Jouluksi kotiin

Taas ollaan joulukuussa. Vaikka vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti, tuntuu viime joulusta olevan jo uskomattoman pitkä aika. Koska olen ekspertti sekä laaja-alainen asiantuntija vain oman elämäni tapahtumissa, keskittyy tämäkin blogitekstini lähinnä minun mietteisiin ja elämänkäänteisiin.

Puhutaan siis tästä vuodesta, kohta jo viime vuodesta. Vuoden 2007 kevään elämää rytmitti aika paljon koulukiireet ja tietyn mobiilioperaattorin liittymien kauppaus, toki mukaan mahtui aika monet unohtumattomat partytkin ja tulevaisuuden järjestely. Kuten moni tietää, omalla kohdallani suunnitelmissa ei kesäkuussa suinkaan ollut suunnata Sveitsiin tai mihinkään ranskankieliseen paikkaan, mutta näin kuitenkin kävi. Näin ollen toteankin omaa elämääni parhaiten kuvaavan totuuden olevan ”koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.” sekä useasti lohtua tuoneen Egotripin kappaleen Nämä ajat eivät ole meitä varten.

Toivo ja suunta oli välillä vähän hukassa mutta löytyi kuitenkin yllättävältä suunnalta. Näin puolivälissä komennustani Sveitsissä, voin todeta, että kyllä se kannatti. Noin koulutuksellisesta ja tulevaisuushakuisesta näkökulmasta ajatellen tulo tänne on ollut oikea lottovoitto ja poikinut mahtavia juttuja tulevaisuudelle ja lisää vaan raollaan olevia ovia koputellaan, että aukeaisi ne loputkin.. Muutenkin elo käkikellojen, alppimaisemien ja merkkipuukkojen keskellä (paikoitellen kuulostaa vähän Pohjanmaalta) on alkanut sujua paremmin ja olis täällä voinut ehkä viihtyä pitempäänkin!

Vielä kaksi päivää töitä ja sitten koneeseen ja kohti Helsinkiä. Viimeisiä joululahjoja koittanut miettiä, ettei tarvitsisi sitten Jyväskylässä lauantaina pikkujoulun jälkeisissä tunnelmissa laahustaa ympäri kauppoja.

Lisää kuulumisia varmaan sitten ensi vuonna kun olen takaisin Sveitsin maalla.
Rauhallista joulua kaikille ja riemukasta uudenvuoden vastaanottoa!

Elina

Joulukuun satoa ja sadetta

Sateista joulukuuta vaan kaikille.

Uskomattoman nopeasti mennyt viimeinen kuukausi tai ehkä jopa kuukaudet. Reilun viikon kuluttua olenkin jo tulossa Suomeen ja vaikka tuntuu että lähdosta on pitkä aika, niin aika on kyllä kulunut myös ihan siivillä, kuten aina.

Viime viikkoina olen aloitellut opparin tekoa ja kyllä se aika ahdistavaa puuhaa on, täytyy tunnustaa. Mutta onneksi mulla on aika tarkasti rajattu aihe ja selkeät toimintaohjeet joten periaatteessa tiedon etsinnässä haahuiluun ei mene aikaa kun osaan keskittyä oikeaan asiaan suoraan, tosin paikoitellen tuottaa vähän hankaluuksia löytää tätä päivitettyä tietoa.. Mutta kyllä kai se tästä, ainakin on nyt lähtenyt käyntiin jos ei muuta

Viime viikonloppuna mulla oli täällä vieraita Suomesta, eli koko perhe Räsänen oli täällä pitkää viikonloppua viettämässä. Paikoitellen meillä oli vähän epäonnea sääolosuhteitten suhteen, satoi aika paljon vettä, mutta jotenkin ne suursateet ajoittu aina automatkan tai museon ajalle. Paljon ehdittiin muutamassa päivässä tekemään; Genevessä vierailtiin mm. CERN:issä ja YK:lla ja yleisesti kierreltiin kaupunkia järven molemmin puolin. Vuokrattiin myös auto muutamaksi päiväksi ja sillä kätevästi liikuttiin Lausanneen ja Chamonixiin alppeja ihmettelemään. Tosi hienoja maisemia näkyi ja vaikka näihin vuoriin on täällä Genevessä no tottunut niin kyllä ne sillein lähempää katsottuna on vielä vaikuttavammat. Toi kuva on Alppien korkein vuori Mont Blanc. Koitan myöhemmin laittaa vaikka vähän lisää valokuvia blogiin nähtäväksi jos joku haluaa tarkemmin tirkistellä!

Oli tosi kiva viikonloppu ja onnistunut loma myös minulle, mutta tällä viikolla onkin sitten ollut kahta kauheampi orientoitua arkeen, mutta kyllä se tästä jo alkaa tasaantua. Tänään hyvä arkeenpudottaja on tietenkin kielikurssi missä pääsee kätevästi taas ranskankieltä käyttämään.

Vaikka jouluhysteria onkin täällä valloillaan samaan tyyliin kun Floridassa – jouluvaloja ja tekopukkeja on joka puolella, en ole kuullut missään vielä yhtään joululaulua ja rankkasateista johtuen erityinen joulufiilis ei ole hiipinyt.. Joululahjojakaan en ole ostanut vielä yhtään, eli kiire viikko ja etenkin viikonloppu edessä! Kai se joulufiilis hiipii kunnolla vasta kun Heinävedelle päästään 22.12.

Muuta ihmeellistä tänne ei nyt kuulukaan, viime viikot olen nyt tutustunut vähän Chileen lukemalla vaihtoraportteja netissä ja muutenkin orientoitunut ajatuksesta Etelä-Amerikkaan paluusta. Ihan mukavat on fiilikset vaikka kyllähän ne suunnitelmat on nyt jo valmiina jopa vähän turhankin pitkäksi aikaa, mutta en kyllä silti yhtään valita. Chilen slangisanastoon olen tutustunut innolla ja taas taitaa olla edessä uuden murteen, sanaston ja lähes koko kielen omaksuminen, mutta eiköhän se tästä. Jonkun verran on jo tietoon tullut chileläisiä tuttujen tuttuja joten pitänee tällä kertaa aloittaa taas tämä sosiaalisen verkon luominen jo Euroopasta käsin ihanan internetin välityksellä.

Sellaista tänne tällä kertaa, ilma on melko harmaa ja apea ja kyllä se vetää mielenkin alas, mutta pääpiirteittäin kyllä hyvin menee ja ei Sveitsi oikeasti ole yhtään kamala paikka niin kuin mun kirjoituksista on voinut blogimerkintojen rivien välistä tulkita! Lämpimästi suosittelen tätä kaikille erityisesti tieteestä, ihmisoikeuksista sekä hiihto- ja lasketteluharrastuksista nauttiville. Mut en Euroopan bilepaikkoja etsivälle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, katsotaan jos mulla on vielä ennen joulua jotain sanottavaa!
stressitonta joulukuuta vaan niille jotka blogia jaksaa lukea!
elllllu

Marraskuu

Kyllä muuten luovuus testataan joka kerta kun pitäisi kehittää joku näpsäkkä otsikko. Tämän päivän kirjoituksen päätin nimetä marraskuuksi, koska nyt on marraskuu ja koska olen tällä viikolla kuunnellut paljon miljoonasadetta. Samalla se kyllä kuvaa ehkä vähän tätä syksyäkin: ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, okei , no siihen ne yhteensopivuudet sitten loppuikin.

Viime viikonloppu oli ihan kivaa virkistystä mun arkeen. Perjantaina olin tosin kotona, koska väsytti vaan niin paljon ja satoi vielä vettäkin, että ei siinä sitten viitsinyt mihinkään lähteä. Lauantain vietin siivotessa kun meillä vaihdettiin järjestystä joten yritin omalla siivouspanoksellani osoittaa, että kyllä mua kiinnostaa miten päin ne sohvat siellä olohuoneessa on!

Olohuoneista tuli mieleen, että mulle selvis viime viikolla, että täällä tulee myos päivittäin Kauniit ja Rohkeat! Niitten nimi ei tosin ole mikään bold and the beautiful viittaava, vaan yksinkertaisesti Top model! Tänään taas aktivoin auditiivisen sisältämisnystyräni ja uppoudun Forresterien kiinnostavaan maailmaan. Ei olis kyllä voinut parempaan saumaan tama tieto tulla, koska tuhkimotarinakin päättyy ensi viikolla, joten pientä lohtua elämään tuo, että tilalle saa jonkun toisen päivittäisen saippuaoopperan. Juonikäänteitä luvassa sitten kuukauden pasta kun olen jotain tajunnut!

No, takaisin viikonloppuun. En tiedä mistä tuo tajunnanvirta brookeen ja ridgeen meni, mutta jatketaan tästä nyt sujuvasti sitten viikonlopusta.

Lauantain suunnitelma oli tosiaan mennä yhteen baariin 80s bileisiin, mihin ois periaatteessa pitänyt pukeutua, mutta olin jo ajoissa päättänyt, että koska mulla ei ole autenttista kultaista sadetakkia täällä niin aion olla ihan oma ihana muodikas nykyaikainen minä ja katsoa halventavasti kaikkia jumppapuseroihin ja irokeeseihin sonnustautuneita la isla bonita – juhlijoita. No, jossain vaiheessa iltaa sitten suunnitelma jotenkin kääntyi ja ei sitten koskaan tullut mentyä noihin bileisiin vaan päädyttiin yhteen lattaripaikkaan tuolla vanhan kaupungin tuntumassa. Täytyy kyl sanoa, että siinä mielentilassa mulle huomattavan paljon toimivampi vaihtoehto ja kaikki Madridin aikaiset hittibiisit tuli kyllä kuultua, ilta oli siis kaikinpuolin onnistunut ja yllätyksenä tuli, että bussejakin vielä kulki kun kotiinmenoaika koitti. Täydellistä siis!

Sunnuntai ei sitten alkanutkaan ihan niin iloisissa merkeissä. Olin sopinut, että meen n. klo 14 aikoihin yhden kaverin luokse sinne thanksgiving-aterialle, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti pieni informaatiokatkos oli tapahtunut ja sain puhelinsoiton n. klo 11.30, että mua tullaan hakemaan vajaan puolen tunnin päästä. Luonnollisesti olin vielä nukkumassa noihin aikoihin, joten sitä itsensä keräilyä ei sillä hetkellä niin positiivisesti miettinyt, mutta nyt olisi jo ihan viihdyttävää nähdä turvakameran kuvaa siitä tilanteesta.

Matka taittui nopeasti autolla tuonne Ranskan puolelle, en muuten edelleenkään tiedä, että minne sinne, mutta Ranskassa oltiin kuitenkin! Siellä oli vastassa mun kaverin hulppea talo vuorilla uima-altaineen ja kuntosaleineen, ihan kiva asuinpaikka siis. Toinen yllätys oli myös kalkkuna, mikä Sveitsissä ei tule valmiiksi kynittynä vaan sisälmyksineen ja höyhenineen päivineen. Great.

No siitä se kiitospäivän vietto sitten lähti.

Wikipedia kertoo kiitospäivän perinteistä lyhyen ytimekkään nätisti näin:

”Kiitospäivä on Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosittain vietettävä juhla, jonka perinteisenä tarkoituksena on ollut kiittää saaduista hyvistä asioista Jumalaa satokauden päätteeksi. Kiitospäivä periytyy uudisasukkaiden kiitosjuhlaan ensimmäisen uudessa kotimaassa saadun sadon johdosta. Nykyään Yhdysvalloissa perheet ja suvut kokoontuvat kiitospäivänä lounaalle. Kiitospäivästä on tullut vuosi vuodelta yhä merkittävämpi tapahtuma ja aihe. Kalkkuna on perinteinen kiitospäivän ruokalaji. Amerikkalaisille kiitospäivä on suurempi perhejuhla kuin joulu. Perhe kokoontuu pöydän ääreen, jolloin luetaan kiitosteksti.”

Ateria oli kyllä runsas ja maittava ja kaikkea mahdollista erikoista tuli kokeiltua kuten kurpitsapiirakkaa. Okei täytyy sanoa, että ateriaan kuului myös jonkun verran itselleni ei niin mieluisia ruokalajeja, kuten niitä majoneesisalaatteja ja kananmunan valkuaisia täytettynä keltuaismajoneesi-sekoituksella. Lauantai-illan jälkitunnelmissa voin avoimesti myöntää, että aluksi teki pahaa mutta kyllä siihen sitten tottui.

Oli sinänsä kyllä tosi mielenkiintoinen päivä, paikalla olevista siis puolet eli viisi oli amerikkalaisia, joten perheperinteitä tuli siinä läpikäytyä kuten tuo wikipediankin mainitsema kiitosteksti, jossa jokainen vuorollaan kertoo mistä on kiitollinen. Kyllä se tietenkin suomalaisesta näkökulmasta ehkä vähän liian totallygreatyeah oli, mutta koska väitän olevani niin maailmankansalainen niin kaikkia traditioita tulee sietää ja suvereenisti keksin vaikka mitä asioita mistä kiittää ja loppujen lopuksi mun puheenvuoro olikin sitten ehkä vuolain ja pisin! Ainakaan ei pääse kukaan sanomaan, etten olisi tosissani ottanut!

Että sellainen viikonloppu. Nyt kun on aloitettu tämä asioista rönsyilevästi kertominen, niin sanottakoon samalla, että mun tulevaisuuden suunnitelmiin on tullut vähän selkeyttä, matka jatkuu alppilaaksosta andien laaksoon maaliskuussa, eli jatkan samassa firmassa Santiago de Chilen toimistossa maaliskuusta lähtien. Tosi tyytyväinen kyllä oon, muuta en vielä osaa sanoa! Myös thesis-asiat alkaa vähän järjestyä ja mikäli koulun kanssa saan sovittua pari asiaa, niin saatan tehdä thesiksen jo Sveitsissä ollessani yhdelle firmalle. Näistä sitten lisää toisaalla, mutta tässä nyt suurinpiirtein sitten kuulumiset!

Lauantaina on cern:in suomalaisten pikkujoulut, eli niitä odottelen innolla!

Lisää kuulumisia taas kun tulee kerrottavaa.

Heippaheii!

Ellu

P.s. Tulen Suomeen 21.12. ja silloin pikkujoulustetaan! Eli kaikki jyväskylän seudulla olevat voi liittyä seuraan! Palaan Sveitsiin tammikuun alussa.

Syyssateita

Elämme jännittäviä aikoja. Tänään mulla oli työhaastattelu puhelimitse kauas etelään ja ei ole kyllä vähään aikaan jännittänyt niin paljon! Vaikka loppujen lopuks haastattelu meni ihan hyvin ja ei tarvinnut esim ruotsia puhua, niin silti jäi vähän epävarma olo. Kun ei niistä ikinä tiedä..! No, ainakin nyt on yritetty ja 1.5h ajassa henkilökohtaisella puhespiidilläni ehtii aika paljon kertoa joten kaikki asiat tuli kyllä aika kattavasti läpikäytyä.

Tuntuu välillä, että tänä syksynä on tullut liikaa tehtyä tulevaisuuden suunnitelmia nykyisyyden kustannuksella. Pää ja ajatukset elää jo keväässä vaikka tässä on vielä monta kuukautta sveitsiläistä arkea jäljellä. No, samalla oon kyllä oikeastaan ihan hyvin tsempannut myös sosiaalista elämääni joten ei se täysin huono asia ole. Sosialisoinnin tuloksena olen siis menossa tuonne Ranskan puolelle sunnuntaina viettämään thanksgiving ateriaa yhdessä aika monen amerikkalaisen kanssa. Ja koska nykyään oon niin integroitunut kyseiseen kulttuuriin, on mun ollut pakko karsia sanavarastostani muutama sinne liikaa vakinaistunut ilmaisu; totaalisesti, jeah.

Milanon reissu meni tosi hyvin, laitan tohon yhden bilekuvankin niin saa tämä blogi vähän väriä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita, vaikkakin se aina tietenkin herättää vähän sitten niitä Madridin haikailuja, mutta loppujen lopuks paluu Geneveen meni kuitenkin hyvin. Osasyy voi tietenkin olla junassa tapaamani chileläiset ja niiden kanssa viettämä ilta CHE – baarissa muutaman drinkin kanssa, mutta kaikkihan vaikuttaa kaikkeen! Ja katsotaan sitten joulun jälkeen jos muuta ei ole ilmennyt sitä Madridiin menoa uudestaan. Onhan se aina ihan kätevä vaihtoehto ja ihan kivoja työpaikkojakin on ollut auki.

Sellasta täällä, väsynyt viikko ollut. Joka päivä olen ollut tietenkin myöhässä töistä. Tai no en nyt myöhässä mutta mennyt myöhempään mitä mulla on tapana, ehkä ensi viikolla parempi onni.

Jotenkin epäverbaali olo, taidan alkaa silittämään. Ulos ei huvita mennä kun sataa niin paljon. Sellaista tänään!

Heippaheiiii
Elina

Lunta sataa Genevessa!

Tervehdys!

Näin on käynnistynyt tämäkin viikko ja ollaan jo keskiviikossa - mihin ne päivät oikein katoaa?!Täällä ollessa on kyllä varsin hyvin tullut tutuksi miten päiviin ei yksinkertaisesti paljon toimintaa CERN:in ulkopuolella mahdu. Täällä kun tulee oltua n. klo 8.30 -18.00, niin ei sitä sitten jaksa oikein paljoa eikä kyllä ehdikään.

Kielikurssit onneksi pari kertaa viikossa pakottaa liikkeelle illalla, mutta muina iltoina, etenkin näin pimeän tullen ei kyllä kauheesti tee mieli mihinkään, etenkin kun kaupatkin menee kiinni klo 19 paitsi torstaisin milloin on pidennetyt aukioloajat, niin ei niihinkään sitten ehdi mennä pyorimään! varmaan ihan hyvä vaan viimeaikaisten kokemusten perusteella..

Tänään oon pohtinut mun sosiaalisten miniympyröiden kehittymisen kaarta töissä ja tunnustettava on, että en kyllä edelleenkään tunne täältä kauheasti ihmisiä, vaikka ihmismassaa on se n. 6000! Mutta tää ei ehkä vaan yksinkertaisesti ole sellanen sosiaalisuuden huipentuma joten oon rauhoittanut ruokatunnit ylelliselle yksinololle tieteellisten oivallusten edistymisen sijaan. Kielikurssin kautta oon tosin tavannut muutamia täällä kans päivittäin olevia ja pari kertaa lounastanutkin mukavissa japanilaisten tiedeseuroissa, mutta siihen se oikeastaan jää.

Ainoa suht lähelle mun tyylinen tyontekijä toimiston ulkopuolella taitaa olla kioskin nainen, alunperin Espanjasta, joka tänään sanoi mulle, että erotun hyvin tässä paikassa, koska oon ainoa joka ostaa kioskista julkkisjuoruihin erikoistuvia lehtiä kolmella eri kielellä! Pitäskö pyytää Maria Angel sen kunniaks bilettämään?!

Sellasta vaan täällä, joulu lähenee kovaa vauhtia ja viikonloput hupenee. Tänä viikonloppuna menen tosiaan Milanoon taas, tosin oon perillä vasta perjantai-iltana ja tuun sit sunnuntaina iltapäivällä jo takasinpäin, mutta onhan ne nähtävyydet ja kaupat jo kierretykin eli pääpaino on nyt vaan sit kavereiden näkemisessä.

Oon niin huonomuistinen, etten muista mitä viime blogissa kirjoitin, mutta kerron nyt tässä, että sunnuntaina käytiin katsomassa Brad Pitin uus leffa The Assassination of Jesse James. Ja pitää todeta, et joko mun keskittymiskyky on heikentynyt entisestään, leffa ei ollut mun tyylinen tai sit se oli vaan yksinkertaisesti pitkä ja kuivahko elokuva. En uskalla suorilta käsin veikata mitään vaihtoehtoa absoluuttiseksi totuudeksi, mutta en suosittele kaltaisilleni lyhytjännitteisille suurten kokonaisuuksien hahmottajille. Vaikka olihan se historiallisessa arvossaan (????) ihan mielenkiintoinen tarina, se ois vaan mun makuun voitu tiivistää tunnin dokumentiks ja oisin saanut siitä kaiken tarpeellisen irti. No, jos joku toinen on nähnyt ja tykkäs ni pistää vaan analyysia tuleemaan, lupaan lukea harkiten!

Loppuun on vielä tunnustettava, että olen sortunut synneistä suurimpaan.. Eli ostanut vähän nettioikeutta BB:n katsomiseen netissä. Näin pitkään sitä vastustin mut tää viikko vaan vaikutti niin mielenkiintoiselta et oli PAKKO nähdä klipit. Että sillein, nyt sitten pari iltaa oon katsonut koko arkistoa kahlaten mielenkiintoisia kohtauksia ja nyt tuntuu, että mun käsitys asukkaistakin on paljon realistisempi ja näinollen maailma taas parempi paikka elää. Onneks tunnukset ei ole enää voimassa ja koko BB:kin tulee kohta loppuunsa. No oli tää ainakin vaihtelua ikuisten idols-klippien katsomiseen youtubessa!

Kuten sanotaan, all good things come to an end, kuten tuhkimotarina pian ja nyt tama blogikirjoitus. Eli ei taman suurempia tuntemuksia sydamella, lisaa myohemmin. Nyt jatkan ruokataukoa lukemalla sveitsilaisia juorublogeja Britneyn huulipumppauksesta. Luulisi motivoivan oppimaan paremmin kun jo legendaksi muodostunut Nicolas Legrand.. :)

Voikaa hyvin ja toivokaa paljon lumisadetta!
Elina

P.s. Kyllastyin blogin pinkkiin ulkoasuun ja menin ja muutin sen!

Saluti da Milano ja yleisfiiliksiä Sveitsissä

Ciao a tutti!

Nyt tulee vähän viiveellä Milanon kuulumiset, mutta minkäs teet kun elämä on niin hektistä ainakin oman pään sisällä. Tosiaan reissu oli oikein onnistunut ja mainio! Oli niin kiva hengata vaan rennosti (kiva ilmaisu) ja kiertää katuja ja kauppoja.

Täytyy kyllä näin alkuun myöntää, että matkalla Milanoon, ehkä vähän myös enemmän tykästyin Sveitsiin. Matka taittui siis omalta osaltani junalla ja päiväksi sattui aurinkoinen keskipäivä joten maisemat matkalla oli ihan mielettömät. Vuorien välistä kun mentiin ja maisemia katsoi niin tuli kyllä vähän mieleen matka Mendozasta Santiago de Chileen Andien läpi. Hulppeeta siis oli! Sain vähän ikuistettua kamerallekin, mutta ei ne lasin läpi nyt tietenkään niiin hienoja ole, mutta onpahan jotain.

Meidän matkanteko Milanoon onnistui hyvin vaikka molemmilla Minnan kanssa tuntui olevan vähän ongelmia ihanan hostellin löytämisessä.. No loppujen lopuksi se kuitenkin löytyi erinäisten ihmisten avulla ja siellä sitten vihdoin perjantai-iltana kohdattiin!

Laitoin tähän muutaman kuvan näkyville, ja niistä voikin jo päätellä, että meidän loma Italiassa oli melko ruoka- ja juomakeskeinen. Tietenkin oli pakko paistaa tiramisu, jäätelö, pizza, pasta, paikallinen viini, rommi ja vodka.. ainoo mikä taisi jäädä maistamatta on grappa!

Viikonloppu meni niin kivasti ja nopeasti, että ajattelin paluun Sveitsiin olevan suuri ahdistava kokemus, mutta toisin kuitenkin kävi! Oli tietenkin vaikea orientoitua aamuheräämiseen ja itsensä keräämiseen, mutta se tunne on kyllä arkipäivä ihan joka aamu omalla kohdallani.

Viime viikko töissä piti kiirettä ja olin välillä ihan

hukassa taas projektieni kanssa, mutta loppujen lopuksi

onnistui sitten nekin jollain tavalla.

Viikonloppu on ollut oikein mukava ja täynnä toimintaa joten ehkä voi jo sanoa että kyllä kai tähän Sveitsiin jo ihan tottunut olen!

Ilma alkaa käydä vähän viileämmäksi ja syksy on ilmassa, tosin Suomen sääkarttoja seuranneena kyllä täällä vielä vähän lämpimämpi tuntuu olevan. Pimeys kyllä jo ärsyttää, mutta se on kai väistämätöntä.

Ensi viikolla olen päättänyt aloittaa uuden asunnon etsimisen, ei sen takia, että nykyisessä olisi erityisesti jotain vikaa (paitsi kissat) vaan ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi. Tosin en ihan mihin tahansa kämppään aio muuttaa, tämä nykyinen kun on sijainniltaan täydellinen ja huone on iso ja NETTI toimii ja kämppä on muutenkin kaikinpuolin tosi siisti. Mutta jos jotain mielenkiintoista löytyy niin mielelläni toki menen katsomaan!

Tänä viikonloppuna olen myös päivittänyt ihanat ranskan CD-ROM:ini ipodiin, joten ranskankielen kuulemista ei voi vaan enää välttää?! Jostain se into on siihen löydyttävä, joten olen nyt ajatellut altistaa itseni sille ihanassa aamubussin ruuhkassa.

Tällaisia uutisia tänään. Seuraavan kerran blogia tulee varmaan sitten Milano2 reissun jälkeen, olen suuntaamassa näillä näkymin myös ensi viikonloppuna Milanoon moikkaamaan Carmenia ja Elenaa ja muutamaa niiden kaveria, joten ihanaa frutti di marea luvassa sitten silloinkin!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, heippa!

Elina

P.s. Ei ne kuvat koskaan asetu hyvin, onneks on niin itseselittäviä, etteivät tarvitse kuvatekstejä! Ylimmässä on Milanon päänähtävyys Duomo takana, se valkoinen katedraali.

Angels and demons

Hei kaikki,

ajattelin jakaa teille pätevän linkin Suomen luotettavimman uutislehden nettisivuilta (klikkaa otsikkoa). Liittyy siis Dan Brownin kirjaan Angels and Demons, joka on siis Da Vinci Coden jatko-osa.

No mielenkiintoistahan tästä tekee sen, että kirja ainakin on "kuvailtu" osaksi CERN:issä, joten innolla jään odottamaan, miltä elokuva saa CERN:in näyttämään.

Cern:in skeptiset fyysikot on luonnollisesti ehtineet ottaa tähän asiaan jo kantaa sanoan, että kirja antaa romantisoidun kuvan koko paikasta. Henkilökohtaisesti kyllä toivon, että antaakin, koska noin arkkitehtuurisesti en näe mitään hienoa 70-luvun tyylisten betonirakennusten kuvauksessa, ellei totuutta edes hieman saa savolaisemman kuuloiseksi.

Asiasta eniten kiinnostuneet voivat vapaa-ajallaan katsastaa tämän linkin:

http://public.web.cern.ch/Public/Content/Chapters/Spotlight/SpotlightInterview-en.html

Linkin takaa löytyy erään CERN:in fyysikon haastattelu, joka todellisuudessa "voisi olla" Leonardo Vetra Brownin kirjassa. Haastattelu on tehty Angels and Demons julkaisuaikoina.

Sellasta meillä täällä! Lisää kuulumisia myöhemmin :)

Elina

Muutama sana turhautumisesta

Tervehdys lukijat,


Jotenkin aina ehtii viikko kulua, ennen kuin saan aikaiseksi kirjoittaa uutta blogitekstiä, vaikka en tässä elämässä mitenkään kiireinen olekaan.. syytän facebookia ja kaiken maailman visailuja mihin sielläkin voi jo koukuttua!

Kuten otsiko jo viittailee, niin tällä viikolla olen turhautunut useita kertoja lähinnä tätä kohdemaatani koskeviin ilmiöihin. Turhautumista on lähinnä aiheuttanut kielimuuri, mahdottomuus hoitaa asioita loppuun yhdellä luukulla ja muu yleinen epäjärjestys.

Voisi luulla, että monet Espanjassa vietetyt hetket olis kasvattanut tätä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä nimenomaan epäjärjestystä kohtaan, ja kyllä ne onkin, mutta sitten kun on tositilanne niin kyllä vaan edelleen ottaa päähän kun ei saa mitään hoidettua niinkun kotona!

Tarinahan alkaa siitä kun jo viime viikolla kerroin meneväni ostamaan junalippuja Milanoon. No, se ei osoittaunutkaan ihan niin yksinkertaiseksi, kävi nimittäin ilmi juna-asemalla, että lippuluukulta ei voi ostaa etukäteen junalippuja vaan ainoastaan saman päivän junaliput. Tähän ratkaisuksi tarjottiin, että tulen seuraavana päivänä aikaisemmin, että ehdin yleiselle palvelutiskille tai että soitan 1.20 euroa maksavaan palvelunumeroon ja varaan liput. Noh, sain varattua liput puhelimitse ja saapui seuraava päivä, jolloin astelin kohti asemaa lippuja lunastamaan.

Asemalla kyselin parilta tiskiltä, että mihin jonoon asettautua ja vihdoin sain jonkunlaisen vastauksen jonotuspaikasta ja niinpä otin lapun ja asettauduin jonottamaan. Noh, siinä jonotettuani 40 min ja päästyäni taas uudelle lippuluukulle, sain kuulla, että kyseiseltä tiskiltä voi ainoastaan ostaa junalippuja, mitä ei ole varattu. Huoh.

No, koska tililtä oli jo lähtemässä veloitus lipuista, oli pakko käyttää tuo varaus minkä olin tehnyt. No, siinä sitten jonotin uuteen toimistoon vielä 15 min, kunnes viimein sain liput käteen. Näin jälkikäteen se ei enää niin harmita, lähinnä huvittaa, mutta kun niitä lippuja yritti käsiinsä saada niin pari kertaa tuli mieleen, että voiko tää nyt ihan oikeasti olla näin vaikeeta. Ja vaikeinta tähän on suhtautua Sveitsissä, kun mun kuvitelmissa tää on edelleen hyvin law & order -maa, mutta totuus iskee aina kun täälläkin kohtaa espanjalaisuuteen viittaavia piirteitä! No, tästä kärsivällisyyttä saaneena, luonnonlujuutta voittaneena olen kai taas askelen lähempänä vieläkin täydellisempää minuutta!

Pikku hiljaa täällä on myös oppinut näkemään sen kielitaidon tarpeellisuuden.. En tiedä millaisiin ihmisiin alkuaikoina törmäsin kun mun kuvitelmissa oli, että kaikki puhuu englantia, mutta nyt totuus on kyllä tullut ilmi ihan uusissa väreissä. Palveluita on loppujen lopuks melko hankala saada englanniks ja vaikka ihmiset sinänsä yrittää, eikä suhtaudu puhumiseen negatiivisesti, ne ei vaan yksinkertaisesti osaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä sellainen kun soittelin mun kielikoululle eilen. Soittelin kysyäkseni, että onkohan niillä meidän kurssikirjaa vielä, kun oli viime viikolla loppu ja oon nyt viikon käynyt kurssilla ilman kirjaa. Toimistossa vastannut nainen hoki 5 minuuttia. ihan kun jotain nauhaa, sanoen, että "madame you get book when start course" sit sanoin sille samat 5 minuuttia takas, että oon jo aloittanut kurssin mutta kirjat oli lopussa, onko niitä nyt tullut, mihin nainen ystävällisesti kerta toisensa jälkeen totesi, että "yes we have books, madame get book when start course". Aikani siinä jankutettua kyllästyin koko keskusteluun ja sanoin, että hyvä homma, nähdään illalla. No, illalla niitä kirjoja ei tietenkään ollut ja tästä huomattavan loukkaantuneena (:D) oli pakko ottaa asia puheeksi vastaanotossa, mihin taas sain vastaukseksi, "yes madame, normally we have last week, yees."

Hain sitten ne kirjat tänään tuolta koulun toisesta pisteestä. Nyt ei ainakaan ole enää tekosyytä, miksei tämä madame voisi tätä kieltä opiskella kun on ihan cd-rom ja kaikki!

No, pientä turhautumista oli hetkittäin mutta tällä hetkellä jo lähinnä huvittaa. Loppu hyvin, sain liput Milanoon ja sain kirjat, joten oppiminen alkakoon.

Ei sen suurempaa sydämellä tällä kertaa :)

Lisää uutisia myöhemmin, hyvää viikon jatkoa!

Kuulumisia

Bonjour!


Pitka tovi taas vierahtanyt kun viimeks kirjoittelin, on ollut niin kiire, vaikka ei ole ollut mitaan erityista tekemista. Janna ilmio!

Kohta kolme viikkoa nyt vietetty Genevessa ja pikkuhiljaa tahan alkaa jo ihan tottua. Ranskankieli tosin ei vielakaan ole erityisen hyvin hallussa ja varsinaisia hankaluuksia teettaa perusasioiden hoitaminen, peruspalveluita kun tuntuu olevan vahan hankala saada englanniksi. No, tahan parjaamiseen tulee kohta muutos, aloitin nimittain eilen kielikurssin. Ihan mielenkiinnosta menin viime viikolla seuraamaan paria ilmaisluentoa ja innostuin sen verran, etta paatin nyt osallistua tallaiselle 2x viikossa intensiivikurssille. Jouluun mennessa pitaisi sitten olla ainakin sujuva lukemaan tata kielta, jos ei muuta. Tunnetusti nimittain tuo lausuminen tuottaa pienta paanvaivaa, tekstin ymmartaminen ja sen kehittyminen menee ihan mukavasti omia polkujaan.


Viime viikko oli kylla yks hitaimmista viikoista ikina, olin sosiaalisoinnin suhteen aika passiivisella tuulella ja sen lisaks satuin olemaan toimistollakin koko viikon yksin. Eli todellinen solitary motions oli viime viikon teema. Onnistuin tosin sen verran itsestani saamaan irti, etta yks ilta kavaisin CERN:in nordic clubin after work drink – illassa, tallein kivasti kakskielisena ilmaistuna. Se ennakoitu sosiaalisuuden pakote tosin ahdisti etukateen, mutta siella oli ihan mukavaa. Taytyy nyt viela todeta tahan tyoymparistoon liittyen, etta en ole ennen ollut paivittain paikassa missa jatkuvasti ymparilla pyorii useita satoja, jopa tuhansia ihmisia, mutta joista monenkaan kanssa ei tunnu olevan kovin paljon yhteisia kiinnostuksenkohteita. Ehka se on tama tiede mika erottaa – viela toistaiseksi.

Tieteesta puheenollen, talla viikolla mulla on ollut ihan uusia tyokuvioita. Oon nimittain osallistunut yhteen workshoppiin / seminaariin yhden teknologian kehityksen edistymiseen liittyen. Tallein kun sen kuvailee se kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, mutta kun kuvioihin tulee mukaan fysiikan teorioita ja hiukkaskiihdyttimia, vaikeuttaa se ymmarrysta omalla kohdalla hirmuisesti. Noh, jotenkin olen nyt kuitenkin onnistunut tastakin aiheesta pienen muistion laatimaan ja helpottuneena voin todeta, lukioaikaisia asenteitani uhmaten, etta kai ne fysiikan lait on toisinaan ihan jarkeenkayvia kun tarpeeks kauan pohtii. Kai.

Sellasta talla kertaa. Tanaan menen ostamaan junaliput Milanoon, mihin mennaan Minna W:n kanssa hurvittelulomalle marraskuun alussa. Minna on siis vaihdossa Valenciassa joten valittiin meidan kohtaamispaikaks nomansland Italia.

Ainiin, lauantaina minusta tulee mun kotona asustelevien kissojen yh-aiti. Pelastynein miettein odottelen sita hetkea kun jaan niiden kanssa kolmestaan. Siita lisaa toki ensi viikolla

Voikaa hyvin ja kirjotelkaa kuulumisia.

P.s. Suomen saakartaa katsottuani ei kylla ole yhtaan ikava, taalla on kivan aurinkoista ja +20 astetta :) tervetuloa!

Viikonlopun fiiliksiä

Moikka moi!

Näin on taas yksi viikonloppu vierähtänyt ja aurinko meitä täällä Genevessä hellinyt. Aattelin ihan kirjotella mitä oon puuhaillut, koska arvaan sen teitä kaikkia kiinnostavan!

No jos ihan rehellisiä ollaan, niin mun viikonlopussa ei ole kyllä mitään tähdellistä tapahtunut. Perjantai-iltana olin nynnysti kotona, koska tulin töistä niin myöhään ja piti pestä pyykkejä, joten jäin kotiin ja katsoin joku 4 jaksoa heroesia ja olin sen jälkeen ihan hypnoosissa ja mun uniin tuli japanilaisia miekkataistelijoita ja muita persoonallisuushäiriöisiä, sarjaa katsoneet tajuanevat mitkä oli fiilikset!

Lauantain omistin lempipuuhalleni, en cuba librelle vaan sille toiselle, eli ostamiselle. Kävin siis vähän shoppailemassa, nyt kun on vähän yleiskatsausta luonut tuonne Geneveen niin voin todeta, et tää on ihan kiva paikka shoppailla! Hintataso on varmasti monen mielessä profiloitunut hurjan kalliiksi, mut voisin sanoa, että Suomen kanssa ei kyllä ole eroa. Samat halpaketjut H&M, promod, Zara, Mango jne löytyy täältäkin ja niissä hinnat on kyllä ihan samat. Muutenkin mitä oon hintavertailuja tehnyt niin täällä on aika samanhintaista esim käydä kahvilla kuin Suomessa, eli ei mitään shokeraavaa kun siihen on koko ikänsä tottunut. Lonely planet guiden mukaisesti big mac-indexiä käyttäen todettakoon, että bic mac ateria maksaa n.6.50 euroissa, eli samoissa hinnoissa mennään!

Se täällä kyllä on erilaista, että kun tämä on kuuluisa tästä jetset -elämästään tämä Geneve, niin hintahaarukka on todella laaja. Sen saattoi huomata tätä huonetta etsiessä, huoneen vuokrahinta oli euroissa n. 270 (joku vessaton, suihkuton, keittiötön rotanloukku jonka joutuis jakamaan 14 henkisen mustalaisorkesterin kanssa) ja 1000 euron välillä. EN kyllä usko, että kukaan täysjärkinen maksais yhdestä huoneesta 1000 euroa, mutta eihän se tyhmä ole joka pyytää!

No pointti oli kuitenkin se, että hintataso täällä on aika Suomen tasoista, on halvempia ja on kalliimpia juttuja, mutta muuten aikalailla sama. Toinen yhtäläisyys mikä tulee mieleen noin ostokulttuurissa Suomen kanssa on se, että täällä menee kaikki kaupat todella aikaisin kiinni. Ei oo mitään 24h kauppoja tai kotiinkuljetuksia tai muuta mun mielestä jetset-elämään kuuluvaa!! Kaikki kaupat sulkeutuu klo 19 paitsi torstaisin pidennetyn aikataulun mukaisesti klo 21. Hulluutta sanon minä!

No siinä olikin aika pitkälti mun lauantai! Tulin kotiin vasta klo 19 aikoihin, jonka jälkeen valmistin maistuvaa kanasalaattia, olin tietty netissä ja sitten katsoin taas vähän heroesia. Niille jotka kummastelevat yhtäkkistä illanviettotapojeni muuttumista pitää myöntää, että en tunne tästä kaupungista vielä ketään kenen kanssa hengata vapaa-ajalla! Tai no oikeastaan tunnen yhet islantilaiset kaksoset kenen kans olin yhteydessä, mutta ne oli tän viikonlopun Ranskan puolella ja mua ei huvittanut lähteä sinne, vaikka rajalle on tästä minun kodosta matkaa n.3 km. Mutta se säätö, se vaiva ja se ahdistus ranskankieliseen seurueeseen integroitumisesta, huoh.

Siinä meni lauantai ja lepoa tuli taas se 9 h vähintään. Mulla on olut joku stressi täällä alussa mikä nyt on alkanut purkautumaan jatkuvana unisuutena (onko se sana?), ja kai siihen vaikuttaa sekin, että on tuskallisen väsyttävää kuunnella jatkuvasti kieltä mitä ei ymmärrä yhtään. Mut kyllä se tästä!

No, tosiaan, hyvin nukutun yön jälkeen heräsinkin tänään mieluiseen auringonpaisteeseen ja virkeään aamuun. Päätin omistaa tämän päivän turismille ja kävinkin katsomassa punaisen ristin rakennuksia, YK:ta sekä Unicefia. Kävin myös Geneven yhtä pää"nähtävyyttä" katsomassa eli sellaista isoa puutarhaa. Ehkä se on tää lokakuu, mutta minä en saanut minkäänlaista riemua niitten kuihtuneitten alppiruusujen näkemisestä, mutta nähty nyt sitten sekin jo varastoon niitä aikoja ajatellen kun sunnuntait menevät toisenlaisissa merkeissä!

Yleisfiiliksenä voin todeta, että alan ihan kotiutua tänne, vaikka tuntuu se välillä vieläkin oudolta olla Genevessä. Sveitsi ei nimittäin maana ole koskaan ollut sellainen missä olisin kuvitellut joskus asuvani, mutta kai tällekin alppikylälle on annettava mahdollisuus! Geneve on varmaan hyvä lähtökohta sopeutua tänne, koska täällä yhdistyy monia juttuja yhteen ja tänne on helppo sopeutua, koska kukaan ei oikeasti alunperin ole täältä kotoisin. Ja vaikka ranskankieli nyt tuottaa vähän vaikeuksia niin täällä on se etu, että ihmiset on tottunut kommunikoimaan kahdella - kolmella kielellä päivittäin, joten lähes jokainen on osannut englantia jollakin tapaa ja olen asiani aina perille saanut. Luonnollisesti parhaat bondaukset on tapahtunut espanjankielisten kanssa, mutta kyllä täälläkin on potentiaalia mukavissa ihmisissä.

Sellaista tällä kertaa! Ensi kerralla voin laittaa vähän kuvia tältä turismin täyteiseltä viikonlopultani. Nyt iltateelle!

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Vähän kuvamatskuu

Tässä vähän liitteenä kuvia mun asunnosta eli huoneesta ja pari kuvaa syksyisestä Genevestä viime viikonlopulta.



Lisää sitten myöhemmin kun olen kameran toimintaperiaatteisiin paremmin tutustunut.



Voikaa hyvin ja pitäkää kiva viikonloppu!



Elina

P.s. Tää kuvien asettelu on vaan jostain syystä mulle tosi hankalaa! Mutta toivottavasti saatte vähän edes selvää, mun huone on kiva ja täällä on nättiä ja vuoret on koko ajan läsnä!

Geneven kuulumisia

Bonjour!


Jalleen kerran olen paattanyt aloittaa blogin kirjoittamisen ja vakaana pyrkimyksena on pitaa tama asiasisalloltaan informatiivisena kommunikointimuotona tiedottamaan elamani kaanteista talla kertaa Sveitsin maalla.

Sveitsistahan tulee varmasti monelle mieleen suklaa, punainen risti, kakikellot, puukot ja kaikki saksalaislaheinen, niin myos minulle ennen. Siksi olikin suuri yllatys saapua Geneveen ja huomata, ettei taalla saa edes palvelua saksaksi, ei silla etta olisin sita kovin tiukasti vaatinutkaan.. Geneve on siis Sveitsin taysin ranskankielinen alue, en tieda viela sanoa kumpi kielialueena olisi tuottanut vahemman paanvaivaa, mutta ahkerasti olen koittanut opetella lausumaan sanat croissant ja cafe au lait, merci.

Elo Genevessa on alkanut alkuhankaluuksien jalkeen ihan hyvin, vaikka taytyy myontaa, etta vie kylla aikaa totuttelu tahan kielivahemmiston edustamiseen. Siina mielessa taa on kuitenkin sijaintaina ihan mukava, etta taalla on n. 46 % vaestosta ulkomaalaisia, joten englannillakin parjailee oikein hyvin.

Alkupaivien hostelliasumisen jalkeen loysin alkuviikosta asunnon, tai vuokrattavan huoneen ja oon nyt muutaman paivan asustellut uudessa huoneessani. Asunto sijaitsee ihan kivalla paikalla n. 10 min bussimatkan paassa toista ja n. 20 min bussimatkan paassa Geneven keskustasta. Mun huone on tilava ja mulla on oma iso parveke, muuten asustelen siis yh-aidin ja sen pojan alivuokralaisena. Nain alkuun ainakin vaikuttaa ihan hyvalta, katsotaan mihin tassa sitten paatyy kun vahan tuntee kaupunkia.

Tyot aloitin tosiaan maanantaina taalla CERN:issa eli Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire mut suomeks ihan vaan Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Taa on monelle ehka tuttu Dan Browning angels and demons kirjasta! Itsehan en kyseista teosta luonnollisestikaan ole lukenut, mutta nain olen kuullut.. Elo CERN:issa on alkanut ihan mukavasti ja paikkana taa on tosi mielenkiintoinen. Taalla on n. 6000 tyontekijaa ja taa sijoittuu osaksi Ranskan puolelle ja osaksi Sveitsiin, taalla on paljon tutkijoita ja fyysikoita ja kaikenkaikkiaan taa on aika oma maailmansa. Mun tyo taalla tapahtuu Suomen vientikeskuksessa, missa toimin mukana eri projekteissa. Tyosta voin kertoa kiinnostuneille lisaa muiden medioitten kautta!

Tassapa vahan alkutunnelmia, ihan mukavasti arki lahtenyt rullaamaan. Lisaa kertonen viikonlopusta ensi viikolla!

Voikaa hyvin,
Ellu