Huh, tanaan lahto.
Onpas pitanyt aika kiiretta taa viikko. Thesis alkaa oleen jotenki reilassa, vaatii viela teknista hiomista ja muokkausta mut kuitenki lopun voi kai jo jossain kaukaisuudessa nahda. Ihanaa.
Kuten monet tietaa, en oo mikaan maailman jarjestaytynein persona. Taa kyseinen huolettomuus heijastuu oikeastaan kaikkeen elamassa, teen kaiken viime hetkella ja en yleensa jarjestele asioita kaytannossa yhtaan etukateen, vaikka paan sisalla oonkin ne ehka jo kaavaillut valmiiks.
Tastapa johtuen olin aika yllattynyt itekin kun viime viikonloppuna sain puristettua pakkausoperaation hyvalle mallille. Matkalaukku oli aikalailla pakattu ja muutkin tavarat jarjestetty. Hyva nain, koska eilen ois voinut iskeytya viela suurempi paniikki mita talla hetkella syke kestaakaan.
Oon tanaan siis viela ihan tayden paivan toissa ja katevasti suoraan lahden yhteisella lentokenttabussilla sitten kohti aeroporttii. Tata ennakoiden kavin eilen suorittamassa check in:in matkalaukun suhteen ja eipa tullut paljon yllatyksena etta liikaahan se paino. Mika taas tuli yllatykseksi oli se, kuinka vahan siita joutui maksamaan. 30 kg oli matkalaukun paino ja viidesta kilosta jouduin maksamaan summan vajaat 40 swiss frangii eli tollanen reilut 25 euroa. Tassa vaiheessa kun ajattelen ni olis ollut varmaan kateva pingottaa se laukku viela piukeammalla kun noin halpaa kerta oli, nimittain nyt huoli on suurempi kun kasimatkatavaroiden maara on lukuisa.
Koneen sisalle olisi siis tarkoitus vieda 11.5 kg painava reppu, kaksi isoa marimekon olkalaukkua, kasilaukku ja julistetotsa. Huoh.
No sitten niita vastoinkaymisia.
Sen lisaks etten koko viime yona saanut nukuttua kunnolla kun hermostutti taa tavaramaara niin tana aamuna se sitten konkretisoitui ihan kunnolla. Ei tietenkaan tullut eilen mieleenkaan pakata naita kasimatkatavaroita etukateen kun katevastihan sen ehtii tehda aamullakin. Ikava yllatys oli se, etta noihin aikaisemmin mainitsemiini pakaaseihin ei todellakaan mahtunut kaikki mita olin kaavaillut. Tasta johtuen jouduin jattamaan viela yhden kassillisen vaatteita ja muuta tavaraa Brigitelle ja myos yhden ihan kivan laukun mika vie vaan niin kasittamattomasti tilaa, etta ei se ois mihinkaan mahtunut. Oma vika on joo, mutta harmittaa silti, ehka nanosekunnin viela.
No sitten ne julisteet. Monta kertaa jo mietin et ei hitto pitaisko jattaa vaan tanne, mut en millaan haluais kun oon niita Montreuxia myoten kannellut. Alitajunta tais kuitenkin viestittaa tallaista ilosanomaa jollekin kohtalolle koska sinnehan ne julisteet jai bussipysakille kun naitten pakaasien kanssa cernin bussiin menin. Harmitti, joten paatin ruokatauolla menna bussilla takas kotipysakille katsomaan olisko ne siella, ja loytyhan ne. No, varsinainen vastoinkayminen oli se, etta ajattelin, josko lahettaisin sen julisteputken Suomeen koska se ei ole painava mutta vahan epakatevan mallinen kuljettaa muiden kantamusten kera. Kavin sitten tossa postissa ja valmiiks tayttelin jo kaikki pakettikortit ja muut kunnes virkailija ilmoitti, etta julisteen postittaminen Suomeen maksaa EUROISSA 42 e halvimmillaan. Hirveeta. En todellakaan voi maksaa sellasta hintaa kun sisaltokaan ei ole ton arvoinen.
Noni, nyt sitten jannitetaan etta paasenko noitten kanssa turvatarkastuksesta lapi ja jaako ne julisteet johonkin. Stressia pukkaa ja viela pitais kasata thesis alustavaan loppukuntoon. No onhan tassa viela 3 h ennen kun bussi pitaa ottaa. Huoh.
Jospa sita nyt muistais sit viikon paasta kun Chileen lahtee, etta tavaramaaran rajoittaminen on hyvasta ja paikanpaalta monesti saa myos kaikenlaista kivaa.
Joopa.
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin, adieu ja aurevoir Sveitsi.
Here I come Suomi.
Onpas pitanyt aika kiiretta taa viikko. Thesis alkaa oleen jotenki reilassa, vaatii viela teknista hiomista ja muokkausta mut kuitenki lopun voi kai jo jossain kaukaisuudessa nahda. Ihanaa.
Kuten monet tietaa, en oo mikaan maailman jarjestaytynein persona. Taa kyseinen huolettomuus heijastuu oikeastaan kaikkeen elamassa, teen kaiken viime hetkella ja en yleensa jarjestele asioita kaytannossa yhtaan etukateen, vaikka paan sisalla oonkin ne ehka jo kaavaillut valmiiks.
Tastapa johtuen olin aika yllattynyt itekin kun viime viikonloppuna sain puristettua pakkausoperaation hyvalle mallille. Matkalaukku oli aikalailla pakattu ja muutkin tavarat jarjestetty. Hyva nain, koska eilen ois voinut iskeytya viela suurempi paniikki mita talla hetkella syke kestaakaan.
Oon tanaan siis viela ihan tayden paivan toissa ja katevasti suoraan lahden yhteisella lentokenttabussilla sitten kohti aeroporttii. Tata ennakoiden kavin eilen suorittamassa check in:in matkalaukun suhteen ja eipa tullut paljon yllatyksena etta liikaahan se paino. Mika taas tuli yllatykseksi oli se, kuinka vahan siita joutui maksamaan. 30 kg oli matkalaukun paino ja viidesta kilosta jouduin maksamaan summan vajaat 40 swiss frangii eli tollanen reilut 25 euroa. Tassa vaiheessa kun ajattelen ni olis ollut varmaan kateva pingottaa se laukku viela piukeammalla kun noin halpaa kerta oli, nimittain nyt huoli on suurempi kun kasimatkatavaroiden maara on lukuisa.
Koneen sisalle olisi siis tarkoitus vieda 11.5 kg painava reppu, kaksi isoa marimekon olkalaukkua, kasilaukku ja julistetotsa. Huoh.
No sitten niita vastoinkaymisia.
Sen lisaks etten koko viime yona saanut nukuttua kunnolla kun hermostutti taa tavaramaara niin tana aamuna se sitten konkretisoitui ihan kunnolla. Ei tietenkaan tullut eilen mieleenkaan pakata naita kasimatkatavaroita etukateen kun katevastihan sen ehtii tehda aamullakin. Ikava yllatys oli se, etta noihin aikaisemmin mainitsemiini pakaaseihin ei todellakaan mahtunut kaikki mita olin kaavaillut. Tasta johtuen jouduin jattamaan viela yhden kassillisen vaatteita ja muuta tavaraa Brigitelle ja myos yhden ihan kivan laukun mika vie vaan niin kasittamattomasti tilaa, etta ei se ois mihinkaan mahtunut. Oma vika on joo, mutta harmittaa silti, ehka nanosekunnin viela.
No sitten ne julisteet. Monta kertaa jo mietin et ei hitto pitaisko jattaa vaan tanne, mut en millaan haluais kun oon niita Montreuxia myoten kannellut. Alitajunta tais kuitenkin viestittaa tallaista ilosanomaa jollekin kohtalolle koska sinnehan ne julisteet jai bussipysakille kun naitten pakaasien kanssa cernin bussiin menin. Harmitti, joten paatin ruokatauolla menna bussilla takas kotipysakille katsomaan olisko ne siella, ja loytyhan ne. No, varsinainen vastoinkayminen oli se, etta ajattelin, josko lahettaisin sen julisteputken Suomeen koska se ei ole painava mutta vahan epakatevan mallinen kuljettaa muiden kantamusten kera. Kavin sitten tossa postissa ja valmiiks tayttelin jo kaikki pakettikortit ja muut kunnes virkailija ilmoitti, etta julisteen postittaminen Suomeen maksaa EUROISSA 42 e halvimmillaan. Hirveeta. En todellakaan voi maksaa sellasta hintaa kun sisaltokaan ei ole ton arvoinen.
Noni, nyt sitten jannitetaan etta paasenko noitten kanssa turvatarkastuksesta lapi ja jaako ne julisteet johonkin. Stressia pukkaa ja viela pitais kasata thesis alustavaan loppukuntoon. No onhan tassa viela 3 h ennen kun bussi pitaa ottaa. Huoh.
Jospa sita nyt muistais sit viikon paasta kun Chileen lahtee, etta tavaramaaran rajoittaminen on hyvasta ja paikanpaalta monesti saa myos kaikenlaista kivaa.
Joopa.
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin, adieu ja aurevoir Sveitsi.
Here I come Suomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti