torstai 20. marraskuuta 2008

Corazal, Belize

Belize.

Maa jonka olemassaoloa kukaan ei oikein muista. Maa, josta kukaan ei ikina tunnu tietavan mitaan.

No ei tiedetty mekaan.

Ei mm tiedetty etta taalla maaassa ei puhuta espanjaa vaan todella huvittavaa rastareggae-englantia Jamaica henkeen. Joka kerta kun keskustelee naitten ihmisten kanssa alkaa lahinna huvittamaan kun ei vaan meinaa tajuta mitaan. Pakko tietenkin viela mainostaa, etta tama paikka on tosiaan tunnettu Madonnan 80-luvun hitista La Isla Bonita, mika sijoittuu tuonne San Pedroon mihin seuraavaksi suuntaamme.

Nyt takaisin eiliseen.. Meilla oli siis tiukka suunnitelma lahtea heti aamusta kohti Chetumalia, mutta kun siina klo 8 avattiin silmat ja aurinko paistoi taydelta taivaalta niin suuressa yhteisymmarryksessa paatettiin lahtea viela muutamaksi tunniksi Tulumin rannoille. JOS vaikka ei sitten muuten reissulla enaa paistaisi aurinko... Matkan pohjimmainen tarkoitushan on tietenkin aiheuttaa kateutta ja se onnistuu oikeastaan vain kahdella tavalla: todella mittavalla rusketuksella seka sadoilla valokuvilla mita on ottanut ympariinsa ja mita voi sitten katevasti lisata eri verkkoyhteisoihin. Kuten sanotaan, what happens in Mexico, stays in facebook..  

Iltapaivalla, luonnollisesti muutaman quesadillan jalkeen, lahettiin sitten paikallisen kylahullun saattelemana bussilla kohti Chetumalia. Kylahulluks me nimettiin se siksi, etta ei meinattu tajuta sen puheesta yhtaan mitaan ja se aloitti keskustelun, etta oli joskus kauan sitten nahnyt yhta kauniita naisia kun me jossain kaukana ja nyt talla hetkella han ei voi saada lapsia.   

Chetumal on todella pieni ja suht ankea kaupunki Belizen rajalla ja siella meidan oli tarkoitus vaihtaa vaan terminaalia toiselle bussille Belizeen, mutta koska meidan saapumisaika oli tuon rantaepisodin takia pikkasen myohainen niin piti sitten ottaa taksi. Meille sattuikin oikein mukava taksimies joka kuskasi meidat kohtuulliseen 15 dollarin hintaan rajamuodollisuuksien yli Belizen puolelle.  Sinansa rajanylityksessa ei ollut mitaan hankalaa. Passi leimattiin Meksikon puolella, etta poistuttu on ja saadaan tulla takaisinkin ja Belizen rajalla saatiin 11 paivan oleskelulupa Belizeen. Tahan mennessa kaikki meni jotenkin liiankin nopeasti ja sujuvasti.  

Noh, sitten astuttiinkin Belizeen ja alettiin katsella etta jaahas mistas tassa paasee sinne kylaan. Epamaaraista jamaicaenglantia ja jengiespanjan sekoitusta ja hitosti erilaisia vanhoja busseja sekasortoisesti rajalla. Tuntu kun ois ollut jossain Viipurissa. Heti alkuun yks bussikuski yritti saada meita kipuamaan bussin takaosasta todella tayteen bussiin mut oltiin et no ei me nyt tohon menna.. ja jaatiin odottamaan seuraavaa bussia.  Noh, sehan tuli, mutta siinakin oli sama meininki, etta meille sanottiin et joo paasette kyytiin mut oottakaa et kaikki muut on ensin tunkeutunut tanne. Oltiin vahan hamillamme et okei no miks jos me ollaan ensimmaisia mut ooteltiin kiltisti. Saannot on saantoja kuten Suomessa olemme oppineet. 

Noh, sitten paastiin sekavissa tunnelmissa hyvin tayteen bussiin ja tunkeuduttiin rinkkoinemme bussin takaosaan missa jalleen rastaenglannilla kuultiin etta LADY MAYBE YOUR BAG HERE  Siita alkoi sitten sekava bussimatka kohti Corazalia, tunnelma oli niin absurdi kun taustalla soi jotkut meksikolaiset kansanlaulut ja bussissa oli porukkaa joka tuolille ja kaytavalle ja puisilta hattuhyllyilta puuttui vaan kanahakit. Pimeyden laskeutuessa tuli vahan outo olo ja kun bussista sammutettiin viela valot niin tuli olo, etta nyt blondilta viedaan lompakko.   No ei viety ja Corazalin kohdalla kaikki alkoi ystavallisesti huitoa meille et OUT OUT. Sitten me tosiaan hypattiin sielta bussin takaovesta pois ja jaatiin Corazalin pimealle bussiasemalle.  

Onneks joka matkailijan paras ystava Lonely Planet kertoo aina ns the place to be joten paatettiin jo etukateen etta mennaan tallaiseen Maya guest houseen. Koska kadut oli pimeita ja bussimatka jotenkin creepy niin ajateltiin etta ei nyt harhailla nailla oisilla Belizen kaduilla. Otetaan siis taksi. 

No taksikuski avuliaasti tarjoutuihin viemaan meidat tahan Maya guest houseen vaikka aluks valittelikin sen olevan TODELLA taynna. Matkaa tahan Maya guesthouseen oli n. 150 metria, mutta muutaman mutkan kautta taksikuski sai sen tuntumaan ehka 300 metrilta. Hintahan oli jo alkuun sovittu ja se oli sen 3 dollaria. Eihan siina, ehka elamani turhin taksimatka - siinapa lause mita en olisi kuvitellut koskaan aaneen sanovani. Ainiin, kun paastiin perille Maya guest Houseen niin ei siella nakynyt kun Taiwan-henkinen omistajapari jonka puheesta ei jalleen kerran tajuttu mitaan. Myohemmin paljastu etta siella oli myos uusiseelantilainen pari, mutta ei siella nyt ihan TODELLA taytta ollut.  

Kaytiin sitten paikallisessa kinkkiskaupassa ostamassa perusruokaa eli tonnikalaa ja pastaa ja tehtiin ihana illallinen.  

Nukkumaan mentiin tietenkin jo klo 22, kuten oikeastaan joka ilta. Tassa ollaan kuitenkin rentoutumassa, itsehan olen ns between jobs ja Lotta on virkavapaalla, joten ei viitsi taysin rasittaa itseaan. 

Aamullakin on mukava herata klo 6 pirteana seuraavaan aamuun ja hassua kavella kadulla klo 8.45 ja miettia etta on jo ollut pitkaan hereilla mutta tuntuu etta kaupunki vasta heraa. Kummallista.

Tanaan suuntaamme siis lautalla kohti San Pedroa ja seuraavassa kirjoituksessa pureudunkin varmasti rivi rivilta Madonnan la isla bonitan sanoihin analysoidakseni oliko se nyt niin tropical ja ihana. Siihen asti nakemiin.

Voikaa hyvin! 


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

..this is where I long to be: la isla bonita! Kaikki meininki on niin tavattoman tutun kuullosta :) ja älytöntä tuo aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Mä koin samaa Nicassa. Mä nauran ja tirskahtelen täällä lueskellessani!

Lovella Jonna

Elina kirjoitti...

Joo no nyt kun ollaan nossoilty jo melkein viikko niin eilen paatettiin juhlia Lotan valmistumista ja tanaan vuorossa mun valmistujaiset. Tanaan ja huomenna live-reggaeta ja aika paljon reggaeton diskoteekkeja, hihiiiii