Arkea vaan ja elakepaivista Montreuxissa haaveilua!

Ja nain on jalleen tammikuu kaantymassa helmikuuksi ja talvi vihdoinkin kevaaksi. Ainakin siis Sveitsissa.

Uskomatonta miten nopeesti aika menee vaikka samalla tuntuu ikuisuudelta kun kummien kyydissa Helsinkiin korottelin ja sielta edelleen Sveitsin maalle.

Alkukankeuden jalkeen oon kylla alkanut tajuta miten upea maa Sveitsi on ja voin nainollen jo myontaa, etta ei ole niin vaikea kasittaa miksi monet suomalaiset Sveitsissa viihtyy, kuten entinen suurmiehemme Mannerheimkin.

Minna serkku oli viikonloppuna kaymassa ja perus Geneveturismin lisaksi vierailtiin myos Montreuxin ymparistossa, missa tormattiin siis myos Mannerheimin mukaan nimettyyn pikku puistoon ja vahan isompaan muistomerkkiin missa oli ihan omistuskirjoitus “Suomen kansallissankarille” ja hieno muistoruno suomeksi ja ruotsiksi. Jos ei tasta isanmaallinen ylpeys nouse niin ei kai mistaan!

Olin kylla ennenkin todennut, etta Montreux on kasittamattoman kaunis pikku kaupunki, mutta jalleen kerran se paasi yllattamaan. Vuorten ja jarvien vuorottelema maisema kirkkaana paivana on ihan uskomattoman vaikuttavaa ja nakoalat niin hulppeat, etta tekee kylla kohteesta ehdottomasti yhden suosikeistani. Ja vaikka ajatukset Sveitsiin paluusta ei paallimmaisena jyllaakaan, tekisi mieli kylla kiertamaan Sveitsia joskus kevaalla tai kesalla kun kukat kukkii ja puissa on lehtia.

Minnan lahdon jalkeen elo on ollut aika tasaista arkea, mutta ei nyt niin sietamatonta kun monesti itselleni vakuutan.. Toissa on tullut taas oltua kymmenentuntisia paivia ja vaikka se maarallisesti onkin ihan liikaa niin tehokkuus ei aina ole kulkenut ihan kasi kadessa mukana. No, tanaan sain taas uusia, hyvia neuvoja lopputyon suhteen ja alkaa sekin jo kirkastua ainakin sisallollisesti lopulliseen muotoonsa. “Enaa” tarvitsisi sitten vaan kirjotella se sisalto, mutta mistapa puhtia moiseen?!?! Itsemotivaattorina toimii vaihtelevalla menestyksella ajatukset tulevasta – ei sitten haluaisi enaa ihan kauheasti olla vaiheessa tuon tyon kanssa siella Chilessa missa on muutenkin taas edessa se uuden elaman aloittaminen. Kuten sanottu, ‘hiljaa hyva tulee..’

Raportointi jatkuu. Viikonloppuna voisin vaikka laittaa vahan kuvia piristamaan blogia. Se on mmmmoi.