Lähtevän laulu

Kuka ikinä keksikin sanoa, että perille on pitkä matka, oli oikeassa.

Matka kotipihasta Santiago de Chilen kentälle kesti n. 28h. Kyllä siinä oli ihan riittävästi taivallettavaa vaikkakin sujui loppujen lopuksi ihan ilman mutkitta. Tietenkin jokaiseen polkuun joku suurempi draaman kaari täytyy sisällyttää ja omalla kohdalla se oli se kun Frankfurtin koneesta piti lähteä niin iski paniikki, että kännykkä on hävinnyt. No, siellä me sitten kolmen lentoemon, yhen stuertin ja n. 8 siivoojan kanssa kyykittyyn ympäri lentokonetta n. 15 min kunnes keksin, että ah, laitoinkin sen jo tohon mun käsilaukkuun. On kai sit vaan niin vaikea tyytyä olemaan se keskivertoasiakas.

Viikko Suomessa meni nopeasti ja ohjelmantäyteisesti, kuten oli arvattavissa. Paljon ehti näkemään ja tekemään mutta kaikkeen ei venynyt joten loppujen kanssa sitten taas joulun aikaan. 

Kentällä oli haikeista lähtöfiiliksistä huolimatta ihan mukava valmistautua matkaan, eihän sitä ikinä läheltä näe; koti-ikävää. Siellä tuli muuten myös kohdattua Paula ja Juho, jotka odottivat n. 9h myöhässä olevaa konettaan Venezuelaan, nopeasti siinä ehdittiin näkemään vaikka siinä vaiheessa olisin tietenkin toivonut että se kone ois vielä tunnin myöhemmin niin ehtis ne kuulumiset päivittää, mutta parempi näin!

Kentällä oikeastaan olikin vasta aikaa sitten miettiä, että mitäs tässä nyt onkaan edessä. Viimeiset viikot Sveitsissä meni niin paljon thesistä tehdessä ja suomilomailu kaiken muun elämän yhdistämisessä, että konkreettisesti ei tullut oikein pohdittua koko Santiagoon lähtöä yhtään, vaikka onhan se tiedossa ollut "jo" monta kuukautta.

Asioilla kun on tapana järjestyä niin ei siitä niin suurempaa paniikkia tullut vaikka tajusin koneessa, että mulla ei ole oikeastaan minkään maan valuuttaa, on 10 brasilian realia ja joitain swiss frangeja mut ei mitään muuta, onneks Santiagonkin kentällä oli automaatti ja sillähän se ratkes. Myös alustavat hostellivaraukset meni uusiksi joten sekin piti hoitaa kentällä, hyvin sekin meni. Taksikuskien kanssa en jäänyt tappelemaan hinnoista mutta luulen, että tuli maksettua suht avokätisesti, mutta joskus käy näin. Eiköhän se tule takaisin niissä muissa penninpyörityksissä ja tipittömissä ravintolakäynneissä..

Nyt oon sitten päivän ollut ja ei ole mitään ongelmia ollut valvomisen suhteen, kello tulee puol kakstoista ja meen kohta nukkumaan, joten huomenna kai sitä heräilee suht normaaleihin aikoihin. Aikaero Suomen kanssa on siis täällä 5h vähemmän.

Tuntuu, etten kauheesti muista Santiagosta mitään kun viimeks käytiin tai sit yksinkertaisesti Argentiina tasotti niin paljon sitä eteläamerikkalaisuuden observointia, että tänään kaikki on taas tuntunut ihan uudelta ja oudolta. Kaupunki tuntuu paljon isommalta ja elävämmältä kuin viimeks vieraillessa ja myös paljon kaoottisemmalta. En muista kiinnitinkö Argentiinassa ikinä huomiota siihen käsittämättömään meluun ja liikennehälinään mikä meidänkin kulmilla oli, tai ainakaan ennen kun Suomesta vierailjat tuskasteli sitä ensimmäisenä. No täällä siihen kyllä kiinnitti huomiota heti. Autot ja bussit tööttäilee kilpaa ja välissä kulkee hevospoliisit ja reggaeton raikuu, ja bolivialaiset panhuilistit pesee soittotauolla liikennevaloissa olevien autojen ikkunanlaseja, kaikki on niin sekasin ja kaoottista.

Toinen asia minkä olin jo jotenkin unohtanut on tää käsittämätön yksityisyrittäjyyden määrä. Täällähän yks suosituimmista ja kai palkitsevimmista työnsaamismuodoista on oman yrityksen perustaminen. Yleisesti se näkyy siinä, että joka kadun kulmassa on joku kioski, leipäkauppa, leipomo, pesula tai nettikahvila - tai vastaavasti näitten kaikkien yhdistelmä. Olosuhteet varmasti tukevat tätä ns pakkoyrittämisen muotoa.

Nyt ei sitten muuta kun jään jännittämään miten me Outin kanssa huomenna kohdataan. Mulla ei siis puhelin toimi täällä ollenkaan, joten en ole voinut tekstata ja Outilla taas ei ole ollut puhelin päällä kun olen siihen soittanut. Rekrytoin jo Villen tiedottamaan Outille mun hostellin sijainnin, eli mikäli viesti koskaan on mennyt perille, niin Outi saapunee tänne huomenna.. en tiedä tosin monelta. Mikäli viesti ei ole mennyt perille, niin kai me sit facebookataan molemmat tahoillamme huomenna, et missä oot?!?! Toivotaan parasta.

Muutaman kämpän ehdin tänään kontaktoida ja huomiseks yritän sopia niiden katsastuksen, ei oo kuitenkaan maailman viehättävin tää mun hostelli. Jos tää olis tuhkimotarinassa ni tää ois hostal de mala muerte, eli jotain aika kamalaa ja suht syvältä, mut mun mielestä tää istuu iha hyvin tähän eteläamerikkalaisen elämän alottamiseen. Patja on kuhmurainen, kokolattiamatot löytyy ja suihkusta tulee kahesta reiästä vettä, jos tulee. Sopii hyvin tunnelmaan ja eikai tästä päästä kuin ylöspäin..

Jään odottamaan Outia.

Hyvää yötä.

P.s. ilma on ehkä paras ikinä, ihan kun Suomen kesä. pitkät ja lämpimät illat, mut päivälämpötila sellaset 25 astetta. Täydellistä. Tuli heti aurinkolaseillekin käyttöä.