Lost in translation

Kirjaimellisesti.


Vaikka koen, etta espanjankielentaito on aika hallussa jo nain tanne tultaessa, pakko myontaa, etta tuottaa kylla vaikeuksia aika usein ymmartaa perus chilelaista puhetta. Erityisesti jos vastapuoli havaitsee, etta osaa espanjaa niin se lahtee ihan kasittamattomille kiertoradoille se niiden puhe. Ensiksikin sita nopeutta on vaikea hahmottaa, vaikka luulis madridlaisen puhetyylin jalkeen olevan helppoa, mutta ei. Ja siks toisekseen chilelaisilla on todella paljon omia ilmaisuja mita viljellaan puhekielessa koko ajan, ja ei pelkat nuoret vaan kaikki ravintolahenkilokunnasta taksikuskeihin. Sitten kun laitetaan siihen viela lisaks joku muu etninen tausta niin melkoista sekahedelmasoppaa.

Tamanpa takia huvitamme chilelaisia usein vaan sanomalla, etta no cachai na, mika tarkoittaa etta en ymmarra mitaan. Chilelaisten tapa kun on lisata vahan amerikkalaiseen tyyliin aina lauseen peraan, etta cachai? mika olis englannissa vahan kun you know. No, vahitellen cachai enemman. Pitaapas selvittaa mista tuo koko sana edes tulee!


Muuten elama on lahtenyt oikein hyvin kayntiin. Kaupunki tuntuu tosi kivalta ja miellyttavalta ja kuten ennalta mainitsin kasittamatonta saasteiden ja melun ja liikennekaaoksen maaraa, niin ei se haittaa, tuntuu kotoisalta. Tosin veikkaan, etta kun on viela taa sveitsilainen tehokkuus paalla niin muutaman kerran tulee menemaan hermo tuolla ruuhkassa istuessa, mutta kai siihenkin tottuu ja pinna venyy!

Viimeset paivat on oltu Outin kans ympari kaupunkia ja katottu kamppia. Aika haastavaa puuhaa sen takia, etta homma pyorii pitkalti nettisivujen kautta, missa ei ole mahdollista julkaista puhelinnumeroita. Eli kaytannossa se tarkoittaa sita, etta vie tuhottomasti aikaa saada kontaktoitua yhtaan kamppaa kun ensin pitaa tuon sivuston kautta laittaa mailia ja pyytaa puhelinnumeroa ja sit jos ne vastaa niin vasta paasee soittamaan. Aikamoisia rotankoloja tuli nahtya kalliilla hinnalla, mutta nyt olen siis muuttanut.


Asun talla hetkella Las Condes alueella, mika on Santiagon vahan ulkopuolella olevaa ihan taysin residenssialuetta, taalla lahella asustelee myos Chilen presidentti ja taalla on paljon isoja omakotitaloja ja muuta viihdyttavaa, shopping malleja. Taa alue on oikeastaan jatke Providencialle, mika on Santiagon ulkopuolella sijaitseva ns liike-elaman keskus. Siella sijaitsee kaikki toimistot ja business ihmiset pyorii siella, myos meidan toimisto on siella, joten siihen nahden taa asunto on oikein hyvalla sijainnilla. Santiagon keskustaan tulee matkaa, mutta on metro ja juna ja ne taksit, eli kai sita tottuu.


Vuokraan siis huoneen chilelaisen Rodrigon kampasta, sain tasta tiedon kun eras suomalainen tassa asui viela torstaille asti eli kaytannossa oltiin jo tuttuja ennen kun edes tavattiin! Asunto on ihana ja uus ja siisti ja mika parasta, taalla kay siivooja, joten ei tarvitse lakaista niita polyjaan itse.. Mulla on myos oma WC ja suihku ja kiva vaatehuone mun muotikoruille joten oon tosi tyytyvainen. Ainoo mika mietityttaa on taa etaisyys, mutta kai siihenkin tottuu. Ja kuitenkin 5 paivaa viikosta tulee toissa kaytya, joten eipa sita niin ehdi sitten sinne Santiagoon joka paiva menemaankaan.

Sellasta. Kaikki tosi hyvin, Outin kanssa ollaan tutustuttu chilelaiseen kulttuuriin maistelemalla paikallisjuoma Piscoa.. mika on siis paikallinen rypaleviina mita sekotetaan kaytannossa kaikkeen, sita voi juoda kokiksen kans, ginger alen ja varmaan maidonkin kanssa. Siita voin tehda esittelya kun oon enemman perehtynyt.


Eipa tassa muuta, tata kun kirjoittelen niin Outi on tuolla Viña del Marissa pari tuntia Santiagosta rannikolle vahan tutustumnassa siihen ja oon hoitanut muuttoa koko paivan. Illalla mennaan muutaman reissaajan, jotka tavattiin hostellilla, kanssa vahan baariin ja syomaan ja huomenna on sitten meidan yhteinen paiva Santiagossa, koska Outi jatkaa matkaa kohti Buenos Airesia ja siita edelleen Rioon maanantaina.


Maanantaina aloitan sitten tyot.

Lisaa raporttia varmasti heti alkuviikosta, koitan laittaa kuvia nakyviin heti kun saan oman koneeni nettiin.

Voikaa hyvin ja kirjottakaa kuulumisia ja yleisia juoruja :)

Lähtevän laulu

Kuka ikinä keksikin sanoa, että perille on pitkä matka, oli oikeassa.

Matka kotipihasta Santiago de Chilen kentälle kesti n. 28h. Kyllä siinä oli ihan riittävästi taivallettavaa vaikkakin sujui loppujen lopuksi ihan ilman mutkitta. Tietenkin jokaiseen polkuun joku suurempi draaman kaari täytyy sisällyttää ja omalla kohdalla se oli se kun Frankfurtin koneesta piti lähteä niin iski paniikki, että kännykkä on hävinnyt. No, siellä me sitten kolmen lentoemon, yhen stuertin ja n. 8 siivoojan kanssa kyykittyyn ympäri lentokonetta n. 15 min kunnes keksin, että ah, laitoinkin sen jo tohon mun käsilaukkuun. On kai sit vaan niin vaikea tyytyä olemaan se keskivertoasiakas.

Viikko Suomessa meni nopeasti ja ohjelmantäyteisesti, kuten oli arvattavissa. Paljon ehti näkemään ja tekemään mutta kaikkeen ei venynyt joten loppujen kanssa sitten taas joulun aikaan. 

Kentällä oli haikeista lähtöfiiliksistä huolimatta ihan mukava valmistautua matkaan, eihän sitä ikinä läheltä näe; koti-ikävää. Siellä tuli muuten myös kohdattua Paula ja Juho, jotka odottivat n. 9h myöhässä olevaa konettaan Venezuelaan, nopeasti siinä ehdittiin näkemään vaikka siinä vaiheessa olisin tietenkin toivonut että se kone ois vielä tunnin myöhemmin niin ehtis ne kuulumiset päivittää, mutta parempi näin!

Kentällä oikeastaan olikin vasta aikaa sitten miettiä, että mitäs tässä nyt onkaan edessä. Viimeiset viikot Sveitsissä meni niin paljon thesistä tehdessä ja suomilomailu kaiken muun elämän yhdistämisessä, että konkreettisesti ei tullut oikein pohdittua koko Santiagoon lähtöä yhtään, vaikka onhan se tiedossa ollut "jo" monta kuukautta.

Asioilla kun on tapana järjestyä niin ei siitä niin suurempaa paniikkia tullut vaikka tajusin koneessa, että mulla ei ole oikeastaan minkään maan valuuttaa, on 10 brasilian realia ja joitain swiss frangeja mut ei mitään muuta, onneks Santiagonkin kentällä oli automaatti ja sillähän se ratkes. Myös alustavat hostellivaraukset meni uusiksi joten sekin piti hoitaa kentällä, hyvin sekin meni. Taksikuskien kanssa en jäänyt tappelemaan hinnoista mutta luulen, että tuli maksettua suht avokätisesti, mutta joskus käy näin. Eiköhän se tule takaisin niissä muissa penninpyörityksissä ja tipittömissä ravintolakäynneissä..

Nyt oon sitten päivän ollut ja ei ole mitään ongelmia ollut valvomisen suhteen, kello tulee puol kakstoista ja meen kohta nukkumaan, joten huomenna kai sitä heräilee suht normaaleihin aikoihin. Aikaero Suomen kanssa on siis täällä 5h vähemmän.

Tuntuu, etten kauheesti muista Santiagosta mitään kun viimeks käytiin tai sit yksinkertaisesti Argentiina tasotti niin paljon sitä eteläamerikkalaisuuden observointia, että tänään kaikki on taas tuntunut ihan uudelta ja oudolta. Kaupunki tuntuu paljon isommalta ja elävämmältä kuin viimeks vieraillessa ja myös paljon kaoottisemmalta. En muista kiinnitinkö Argentiinassa ikinä huomiota siihen käsittämättömään meluun ja liikennehälinään mikä meidänkin kulmilla oli, tai ainakaan ennen kun Suomesta vierailjat tuskasteli sitä ensimmäisenä. No täällä siihen kyllä kiinnitti huomiota heti. Autot ja bussit tööttäilee kilpaa ja välissä kulkee hevospoliisit ja reggaeton raikuu, ja bolivialaiset panhuilistit pesee soittotauolla liikennevaloissa olevien autojen ikkunanlaseja, kaikki on niin sekasin ja kaoottista.

Toinen asia minkä olin jo jotenkin unohtanut on tää käsittämätön yksityisyrittäjyyden määrä. Täällähän yks suosituimmista ja kai palkitsevimmista työnsaamismuodoista on oman yrityksen perustaminen. Yleisesti se näkyy siinä, että joka kadun kulmassa on joku kioski, leipäkauppa, leipomo, pesula tai nettikahvila - tai vastaavasti näitten kaikkien yhdistelmä. Olosuhteet varmasti tukevat tätä ns pakkoyrittämisen muotoa.

Nyt ei sitten muuta kun jään jännittämään miten me Outin kanssa huomenna kohdataan. Mulla ei siis puhelin toimi täällä ollenkaan, joten en ole voinut tekstata ja Outilla taas ei ole ollut puhelin päällä kun olen siihen soittanut. Rekrytoin jo Villen tiedottamaan Outille mun hostellin sijainnin, eli mikäli viesti koskaan on mennyt perille, niin Outi saapunee tänne huomenna.. en tiedä tosin monelta. Mikäli viesti ei ole mennyt perille, niin kai me sit facebookataan molemmat tahoillamme huomenna, et missä oot?!?! Toivotaan parasta.

Muutaman kämpän ehdin tänään kontaktoida ja huomiseks yritän sopia niiden katsastuksen, ei oo kuitenkaan maailman viehättävin tää mun hostelli. Jos tää olis tuhkimotarinassa ni tää ois hostal de mala muerte, eli jotain aika kamalaa ja suht syvältä, mut mun mielestä tää istuu iha hyvin tähän eteläamerikkalaisen elämän alottamiseen. Patja on kuhmurainen, kokolattiamatot löytyy ja suihkusta tulee kahesta reiästä vettä, jos tulee. Sopii hyvin tunnelmaan ja eikai tästä päästä kuin ylöspäin..

Jään odottamaan Outia.

Hyvää yötä.

P.s. ilma on ehkä paras ikinä, ihan kun Suomen kesä. pitkät ja lämpimät illat, mut päivälämpötila sellaset 25 astetta. Täydellistä. Tuli heti aurinkolaseillekin käyttöä.