vähän takatalvelta kun viime päivät muuten ehti jo oleen aurinkoisia ja mukavan keväisiä, nyt sitten pientä takapakkia ja kylmää. No, parempi nyt kun syyskuussa.

Tää viikko on ollut hyvin aktiivinen viikko, sen lisäksi että Rodrigon kaveri Ricardo jenkeistä päätti jäädä vielä viikoksi (Sen piti lähteä tiistaina, mutta sillä oli kuulemma niin kivaa meidän kanssa, että siirsi sitten lippuja viikolla eteenpäin), meillä on myös ollut vieras Brasiliasta. Tämän brasilialaisen vieraan kautta onkin tullut aktivoitua kauan kadoksissa olleita portugalin alkeita, Junior kun ei osaa englantia eikä espanjaa. Ihan hyvin meillä menee ja kommunikointi on sujuvaa portugalin, espanjan, italian ja ranskan sekoitusta ja täysin on selvitty joka tilanteesta ja on keskusteltu syvällisempiäkin Brasilian nykytilanteesta. Junior on myös tutustuttanut meidät brasilialaiseen musiikkiin ja antanut ääntämisohjeita hapuilevaan portugaliin, joten tämän viikon jälkeen varmaan olen ihan falando em português täysin sujuvasti.

Tämä viikko alkoi siis hyvinkin ohjelmapitoisesti jo näiden kahden edellämainitun läsnäolon takia, mutta myös koska maanantaille sattui norjalaisen kaverin synttärit. NIitä juhlittiin yhdessä etnohenkisessä ravintolassa hyvän ruoan ja loistavan mojiton seurassa, siitä jatkoin matkaa Ricardon "läksiäisiin", mitkä ei kuitenkaan läksiäisiksi jäänyt.

Keskiviikkona oltiin tavalliseen tapaan after office-partyissa. Ne on joka keskiviikkona läheisen kukkulan huipulla linnassa järjestettävät työssäkäyvien hipat mihin on olemassa jonkinlainen pukeutumiskoodi ja muka ekslusiivinen maine. Sinne kun pitää olla nimi listalla että pääsee paremmin sisään, mutta tosiasiassa sinne listalle pääsee kyllä kuka vaan. No, tuntuu se silti siellä käymättömien mielestä oikein hienolta. Alkuillan jäykkyydestä huolimatta se paikka kyllä aina puolustaa paikkaansa tälläkin kertaa olleen loistavan dj:n ansiosta. Tuli sopiva sekoitus vanhoja soul hittejä sekoitettuna nykypoppiin ja välissä vähän latinoa ja r&b henkisyyttä ja perus kaupalliset räppibiisitkin.. Eli oikein toimiva mix kaikkea, ja jos joskus tuun järjestämään isot bileet mihin voin kerätä pääsymaksua niin ton dj:n haluaisin sinne soittamaan..!

Huomenna mennään sitten koko porukka Viña del Mariin ja Valparaisoon tutustumaan. Itsehän kävin siellä jo toukokuussa kuten aktiivisesti blogia lukevat muistanevat, mutta tosi kiva mennä uusiksi ja saada vähän vaihtelua Santiagon viikonloppuihin. Sieltä kuulumisia tulee ensi viikolla sitten.

Töissä riittää puuhaa tuttuun tapaan ja iltaohjelmakin on alkanut täyttyä jos minkälaisilla menoilla.

Reilun viikon päästä olisi myös loma ja sitäkin pitäisi suunnitella että mihin sitä menisi. Katsotaan mitä tässä vielä keksii

Sateita pitelemään menen.

Puhdasta vuori-ilmaa välillä!

Tässä minä ja Ricardo uudella tontilla mihin parin vuoden päästä nousee luksustalo. Siitä enemmän tuolla alempana.. ei osaa blondi vieläkään päivittää tätä blogia oikeessa järjestyksessä että näillä kirjoituksilla ja kuvilla olisi loogisuus. Sanotaan vielä, että tuolla samalla alueella oli suomalainen hirsimökki! Koko tilan omistaja sano, että kyseessä on alueen kallein mökki kun piti tuoda puu Suomesta asti!

Minä ja Rodrigo luonnonhelmassa
Viimeisen vuoden aikana jo hyvinkin tutuksi käynyttä vuorimaisemaa
Minä ja pari lehmää!!!

Kaktuksia!

Kuvapäiväkirjaa osa 2

Tässäpä vähän maisemaa "puhtaasta" joesta mikä jakaa Santiagon kahteen osaan. Taustalla näkyy vähän myös mahtavat vuoret, minkä huippuja ei valitettavasti monesti näe järkyttävän saastepilven keskeltä missä täällä joutuu jatkuvasti elämään. 

Tässä valokuva perus chileläisestä annoksesta, eli bife a lo pobre. Chileläinen perinneruoka on monesti uppopaistettu rasvaan ja eipä tämäkään annos paljon poikkea siitä perinteestä. Tähän ei luonnollisesti kuulu mitään tuoretta lisukkeeksikaan. Siinä on siis härän pihvi, paistettua sipulia, kananmuna ja ranskalaiset. Variaation nimissä tämän voi myös pyytää kanalla, mutta lisukkeet säilyvät aina samoina. 

Oltiin eilen, lauantaina, vähän Santiagon ulkopuolella pohjoisessa katsastelemassa Rodrigon kaverin ostamaa tonttia. Matkalla aurinkokin paistoi ja maisemat oli mielettömän kauniit ja tuntui että ilmakin oli puhdasta ja raikastavaa, kerrankin.

Tarkemmin sanottuna kylän nimi on Los Andes, se sijaitsee n. 100 km Santiagosta pohjoiseen. Sinne on rakenteilla hulppea loma-asuntokylä, mistä tämä kaveri on ostanut tontin ja alkanee rakentamaan muutaman vuoden kuluessa. Siellä me sitten kaikki urbanisoituneet maalaiset käveltiin ylös alas pitkin kivisiä polkuja ja nosteltiin risuja ja visioitiin mihin tulee talo, mihin parkkipaikka, mihin uima-allas ja mihin grillauspaikka. Innolla odottelen tuparikutsua parin vuoden päästä..

 Tällainen on sitten se näkymä sieltä tulevalta parvekkeelta mikä rakentunee joskus vuonna 2011. Sitä odotellessa... Kyllä tuolla kelpais kesäisenä kuumana päivänä uima-altaallta makoilla ja katsoa noin nättiä vuorimaisemaa. Ei voi valittaa!

Santiagosta ulos lähtemisen tarvetta ei kyllä huomaa ennen kun tulee oltua pois kaupungista. Ei ole mitenkään legendaa, että täällä on pienilläkin lapsilla jo paljon hengitystien ongelmia, koska kaupungin saastemäärä on niin järkyttävä. Kaupunki kun on laaksossa jonka päälle ikään kuin muodostuu sumukattila mihin ne saasteet sitten vaan jää ja täällä niitä hengitellään samean harson läpi.  Kaupunkilaisten onneksi ja työssäkäyvien epäonneksi Chile on alkanut rajoittaa yksityisautoilua pahimpina saastepäivinä. Näitä rekisterikilpeen perustuvia rajoituksia eli milloin minkäkin rekisterinumeron autoa saa käyttää on nykyään yhä useammin, mikä on tietenkin vain hyvä. Ei pelkästään saasteiden takia mutta myös kestämättömän ruuhkan poistamiseksi. En tiedä kuinka paljon se ilma konkreettisesti puhdistuu päivässä jaloista ajatuksista huolimatta, mutta on sekin jo jotain. 

Sellaisia tällä kertaa. Kevättä kohti kuljetaan.. kylmyyskään ei ole enää ihan sietämätöntä.

Kyllä se tästä!

Päivityksiä kuulumisiin

Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista monimuotoista, parhaiten tapahtumista kertoo varmaankin kuvat. Tässä kuvassa siis parin viikon takainen "suomi-illallinen". Tehtiin Saritan kanssa suuren suosion saavuttanut illallinen Rodrigolle ja muutamalle kaverille. Illan menu koostui lihapullista, perunamuussista ja ruskeesta kastikkeesta ja jälkiruoaksi oli mansikkapiirakkaa. Valitettavasti muita marjoja ei ollut saatavilla, mutta oli sekin jo ihan suomalaisen makuinen kun saatiin siihen pohjaan lisättyä vielä kaurahiutaleet ja kaikki!

Kuten jokaiseen hyvään iltaan, myös Suomi-iltaan kuului tietenkin kulttuurien vaihtoa. Letkajenkan tahdissa oli sopiva sulatella illan lihapullia ja kyllä se Katri-Helena tuli varmasti tutuksi naapureillekin. Tämän jälkeen ohjelmaan mahtui myös perinteisen humpan ja polkan opettelua ja meille suomalaisille uutuutena tuli chileläisen kansantanssin cuican opettelu. Kuten arvata saattaa cuican rytmi ei ollut kuitenkaan niin yksioikeinen ja koreografia helposti jäljiteltävissä - toisin kuin letkajenkassa, joten sen harjoitteluun pitänee käyttää vielä muutama tunti. Ideaalista olisi tietenkin syyskuussa kun on Chilen kansallispäivä, jota juhlitaan muuten viikko, että sillon osaisi huivia heilutella oikeeseen tahtiin ja ei menisi askeleet täysin sekaisin. Katsotaan miten käy..

Sitten vähän erään sunnuntain satoa.. Siitä lähtien kun olen Santiagoon tullut ja tulin tutustuneeksi tämän kaupunginosan ekologiseen kylämalliin, on mulla ollut pakkomielteenä päästä käymään Maipussa. Maipu on siis vähän vaatimattomampi kaupunginosa etelä-Santiagossa, mihin vihdoin pääsin käymään, kiitos Rodrigon muutaman kaverin! Samalla reissulla käytiin myös saksalaisperinteisessä Kucher Hausissa syömässä loistavaa ankan rintaa ja maistelemassa mozart-kakkuja. Yläällä oleva kuva siis Maipun kirkko, koska ei siellä oikeastaan muuta nähtävää ollut yhden museon lisäksi. Periatteessa santiagolaisille ajatus siitä, että joku haluaa eritoten varta vasten mennä Maipuun tuntuu yhtä absurdilta kun se, että joku haluaisi välttämättä Jyväskylässä tutustua esim keltinmäkeen, turistisesta näkökulmasta. Yhtä kaikki, oli mahtava päivä ja tuli otettua paljon hienoja kuvia ja nyt ei ainakaan kukaan pääse sanomaan ettei olisi nähnyt toisenlaista todellisuutta kaupungin sisällä!

Lopuksi vielä "taiteellinen" kuva Maipun kirkon ulkopuolelta.. Tarina jatkuu kohta.