Kaikki loppuu aikanaan

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä matka.

Viimeiset päivät Cancunissa meni aika pitkälti samaa kaavaa: tortilloja-tacoja-burritoja-rantaa. Tässä alapuolella kuva meidän viimeisestä aamiaisesta, sisältäen kaiken tarpeellisen. Pitää vielä muuten todeta, että kolme viikkoa Meksikon alueella opetti, että suosikki meksikolainen ruoka on sittenkin se amerikkalainen versio siitä! Ei tietenkään aina.. mutta useimmissa paikoissa se oli kuitenkin suurempi ja mahtavampi kun se perus meksikolainen missä oli pelkkää kanaa eikä mitään vihreen vehreetä. Mutta joo, ehkä nää on niitä asuinaluekysymyksiä, pitänee palata vielä johonkin toiseen osavaltioon tekemään tutkivaa journalismia!!

Aika kaukaiselta voi tuntua nämä alla olevat maisemat n. viikon päästä kun palaan kylmään, harmaaseen? lumiseen? pimeeseen! Suomeen.. Nyt kun vielä voi niin on mukava ihailla valokuvista Cancunin aika täydellistä rantamaisemaa. 

Paluumatkaan lähdin keskiviikkoiltana. Reitti kulki Havanan ja Panaman kautta Santiagoon. Havanassa oli tietenkin mutkia matkassa ja jouduin poistumaan ulos matkalaukkuineni ja näin ollen jouduin taas maksamaan 25 CUC (sama euroissa) maastapoistumismaksun, mihin mulla ei tietenkään ollut rahaa, koska kuuban rahaa ei saa kuljettaa maasta pois. Noh, onneks siellä oli automaatti mikä loppujen lopuksi toimi, muuten olisin varmaan lähes vieläkin Kuubassa. Yö Havanan kentällä meni mutkitta ja paluumatka Santiagoon oli leppoisa vaikkakin aika pitkä.

Oli kiva tulla vielä Chilen kotiin kun oli kaikki järjestyksessä ja jääkapissa valmiksi tehty ruoka ja kaikki. Torstai-ilta menikin vaan Rodrigon kanssa kuulumisia vaihdellen ja seuraavaa reissua varten pakkaillessa, perjantaina lähdettiin nimittäin La Serenaan JuanJon ja Rodrigon kanssa.

Oli mukava reissu, aika leppoisa, paljon ravintoloita ja yöelämää ja vähän toki turismiakin välissä..

Nyt sitten viimeinen viikonloppu Santiagossa. Paluu Suomeen Sao Paulon ja Frankfurtin kautta maanantaina. 

Au revoir.