keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Tikal, Guatemala

Lotta Laskeutuu raunioilta
Puun juurella tikalissa
Lotta kiipeaa rauniolle
Itse raunio

ja 40 metrinen temppeli.

Terveisia raunioilta.

Starttasimme tanaan klo 7 bussilla kohti Tikalin maya-raunioita. Klo 6.20 heratyshan ei tee tiukkaa matkalaisille, jotka menevat nukkumaan viimeistaan klo 21.15. Painvastoin, sita alkoi jo herailemaan viidelta miettien, etta jokohan sita kohta pitaisi nousta. Niin ne ajat muuttuu…

Meidan majoittumispaikka, loistava hostelli Los Amigos sijaitsee Floresissa, mika on n. 60 km matkan paassa Tikalin raunioilta. Katevasti sinne paasee bussilla.

Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on muuten myos Unescon maailmanperintöluettelossa.

Píen historian oppitunti lienee paikallaan ja siinahan meita parhaiten auttaa tietenkin wikipedia, mika kertookin Tikalin olleen yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista.


Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200-850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.

Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000-200 000.

Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa.

Kas noin. Toivottavasti nautitte historian katsauksesta. Mainitaan viela elaimistosta, etta matkalla sinne nahtiin monta possua, hevosta ja kanaa ja paikan paalla nahtiin puissa apinoita, paljon erilaisia lintuja, paikallisia pitkahantaisia pesukarhuja seka tarantella. tai mika se nyt onkaan.


Sitten matkasuunnitelmiin. Tosiaan huomenna lahdetaan klo 5 AM bussilla, jokilaivalla ja toisella bussilla kohti Meksikoa. Harmillista, etta meidan Guatemalan osuus jaa nain lyhyeksi, koska monen matkaajan ja meidan spesiaalioppaan Jonnankin mukaan todelliset helmet ja aarteet ovat etelammassa antiguassa ja semuc champeyssa. Todellisuus on kuitenkin se, etta meidan pitaa viikon paasta olla Cancunissa, Yucatanin niemimaan toisessa paassa joten ei yksinkertaisesti ehdita enaa tata etelammaksi. Matkaahan vaikeuttaa se, kun linnuntieta ei tosiaan voi ylittaa rajoja vaan aina pitaa jotenkin ikavasti katsoa kartasta missas niita passikontrolleja ja viidakon lapi menevia jokilaivoja kulkee. Taalla kun on muutenkin vaikea ennustaa kuinka paljon sita aikaa loppujen lopuksi kuluu. Nain ollen etelaisempi Guatemala jaa seuraavaan matkaan!

Sinansa harmillista, koska kaiken muun mukavan lisaksi Guatemala on todella mukava budjettikohde kun kaikki on niin halpaa. Belizen jalkeen tuntuu erityisesti, etta mikaan ei maksa mitaan.


Noh, sellasta. Lisaa katsausta Meksikon paasta. Jos joku seuraa kartasta niin reitti kulkee siis Flores, Guatemala - Palenque Mexico, siita sitten ehka Campecheen tai suoraan Meridaan. Meridassa ollaan muutama paiva ja katsastetaan viela Meksikon paassa Chichen Itza rauniot, mitka on muuten yksi maailman uusista seitsemasta ihmeesta. Ne tsekataan matkalla Cancuniin, missa halutaan viela nauttia rantakeleista ja toivottavasti kayda ihanalla paratiisisaarella. Sellaista.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Fotos, fotos, fotos

Pyykille menossa, viimeset puhtaat vaatteet paalla. No okei ei noikaan ole puhtaat.


Kansiosta Dogs in Central America. San Pedron baarista ihana koira. Harmitti kun ei voinut rapsuttaa.
Tollanen papukaija oli ehka metrin paassa missa nukuttiin. Ihme kun ei meidan tuurilla naaman edessa.



Lokoisia hetkia klassisesti riippumatossa. Corazal -Belize



Floresin katuja aamuyhdeksalta kun aamuvirkut vie pyykkejaan.. Guatemala.



Road to Guatemala

Tie on pitka ja kuoppainen.

Siina aika tiivistetysti matkanteko tanne Floresiin, Guatemalaan.

Tana aamuna herattin siis aikasin aamulla valmiina lahtoon. Ei muuten hidastanut eiliset pikkujoulutkaan menoa, joten vanhaks ollaan varmaan tultu!

Tosiaan lahdetiin moottoriveneella Ambergris cayesta klo 9.30 ja pysahdyttin Caye Caulkerissa pikaisesti lastaamaan venetta. Sehan on ambergrsia vastaava saari, mutta huomattavast pienempi ja siela ei ole niin paljon tekemista. Ei meidan juttu siis varmaan ollenkaan.

Noh, siita jatkettiin Belize Cityyn.

Ihan kauhee paikka, en suosittele kenellekaan. Jos ennen ajattelin, etta Lima on ruma, likainen, toivoton ja rasittava, en keksi millaisilla sanoilla voisi kuvaila Belize citya. Ei todella pysahtymisen arvoinen.

Vaihdettiin siela vene bussiin ja suunnattiin kohti Guatemalan rajaa. Benque del Viejo on muistaakseni Belizen puoleisen kaupungin nimi. Matkaan meni n. 3 h kai ja siina valissa pysahdyttiin myos Belizen paakaupungissa, melko ankee mesta sekin!

Linja-autossa oli kuitenkin tunnelmaa,oli abbaa salsaversiona ja paljon ikivihreita rakkauslauluja. Myos porukkaa paljon, mutta harmikseni ei yhtaan kanaa. Rajalle saavuttiin varhain ja sen ylitys oli helppoa (kun heinan teko)

Belizesta jai loistava kuva mutta lahinna vaan tuolta saarelta. Ihmiset oli todella ystavallisia ja mukavia ja tunnelma leppoisa. Belize mainlandista en nyt osaa sen kehuvampia sanoja sanoa kun ylhaalla jo naitte, joten menkaa aina vaan Ambergris Cayelle tai Caye Caulkerille. Jannaa, muuten etta tuo Caye lausutaan kuten Key; ennen kun tama aukes oli pikkasen vaikea tajuta paikallisia, etta mista ne puhuu.

No, joka tapauksessa. Back to Guatemala. Tosiaan rajan ylitys meni hyvin, mutta rauhaan(ja rakkauteen) tottuneena oli jotenkin shokeraavaa se rajan taman puoleinen kaoottinen meininki. Muutaman neuvotelun jalkeen saatiin n. 1.5 dollaria maksava taksikyyti laheiselle aukiolle mista lahti minibusseja jatkuvasti Floresiin.

Olipahan kyytia. Kapasiteetiltaan ehka 9 paikkaisessa minibussissa oli parhaillaan varmaan 17 ihmista, ja niitakin otettiin ja jatettiin tien varteen miten sattuun. Ei meilla Chilessa talla tavoin.. Tie oli myos melko huonokuntoinen, auto rymiseva ja nopeus aika kova, mutta selvittiin kuitenkin muutamaa kokemusta rikkaampina perille.

Matkalla nakyi paljon kanoja ja hevosia ja yksi taksi, mista kannettiin sika ulos. Flores on aika vilkas turistipaikka, vahan kuin Cuzco Perussa. Tasta lahdetaan sitten Tikaliin, maya raunioille.

Oikeesti ei ole nain ankeeta kun teksti antaa ymmartaa, tietotekniset ongelmat muun vasymyksen ja hyttysten pistojen ohessa vaan painaavat lyhythermoista.

Taidamme lahtea hyttysverkko-ostoksille.

Terveisia ihanan lumiseen Suomeen. Parempi ois pysya maassa viela kuukauden se lumi!!

Hetkia Belizessa

San Pedro


Veneilya paratiisissa

Yksi monista autioista paikoista



Corazalin kaupungintalo, varikas ja iloinen


kaksi matkustajaa vuokrapyorilla