Kaikki loppuu aikanaan

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä matka.

Viimeiset päivät Cancunissa meni aika pitkälti samaa kaavaa: tortilloja-tacoja-burritoja-rantaa. Tässä alapuolella kuva meidän viimeisestä aamiaisesta, sisältäen kaiken tarpeellisen. Pitää vielä muuten todeta, että kolme viikkoa Meksikon alueella opetti, että suosikki meksikolainen ruoka on sittenkin se amerikkalainen versio siitä! Ei tietenkään aina.. mutta useimmissa paikoissa se oli kuitenkin suurempi ja mahtavampi kun se perus meksikolainen missä oli pelkkää kanaa eikä mitään vihreen vehreetä. Mutta joo, ehkä nää on niitä asuinaluekysymyksiä, pitänee palata vielä johonkin toiseen osavaltioon tekemään tutkivaa journalismia!!

Aika kaukaiselta voi tuntua nämä alla olevat maisemat n. viikon päästä kun palaan kylmään, harmaaseen? lumiseen? pimeeseen! Suomeen.. Nyt kun vielä voi niin on mukava ihailla valokuvista Cancunin aika täydellistä rantamaisemaa. 

Paluumatkaan lähdin keskiviikkoiltana. Reitti kulki Havanan ja Panaman kautta Santiagoon. Havanassa oli tietenkin mutkia matkassa ja jouduin poistumaan ulos matkalaukkuineni ja näin ollen jouduin taas maksamaan 25 CUC (sama euroissa) maastapoistumismaksun, mihin mulla ei tietenkään ollut rahaa, koska kuuban rahaa ei saa kuljettaa maasta pois. Noh, onneks siellä oli automaatti mikä loppujen lopuksi toimi, muuten olisin varmaan lähes vieläkin Kuubassa. Yö Havanan kentällä meni mutkitta ja paluumatka Santiagoon oli leppoisa vaikkakin aika pitkä.

Oli kiva tulla vielä Chilen kotiin kun oli kaikki järjestyksessä ja jääkapissa valmiksi tehty ruoka ja kaikki. Torstai-ilta menikin vaan Rodrigon kanssa kuulumisia vaihdellen ja seuraavaa reissua varten pakkaillessa, perjantaina lähdettiin nimittäin La Serenaan JuanJon ja Rodrigon kanssa.

Oli mukava reissu, aika leppoisa, paljon ravintoloita ja yöelämää ja vähän toki turismiakin välissä..

Nyt sitten viimeinen viikonloppu Santiagossa. Paluu Suomeen Sao Paulon ja Frankfurtin kautta maanantaina. 

Au revoir. 

I made it through the wilderness..somehow I made it through.

Mehiko mainland.

Kuten allaolevista kuvista saatatte nahda, olemme siis ylittaneet rajan takaisin Meksikoon.

Matkahan taittui "katevasti" kahdella bussilla ja jokilaivalla ja arvioitu aika; 8 h piti aika hyvin paikkansa. Mita meille ei arvioitu oli se, etta rajalla odotetaan n. 2-3 h ihan muuten vaan jos autokuski Pedron veljenpojat tai ankat tai siat vaikka haluaa lahtea kaupunkiin.. No ei ne halunnut, mutta saatiin kuitenkin minibussillinen paikallisia mamacitoja kyytiin.

Tosiaan rajan ylitys meille kuvailtiin matkatoimistossa etta "very big boat you know" ja tuo mahtava laiva oli tollainen kanootti missa oli olkikatto. Ihan hyvin se kulki, suht heilumatta, ja kun rauhassa istuttin niin yli laitojenkaan ei tullut mitaan vetta. Valilla arvelutti, etta onkohan taa se virallinen paikka kun olo oli kun Miamiin banaanilaivalla pyrkivilla kuubalaisilla, mutta oikeanlaiset leimat saatiin ja Mexicoon asti paastiin!

Meidan eka pysahtyminen oli Palenque nimisessa pienessa kaupungissa missa vietettiin paiva kierrellen kaupunkia. Aika pieni kylanen oli kyseessa mutta kylla se aika ihan nopeasti saatiin kulumaan. Sielta otettiin illalla klo 22 yobussi Meridaan, takaisin tanne Yucatanin "ylapaahan", lahemmaksi Cancunia.

Merida oli oikein mukava meksikolaishenkinen kaupunki, missa oli paljon "mercado"- ja toritunnelmaa, mutta rasittavuuteen asti kauppiaita. Joka paikassa myytiin jotain rannekoruja, voita, riippumattoja tai muuta alytonta kuten puisia paita heiluttavia kanoja pyorealla alustalla..Ei kuitenkaan ostettu juurikaan mitaan, paitsi Lotta tuon riippumaton ja muuten tietty muutamat paikalliset korvikset!!

Perjantaina kaytiin n. 30 min paassa Progresossa rannalla. Tulumin ja Belizen jalkeen ranta oli lahinna sama kun Espanjan etelakarjessa tai Kanarialla, mutta kylla siella silti jaksettiin 5h maata, ihan vaan, etta sais sita varia pintaan.. Progresossa syotiin myos lounas mika omalla kohdallani oli ihan ok, mutta lotan salaatti sisalsi puoliksi leikatun kaalin, mika oli kuorrutettu valkoisella homejuustokastikkeella. Henkilokohtaisestihan en moiseen ruokalajiin pystyisi, mutta moniruokaisempi matkakumppani soi sen kummasteluista huolimatta. Progreso on muuten Meksikon tarkein satamakaupunki, mutta kovin kummallisia merimiehia siella ei nakynyt. Sen sijaan siella nakyi hammentavan paljon turistikraasaa ja kauppiaita rannalla (mita ei onneksi ollut Tulumissa eika Belizessa!!) , mutta ei ihan paasty ymmarrykseen keta varten ne siella oli, koska en Progresoa luokittelis Yucatanin turistisimmaksi alueeksi. Noh, jotain pientahan sielta tarttui mukaan..

Perjantai-iltana meidan oli tarkoitus lahtea hyvin syomaan ja unohtamaan paivan lounas seka illalla ehka johonkin diskoon.. Mutta kuinkas sitten kavikaan, erittain kohiva Lotta paatti ottaa paivaunet iltaa varten silla valin kun mina kayn netissa. NOh, tultuani netista paatin itsekin ottaa pienet paivaunet (klo 19.30 illalla) ja seuraavan kerran herattiin varmaan klo 1 yolla ja sita seuraavan kerran pirteana uuteen aamuun klo 7. Etta sellasta, sellanen meksikolainen yo Meridassa.

Lauantaina oltiinkin sitten tietenkin pirteita ja kierrettiin markkinoita ja artesania-paikkoja, mitaan sen suurempaa ei loytynyt ja paatettiinkin jattaa suuremmat tuliaiset ja tilpehoorit Cancuniin ostettavaksi.

Lauantai-iltana tosin paastiin ulos asti! Merida on siita mukava kaupunki, etta siella on viikonloppuisin aina ihan eritoten jarjestetty kaikkea ohjelmaa, vahan kun pysyva sataman yo (Jyvaaaskylalaiset tietaa.) Kaytiin siis jo aiemmin loistavaksi todetussa ravintolassa syomassa illallista ja maistamassa margaritoja ja jatkettiin yhdelle paakadulle terassille katsomaan kun salsabandi soitti ja paikalliset innostuivat tanssimaan. Tunnelma oli varmaan lahes sama kun Riossa tammikuussa!! ... ehka vaan pienemmassa mittakaavassa. Kaytiin muuten myos karaokessa ja iltasella "salsaamassa" paikallisessa baarissa, missa oli livebandi. Sana salsaamassa sai hakamerkit ymparilleen siksi, etta se meidan salsaaminen naytti paikallisille todennakoisesti vaan sympatiaa herattavalta heilumiselta, mutta oikein mukavaa oli silti!

Tanaan herattiinkin sitten ei niin pirteana klo 8 uuteen aamuun. Meillahan oli tanaan edessa Chichen Itza, eli naista maya-raunioista kuuluisin ja yksi uusista maailmaihmeista. Eilisista salsailuista ja margaritoista huolimatta, seka arsyttavan kakkosluokan bussin matkustuksen jalkeen paastiin raunioille ja todettiin taas, etta se meidan kiintio rauniolle on sellanen pikkasen vajaa 3 h. Sen verran jaksaa historian havina innostaa, mutta sen jalkeen alkaa jo miettia et oiskohan taalla rantaa tai baaria. Tehtiin muuten pari todella kovaluokkaista esittelyvideota chichen itzalta, ne luonnollisesti jaossa jonkun median kautta lahiaikoina.

Tosiaan kuten ylaalla mainitsin, ei kakkosluokan busseissa matkustaminen ole juhlavaa ollenkaan. Arsyttavaahan niiissa on se, etta ne on aina lattiasta kattoon tayteen pakattuja ja se, etta ne pysahtyy jokaisen talon kohdalla - jos vaikka joku haluais hypata kyytiin. Tan takia paatettiinkin, etta raunioilta jatketaan Cancuniin ihan priimaluokassa, mika oli kylla taynna, mutta ainakin aikataulussa. Matka kesti 3h ja mukavati saatiin majoitus samasta hostellista kun ekana yona, joten so far so good.

Pitaa viela mainita, etta taalla Meksikossa ollaan taas paasty ihailemaan ihan avoimesti naita maya-lapsia, kun Guatemalaan mennessa jokainen opaskirja ja muu turisti neuvoi, etta erityisesti lansimaiset naiset eivat saa katsoa guatemalalaisia lapsia eika tietenkaan etenkaan ottaa valokuvia. Syy tahan piilee siina, etta guatemalalaisilla on joku muinainen uskomus, etta lansimaalaiset naiset tulevat guatemalaan kidnappaamaan kaikki lapset tai vahintaan haluavat niilta jotkut sisaelimet myyntiin. Meilta ei maahantullessa kysytty mitaan ammatteja - tallaisena tehotiimina meita ois voitu jopa pitaa epailyttavana?

Joopa, tosiaan nyt ollaan Cancunissa ja huomenna mennaan Isla Mujerekseen. Siella pitais nakya pikku haita ja kilpikonnia ja sen sellaista. Rusketustahan tassa viela yritetaan saada pintaan.

Muutama paiva super-reissua jaljella, keskiviikko-iltana suuntaan itse kohti Havanaa ja sielta edelleen torstaina Santiagoon ja Lotta lahtee torstaina aamuvarhain New Yorkin kautta Suomen maalle.

Lahipaivan rusketusraitoja tietenkin jaossa piakkoin.

Guatemala -> Mexico

Lotta riippumatto-ostoksilla



Yksi maistuva margarita

Olkikattoinen jokilaiva Guatemalan rajalta Meksikoon. Joessa huhuttu olevan krokotiileja!! Ei nahty.

Ah miten puhdasta jokivetta.

Tikal, Guatemala

Lotta Laskeutuu raunioilta
Puun juurella tikalissa
Lotta kiipeaa rauniolle
Itse raunio

ja 40 metrinen temppeli.

Terveisia raunioilta.

Starttasimme tanaan klo 7 bussilla kohti Tikalin maya-raunioita. Klo 6.20 heratyshan ei tee tiukkaa matkalaisille, jotka menevat nukkumaan viimeistaan klo 21.15. Painvastoin, sita alkoi jo herailemaan viidelta miettien, etta jokohan sita kohta pitaisi nousta. Niin ne ajat muuttuu…

Meidan majoittumispaikka, loistava hostelli Los Amigos sijaitsee Floresissa, mika on n. 60 km matkan paassa Tikalin raunioilta. Katevasti sinne paasee bussilla.

Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on muuten myos Unescon maailmanperintöluettelossa.

Píen historian oppitunti lienee paikallaan ja siinahan meita parhaiten auttaa tietenkin wikipedia, mika kertookin Tikalin olleen yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista.

Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200-850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.

Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000-200 000.

Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa.

Kas noin. Toivottavasti nautitte historian katsauksesta. Mainitaan viela elaimistosta, etta matkalla sinne nahtiin monta possua, hevosta ja kanaa ja paikan paalla nahtiin puissa apinoita, paljon erilaisia lintuja, paikallisia pitkahantaisia pesukarhuja seka tarantella. tai mika se nyt onkaan.

Sitten matkasuunnitelmiin. Tosiaan huomenna lahdetaan klo 5 AM bussilla, jokilaivalla ja toisella bussilla kohti Meksikoa. Harmillista, etta meidan Guatemalan osuus jaa nain lyhyeksi, koska monen matkaajan ja meidan spesiaalioppaan Jonnankin mukaan todelliset helmet ja aarteet ovat etelammassa antiguassa ja semuc champeyssa. Todellisuus on kuitenkin se, etta meidan pitaa viikon paasta olla Cancunissa, Yucatanin niemimaan toisessa paassa joten ei yksinkertaisesti ehdita enaa tata etelammaksi. Matkaahan vaikeuttaa se, kun linnuntieta ei tosiaan voi ylittaa rajoja vaan aina pitaa jotenkin ikavasti katsoa kartasta missas niita passikontrolleja ja viidakon lapi menevia jokilaivoja kulkee. Taalla kun on muutenkin vaikea ennustaa kuinka paljon sita aikaa loppujen lopuksi kuluu. Nain ollen etelaisempi Guatemala jaa seuraavaan matkaan!

Sinansa harmillista, koska kaiken muun mukavan lisaksi Guatemala on todella mukava budjettikohde kun kaikki on niin halpaa. Belizen jalkeen tuntuu erityisesti, etta mikaan ei maksa mitaan.

Noh, sellasta. Lisaa katsausta Meksikon paasta. Jos joku seuraa kartasta niin reitti kulkee siis Flores, Guatemala - Palenque Mexico, siita sitten ehka Campecheen tai suoraan Meridaan. Meridassa ollaan muutama paiva ja katsastetaan viela Meksikon paassa Chichen Itza rauniot, mitka on muuten yksi maailman uusista seitsemasta ihmeesta. Ne tsekataan matkalla Cancuniin, missa halutaan viela nauttia rantakeleista ja toivottavasti kayda ihanalla paratiisisaarella. Sellaista.

Fotos, fotos, fotos

Pyykille menossa, viimeset puhtaat vaatteet paalla. No okei ei noikaan ole puhtaat.

Kansiosta Dogs in Central America. San Pedron baarista ihana koira. Harmitti kun ei voinut rapsuttaa.

Tollanen papukaija oli ehka metrin paassa missa nukuttiin. Ihme kun ei meidan tuurilla naaman edessa.

Lokoisia hetkia klassisesti riippumatossa. Corazal -Belize

Floresin katuja aamuyhdeksalta kun aamuvirkut vie pyykkejaan.. Guatemala.

Road to Guatemala

Tie on pitka ja kuoppainen.

Siina aika tiivistetysti matkanteko tanne Floresiin, Guatemalaan.

Tana aamuna herattin siis aikasin aamulla valmiina lahtoon. Ei muuten hidastanut eiliset pikkujoulutkaan menoa, joten vanhaks ollaan varmaan tultu!

Tosiaan lahdetiin moottoriveneella Ambergris cayesta klo 9.30 ja pysahdyttin Caye Caulkerissa pikaisesti lastaamaan venetta. Sehan on ambergrsia vastaava saari, mutta huomattavast pienempi ja siela ei ole niin paljon tekemista. Ei meidan juttu siis varmaan ollenkaan.

Noh, siita jatkettiin Belize Cityyn.

Ihan kauhee paikka, en suosittele kenellekaan. Jos ennen ajattelin, etta Lima on ruma, likainen, toivoton ja rasittava, en keksi millaisilla sanoilla voisi kuvaila Belize citya. Ei todella pysahtymisen arvoinen.

Vaihdettiin siela vene bussiin ja suunnattiin kohti Guatemalan rajaa. Benque del Viejo on muistaakseni Belizen puoleisen kaupungin nimi. Matkaan meni n. 3 h kai ja siina valissa pysahdyttiin myos Belizen paakaupungissa, melko ankee mesta sekin!

Linja-autossa oli kuitenkin tunnelmaa,oli abbaa salsaversiona ja paljon ikivihreita rakkauslauluja. Myos porukkaa paljon, mutta harmikseni ei yhtaan kanaa. Rajalle saavuttiin varhain ja sen ylitys oli helppoa (kun heinan teko)

Belizesta jai loistava kuva mutta lahinna vaan tuolta saarelta. Ihmiset oli todella ystavallisia ja mukavia ja tunnelma leppoisa. Belize mainlandista en nyt osaa sen kehuvampia sanoja sanoa kun ylhaalla jo naitte, joten menkaa aina vaan Ambergris Cayelle tai Caye Caulkerille. Jannaa, muuten etta tuo Caye lausutaan kuten Key; ennen kun tama aukes oli pikkasen vaikea tajuta paikallisia, etta mista ne puhuu.

No, joka tapauksessa. Back to Guatemala. Tosiaan rajan ylitys meni hyvin, mutta rauhaan(ja rakkauteen) tottuneena oli jotenkin shokeraavaa se rajan taman puoleinen kaoottinen meininki. Muutaman neuvotelun jalkeen saatiin n. 1.5 dollaria maksava taksikyyti laheiselle aukiolle mista lahti minibusseja jatkuvasti Floresiin.

Olipahan kyytia. Kapasiteetiltaan ehka 9 paikkaisessa minibussissa oli parhaillaan varmaan 17 ihmista, ja niitakin otettiin ja jatettiin tien varteen miten sattuun. Ei meilla Chilessa talla tavoin.. Tie oli myos melko huonokuntoinen, auto rymiseva ja nopeus aika kova, mutta selvittiin kuitenkin muutamaa kokemusta rikkaampina perille.

Matkalla nakyi paljon kanoja ja hevosia ja yksi taksi, mista kannettiin sika ulos. Flores on aika vilkas turistipaikka, vahan kuin Cuzco Perussa. Tasta lahdetaan sitten Tikaliin, maya raunioille.

Oikeesti ei ole nain ankeeta kun teksti antaa ymmartaa, tietotekniset ongelmat muun vasymyksen ja hyttysten pistojen ohessa vaan painaavat lyhythermoista.

Taidamme lahtea hyttysverkko-ostoksille.

Terveisia ihanan lumiseen Suomeen. Parempi ois pysya maassa viela kuukauden se lumi!!

Hetkia Belizessa

San Pedro

Veneilya paratiisissa

Yksi monista autioista paikoista

Corazalin kaupungintalo, varikas ja iloinen

kaksi matkustajaa vuokrapyorilla