Here, there, everywhere

Kaikki loppuu aikanaan

2008-12-12T15:59:00.002+01:00

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä matka.

Viimeiset päivät Cancunissa meni aika pitkälti samaa kaavaa: tortilloja-tacoja-burritoja-rantaa. Tässä alapuolella kuva meidän viimeisestä aamiaisesta, sisältäen kaiken tarpeellisen. Pitää vielä muuten todeta, että kolme viikkoa Meksikon alueella opetti, että suosikki meksikolainen ruoka on sittenkin se amerikkalainen versio siitä! Ei tietenkään aina.. mutta useimmissa paikoissa se oli kuitenkin suurempi ja mahtavampi kun se perus meksikolainen missä oli pelkkää kanaa eikä mitään vihreen vehreetä. Mutta joo, ehkä nää on niitä asuinaluekysymyksiä, pitänee palata vielä johonkin toiseen osavaltioon tekemään tutkivaa journalismia!!

Aika kaukaiselta voi tuntua nämä alla olevat maisemat n. viikon päästä kun palaan kylmään, harmaaseen? lumiseen? pimeeseen! Suomeen.. Nyt kun vielä voi niin on mukava ihailla valokuvista Cancunin aika täydellistä rantamaisemaa.

Paluumatkaan lähdin keskiviikkoiltana. Reitti kulki Havanan ja Panaman kautta Santiagoon. Havanassa oli tietenkin mutkia matkassa ja jouduin poistumaan ulos matkalaukkuineni ja näin ollen jouduin taas maksamaan 25 CUC (sama euroissa) maastapoistumismaksun, mihin mulla ei tietenkään ollut rahaa, koska kuuban rahaa ei saa kuljettaa maasta pois. Noh, onneks siellä oli automaatti mikä loppujen lopuksi toimi, muuten olisin varmaan lähes vieläkin Kuubassa. Yö Havanan kentällä meni mutkitta ja paluumatka Santiagoon oli leppoisa vaikkakin aika pitkä.

Oli kiva tulla vielä Chilen kotiin kun oli kaikki järjestyksessä ja jääkapissa valmiksi tehty ruoka ja kaikki. Torstai-ilta menikin vaan Rodrigon kanssa kuulumisia vaihdellen ja seuraavaa reissua varten pakkaillessa, perjantaina lähdettiin nimittäin La Serenaan JuanJon ja Rodrigon kanssa.

Oli mukava reissu, aika leppoisa, paljon ravintoloita ja yöelämää ja vähän toki turismiakin välissä..

Nyt sitten viimeinen viikonloppu Santiagossa. Paluu Suomeen Sao Paulon ja Frankfurtin kautta maanantaina.

Au revoir.

I made it through the wilderness..somehow I made it through.

2008-12-01T03:59:00.003+01:00

Mehiko mainland.

Kuten allaolevista kuvista saatatte nahda, olemme siis ylittaneet rajan takaisin Meksikoon.

Matkahan taittui "katevasti" kahdella bussilla ja jokilaivalla ja arvioitu aika; 8 h piti aika hyvin paikkansa. Mita meille ei arvioitu oli se, etta rajalla odotetaan n. 2-3 h ihan muuten vaan jos autokuski Pedron veljenpojat tai ankat tai siat vaikka haluaa lahtea kaupunkiin.. No ei ne halunnut, mutta saatiin kuitenkin minibussillinen paikallisia mamacitoja kyytiin.

Tosiaan rajan ylitys meille kuvailtiin matkatoimistossa etta "very big boat you know" ja tuo mahtava laiva oli tollainen kanootti missa oli olkikatto. Ihan hyvin se kulki, suht heilumatta, ja kun rauhassa istuttin niin yli laitojenkaan ei tullut mitaan vetta. Valilla arvelutti, etta onkohan taa se virallinen paikka kun olo oli kun Miamiin banaanilaivalla pyrkivilla kuubalaisilla, mutta oikeanlaiset leimat saatiin ja Mexicoon asti paastiin!

Meidan eka pysahtyminen oli Palenque nimisessa pienessa kaupungissa missa vietettiin paiva kierrellen kaupunkia. Aika pieni kylanen oli kyseessa mutta kylla se aika ihan nopeasti saatiin kulumaan. Sielta otettiin illalla klo 22 yobussi Meridaan, takaisin tanne Yucatanin "ylapaahan", lahemmaksi Cancunia.

Merida oli oikein mukava meksikolaishenkinen kaupunki, missa oli paljon "mercado"- ja toritunnelmaa, mutta rasittavuuteen asti kauppiaita. Joka paikassa myytiin jotain rannekoruja, voita, riippumattoja tai muuta alytonta kuten puisia paita heiluttavia kanoja pyorealla alustalla..Ei kuitenkaan ostettu juurikaan mitaan, paitsi Lotta tuon riippumaton ja muuten tietty muutamat paikalliset korvikset!!

Perjantaina kaytiin n. 30 min paassa Progresossa rannalla. Tulumin ja Belizen jalkeen ranta oli lahinna sama kun Espanjan etelakarjessa tai Kanarialla, mutta kylla siella silti jaksettiin 5h maata, ihan vaan, etta sais sita varia pintaan.. Progresossa syotiin myos lounas mika omalla kohdallani oli ihan ok, mutta lotan salaatti sisalsi puoliksi leikatun kaalin, mika oli kuorrutettu valkoisella homejuustokastikkeella. Henkilokohtaisestihan en moiseen ruokalajiin pystyisi, mutta moniruokaisempi matkakumppani soi sen kummasteluista huolimatta. Progreso on muuten Meksikon tarkein satamakaupunki, mutta kovin kummallisia merimiehia siella ei nakynyt. Sen sijaan siella nakyi hammentavan paljon turistikraasaa ja kauppiaita rannalla (mita ei onneksi ollut Tulumissa eika Belizessa!!) , mutta ei ihan paasty ymmarrykseen keta varten ne siella oli, koska en Progresoa luokittelis Yucatanin turistisimmaksi alueeksi. Noh, jotain pientahan sielta tarttui mukaan..

Perjantai-iltana meidan oli tarkoitus lahtea hyvin syomaan ja unohtamaan paivan lounas seka illalla ehka johonkin diskoon.. Mutta kuinkas sitten kavikaan, erittain kohiva Lotta paatti ottaa paivaunet iltaa varten silla valin kun mina kayn netissa. NOh, tultuani netista paatin itsekin ottaa pienet paivaunet (klo 19.30 illalla) ja seuraavan kerran herattiin varmaan klo 1 yolla ja sita seuraavan kerran pirteana uuteen aamuun klo 7. Etta sellasta, sellanen meksikolainen yo Meridassa.

Lauantaina oltiinkin sitten tietenkin pirteita ja kierrettiin markkinoita ja artesania-paikkoja, mitaan sen suurempaa ei loytynyt ja paatettiinkin jattaa suuremmat tuliaiset ja tilpehoorit Cancuniin ostettavaksi.

Lauantai-iltana tosin paastiin ulos asti! Merida on siita mukava kaupunki, etta siella on viikonloppuisin aina ihan eritoten jarjestetty kaikkea ohjelmaa, vahan kun pysyva sataman yo (Jyvaaaskylalaiset tietaa.) Kaytiin siis jo aiemmin loistavaksi todetussa ravintolassa syomassa illallista ja maistamassa margaritoja ja jatkettiin yhdelle paakadulle terassille katsomaan kun salsabandi soitti ja paikalliset innostuivat tanssimaan. Tunnelma oli varmaan lahes sama kun Riossa tammikuussa!! ... ehka vaan pienemmassa mittakaavassa. Kaytiin muuten myos karaokessa ja iltasella "salsaamassa" paikallisessa baarissa, missa oli livebandi. Sana salsaamassa sai hakamerkit ymparilleen siksi, etta se meidan salsaaminen naytti paikallisille todennakoisesti vaan sympatiaa herattavalta heilumiselta, mutta oikein mukavaa oli silti!

Tanaan herattiinkin sitten ei niin pirteana klo 8 uuteen aamuun. Meillahan oli tanaan edessa Chichen Itza, eli naista maya-raunioista kuuluisin ja yksi uusista maailmaihmeista. Eilisista salsailuista ja margaritoista huolimatta, seka arsyttavan kakkosluokan bussin matkustuksen jalkeen paastiin raunioille ja todettiin taas, etta se meidan kiintio rauniolle on sellanen pikkasen vajaa 3 h. Sen verran jaksaa historian havina innostaa, mutta sen jalkeen alkaa jo miettia et oiskohan taalla rantaa tai baaria. Tehtiin muuten pari todella kovaluokkaista esittelyvideota chichen itzalta, ne luonnollisesti jaossa jonkun median kautta lahiaikoina.

Tosiaan kuten ylaalla mainitsin, ei kakkosluokan busseissa matkustaminen ole juhlavaa ollenkaan. Arsyttavaahan niiissa on se, etta ne on aina lattiasta kattoon tayteen pakattuja ja se, etta ne pysahtyy jokaisen talon kohdalla - jos vaikka joku haluais hypata kyytiin. Tan takia paatettiinkin, etta raunioilta jatketaan Cancuniin ihan priimaluokassa, mika oli kylla taynna, mutta ainakin aikataulussa. Matka kesti 3h ja mukavati saatiin majoitus samasta hostellista kun ekana yona, joten so far so good.

Pitaa viela mainita, etta taalla Meksikossa ollaan taas paasty ihailemaan ihan avoimesti naita maya-lapsia, kun Guatemalaan mennessa jokainen opaskirja ja muu turisti neuvoi, etta erityisesti lansimaiset naiset eivat saa katsoa guatemalalaisia lapsia eika tietenkaan etenkaan ottaa valokuvia. Syy tahan piilee siina, etta guatemalalaisilla on joku muinainen uskomus, etta lansimaalaiset naiset tulevat guatemalaan kidnappaamaan kaikki lapset tai vahintaan haluavat niilta jotkut sisaelimet myyntiin. Meilta ei maahantullessa kysytty mitaan ammatteja - tallaisena tehotiimina meita ois voitu jopa pitaa epailyttavana?

Joopa, tosiaan nyt ollaan Cancunissa ja huomenna mennaan Isla Mujerekseen. Siella pitais nakya pikku haita ja kilpikonnia ja sen sellaista. Rusketustahan tassa viela yritetaan saada pintaan.

Muutama paiva super-reissua jaljella, keskiviikko-iltana suuntaan itse kohti Havanaa ja sielta edelleen torstaina Santiagoon ja Lotta lahtee torstaina aamuvarhain New Yorkin kautta Suomen maalle.

Lahipaivan rusketusraitoja tietenkin jaossa piakkoin.

Guatemala -> Mexico

2008-12-01T03:49:00.001+01:00

Lotta riippumatto-ostoksilla

Yksi maistuva margarita

Olkikattoinen jokilaiva Guatemalan rajalta Meksikoon. Joessa huhuttu olevan krokotiileja!! Ei nahty.

Ah miten puhdasta jokivetta.

Tikal, Guatemala

2008-11-26T02:10:00.004+01:00

Lotta Laskeutuu raunioilta
Puun juurella tikalissa
Lotta kiipeaa rauniolle
Itse raunio

ja 40 metrinen temppeli.

Terveisia raunioilta.

Starttasimme tanaan klo 7 bussilla kohti Tikalin maya-raunioita. Klo 6.20 heratyshan ei tee tiukkaa matkalaisille, jotka menevat nukkumaan viimeistaan klo 21.15. Painvastoin, sita alkoi jo herailemaan viidelta miettien, etta jokohan sita kohta pitaisi nousta. Niin ne ajat muuttuu…

Meidan majoittumispaikka, loistava hostelli Los Amigos sijaitsee Floresissa, mika on n. 60 km matkan paassa Tikalin raunioilta. Katevasti sinne paasee bussilla.

Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on muuten myos Unescon maailmanperintöluettelossa.

Píen historian oppitunti lienee paikallaan ja siinahan meita parhaiten auttaa tietenkin wikipedia, mika kertookin Tikalin olleen yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista.

Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200-850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.

Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000-200 000.

Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa.

Kas noin. Toivottavasti nautitte historian katsauksesta. Mainitaan viela elaimistosta, etta matkalla sinne nahtiin monta possua, hevosta ja kanaa ja paikan paalla nahtiin puissa apinoita, paljon erilaisia lintuja, paikallisia pitkahantaisia pesukarhuja seka tarantella. tai mika se nyt onkaan.

Sitten matkasuunnitelmiin. Tosiaan huomenna lahdetaan klo 5 AM bussilla, jokilaivalla ja toisella bussilla kohti Meksikoa. Harmillista, etta meidan Guatemalan osuus jaa nain lyhyeksi, koska monen matkaajan ja meidan spesiaalioppaan Jonnankin mukaan todelliset helmet ja aarteet ovat etelammassa antiguassa ja semuc champeyssa. Todellisuus on kuitenkin se, etta meidan pitaa viikon paasta olla Cancunissa, Yucatanin niemimaan toisessa paassa joten ei yksinkertaisesti ehdita enaa tata etelammaksi. Matkaahan vaikeuttaa se, kun linnuntieta ei tosiaan voi ylittaa rajoja vaan aina pitaa jotenkin ikavasti katsoa kartasta missas niita passikontrolleja ja viidakon lapi menevia jokilaivoja kulkee. Taalla kun on muutenkin vaikea ennustaa kuinka paljon sita aikaa loppujen lopuksi kuluu. Nain ollen etelaisempi Guatemala jaa seuraavaan matkaan!

Sinansa harmillista, koska kaiken muun mukavan lisaksi Guatemala on todella mukava budjettikohde kun kaikki on niin halpaa. Belizen jalkeen tuntuu erityisesti, etta mikaan ei maksa mitaan.

Noh, sellasta. Lisaa katsausta Meksikon paasta. Jos joku seuraa kartasta niin reitti kulkee siis Flores, Guatemala - Palenque Mexico, siita sitten ehka Campecheen tai suoraan Meridaan. Meridassa ollaan muutama paiva ja katsastetaan viela Meksikon paassa Chichen Itza rauniot, mitka on muuten yksi maailman uusista seitsemasta ihmeesta. Ne tsekataan matkalla Cancuniin, missa halutaan viela nauttia rantakeleista ja toivottavasti kayda ihanalla paratiisisaarella. Sellaista.

Fotos, fotos, fotos

2008-11-24T18:02:00.002+01:00

Pyykille menossa, viimeset puhtaat vaatteet paalla. No okei ei noikaan ole puhtaat.

Kansiosta Dogs in Central America. San Pedron baarista ihana koira. Harmitti kun ei voinut rapsuttaa.

Tollanen papukaija oli ehka metrin paassa missa nukuttiin. Ihme kun ei meidan tuurilla naaman edessa.

Lokoisia hetkia klassisesti riippumatossa. Corazal -Belize

Floresin katuja aamuyhdeksalta kun aamuvirkut vie pyykkejaan.. Guatemala.

Road to Guatemala

2008-11-24T03:49:00.003+01:00

Tie on pitka ja kuoppainen.

Siina aika tiivistetysti matkanteko tanne Floresiin, Guatemalaan.

Tana aamuna herattin siis aikasin aamulla valmiina lahtoon. Ei muuten hidastanut eiliset pikkujoulutkaan menoa, joten vanhaks ollaan varmaan tultu!

Tosiaan lahdetiin moottoriveneella Ambergris cayesta klo 9.30 ja pysahdyttin Caye Caulkerissa pikaisesti lastaamaan venetta. Sehan on ambergrsia vastaava saari, mutta huomattavast pienempi ja siela ei ole niin paljon tekemista. Ei meidan juttu siis varmaan ollenkaan.

Noh, siita jatkettiin Belize Cityyn.

Ihan kauhee paikka, en suosittele kenellekaan. Jos ennen ajattelin, etta Lima on ruma, likainen, toivoton ja rasittava, en keksi millaisilla sanoilla voisi kuvaila Belize citya. Ei todella pysahtymisen arvoinen.

Vaihdettiin siela vene bussiin ja suunnattiin kohti Guatemalan rajaa. Benque del Viejo on muistaakseni Belizen puoleisen kaupungin nimi. Matkaan meni n. 3 h kai ja siina valissa pysahdyttiin myos Belizen paakaupungissa, melko ankee mesta sekin!

Linja-autossa oli kuitenkin tunnelmaa,oli abbaa salsaversiona ja paljon ikivihreita rakkauslauluja. Myos porukkaa paljon, mutta harmikseni ei yhtaan kanaa. Rajalle saavuttiin varhain ja sen ylitys oli helppoa (kun heinan teko)

Belizesta jai loistava kuva mutta lahinna vaan tuolta saarelta. Ihmiset oli todella ystavallisia ja mukavia ja tunnelma leppoisa. Belize mainlandista en nyt osaa sen kehuvampia sanoja sanoa kun ylhaalla jo naitte, joten menkaa aina vaan Ambergris Cayelle tai Caye Caulkerille. Jannaa, muuten etta tuo Caye lausutaan kuten Key; ennen kun tama aukes oli pikkasen vaikea tajuta paikallisia, etta mista ne puhuu.

No, joka tapauksessa. Back to Guatemala. Tosiaan rajan ylitys meni hyvin, mutta rauhaan(ja rakkauteen) tottuneena oli jotenkin shokeraavaa se rajan taman puoleinen kaoottinen meininki. Muutaman neuvotelun jalkeen saatiin n. 1.5 dollaria maksava taksikyyti laheiselle aukiolle mista lahti minibusseja jatkuvasti Floresiin.

Olipahan kyytia. Kapasiteetiltaan ehka 9 paikkaisessa minibussissa oli parhaillaan varmaan 17 ihmista, ja niitakin otettiin ja jatettiin tien varteen miten sattuun. Ei meilla Chilessa talla tavoin.. Tie oli myos melko huonokuntoinen, auto rymiseva ja nopeus aika kova, mutta selvittiin kuitenkin muutamaa kokemusta rikkaampina perille.

Matkalla nakyi paljon kanoja ja hevosia ja yksi taksi, mista kannettiin sika ulos. Flores on aika vilkas turistipaikka, vahan kuin Cuzco Perussa. Tasta lahdetaan sitten Tikaliin, maya raunioille.

Oikeesti ei ole nain ankeeta kun teksti antaa ymmartaa, tietotekniset ongelmat muun vasymyksen ja hyttysten pistojen ohessa vaan painaavat lyhythermoista.

Taidamme lahtea hyttysverkko-ostoksille.

Terveisia ihanan lumiseen Suomeen. Parempi ois pysya maassa viela kuukauden se lumi!!

Hetkia Belizessa

2008-11-24T03:25:00.004+01:00

San Pedro

Veneilya paratiisissa

Yksi monista autioista paikoista

Corazalin kaupungintalo, varikas ja iloinen

kaksi matkustajaa vuokrapyorilla

Another day in paradise

2008-11-22T18:17:00.004+01:00

Ambergris Caye - San Pedro

Taalla paratiisisaarella ollaan jo tosiaan kaksi yota vietetty.

Saavuttiin tanne torstaina mukavalla moottoriveneella mika taysin tyynen kelin takia oli hyvinkin tasainen kyyti. Matka kesti n. 2h ja siina matkalla ei paljon muuta nakynyt kun aavaa merta. Auringonlasku ja huojuvat palmut toki nayttivat ihan natilta.

Tanne San Pedroon saavuttiin klo 17 ja lahettiin muitten backpackereiden kanssa etsimaan yosijaa nimelta Pedro's inn. Muutaman mutkan takaa se loytyikin ja osoittautui ihan loistavaksi. Siella on taas oma huone, toki se on karu ehka Suomiasteikolla mutta taalla se on ihan luksusluokkaa. Pihalla on mm uima-allas! Hinta on n. 10 dollaria per henki mika on todella edullinen. Belize nimittain on aikasta kallis paikka verrattuna muihin Vali-Amerikan paikkoihin.

Me kun saavutaan Yucatanilta, mika on Meksikon kallein osavaltio, on Guatemala varmaan melkoinen hintashokki - positiivisesti!

Torstaina tosiaan saavuttiin reggaemaiseen San Pedroon ja tunnelma taalla on niin erilainen kun missaan Vali- tai Etela-Amerikassa. Tuntuu sellaiselta kun kuvittelisi Jamaican olevan. Melko leppoisaa siis ja paljon turisteja ei nay.

Torstai-iltana vietettiin Lotan valmistujaisia tuossa paikallisessa Jaguar's loungessa ja oli oikein mukavaa vaikka meidan juhlaseuruseen kuuluikin vaan kolme jasenta; itse juhlakalu, allekirjoittanut ja tietenkin kamera.

Perjantaina herattiin kylla taas todella aikasin ja paatettiin kayda kaupassa ostamassa hyva aamiainen. Hyva se oli ainakin hinnaltaan, se nimittain kustansi yhteensa 30 dollaria. Tama sisalsi siis sampyloita, juustoa, kurkkua, paprikaa ja pari jogurttia ja mehua. Etta siina vahan osviittaa hintatasosta. Tosin paikallisbaarissa perus kananmuna-papu-pekoni systeemi ois irronnut hyvinkin paljon edullisempaan hintaan, mutta teki vaan mieli jotain tuoretta.

Ollaan tahan mennessa hyvin valtelty salaatteja ja muita silla uhalla, etta saadaan joku vatsapopo mutta huomaa nain matkan edetessa etta vahan sekin raja on hailyva. Eilen, perjantaina, mm syotiin ihan loistava kasvislounas mihin sisaltyi kasvistaytteinen lettu ja fetasalaatti. Kylla kelpasi ja maistui.

Eilen paatettiin myos vuokrata pyorat etta saadaan tasta saaresta jotain irti ja oli ihan mahtava pyorailla ympariinsa kun taalla on viela niin luonnonkaunista. Mahtavia kasveja ja puita ja oikeasti ihan autenttista. Unelmallisia uima-rantoja taalla ei ole, koska koralliriuttojen takia aallot ei hakkaa rantaan asti niin rannat paasevat vahan rehevoitymaan. Laitureilta, joita on joka puolella pienine bambukattoineen, on hyva menna uimaan. Ja ainiin, muistinko tietenkin mainita sen meidan luksus uima-altaan......

Eilinen paiva meni siis pyoraillessa ympariinsa ja kavin uimassa, Lotta keskittyi rusketusrajojen hankkimiseen. Iltasella mentiin parin hostellikaverin kanssa muutamalle drinkille ja syomaan, mutta vasahdettiin aika aikasin. Luulis, etta nain muutaman hetken lattarimaisissa kulttuureissa viettaneena kasittaisin, etta yoelama ei ala klo 20 vaan ehka lahemmaks klo 1-2, joten meidan aikainen ilta tuntuu aina vahan kostautuvan kun ihmisia ei todellakaan nay missaan viela klo 22.

Tanaan, lauantain kunniaksi (meilla on muuten pikkujoulut) ajateltiin tehda vahan enemman etelamaiseen tyyliin tuo lahto. Eli syomaan klo 21 aikasintaan ja siita sitten jatkoa.

Tassa pitaa viela loppuun mainita, etta torstaina kaytiin tietenkin paikallisessa karaokessa laulamassa jo se edellisen kerran tuttu Madonnan biisi. Nyt ollaan niinku joka maassa laulettu karaokea - onkohan Guatemalassa karaokebaareja?

Kaks asiaa puuttuu meidan Belizen valloituksesta; ei olla kuultu la Isla bonitaa eika Buffalo soldieria. Ehka nekin tanaan.

Tanaan aiotaan lomailla eika hotkyilla mihinkaan. Otetaan aurinkoo, kirjotetaan postikortteja ja luetaan kirjaa ja lehtia. Katotaan jaksetaanko esim 1.5h sellasta..no, pyorat on jo palautettu joten sen lisaksi voi vaan menna paikalliskauppoihin tarkastamaan neonvareissa loistavia Belize, San Pedro paitoja. Tuliaisostoksia siis

Huomenna lahdetaan veneella Belize cityyn ja sielta suoraan bussilla kohti Guatemalaa.

Seuraavan kerran juttua sitten Guatemalasta.

Hiphei. Varia on saatu! Ja hienoja valokuviakin on.

San Pedro - La isla Bonita

2008-11-21T18:46:00.001+01:00

Ei oikeastaan muuta sanottavaa kun,

Tropical the island breeze
All of nature wild and free
This is where I long to be
La isla bonita
And when the samba played
The sun would set so high
Ring through my ears and sting my eyes
Your spanish lullaby

siina tiivistetysti. Belize on ihan paratiisi, mutta taalla on vahan kallista.

Valokuvia seuraavan kerran.

Corazal, Belize

2008-11-20T17:25:00.003+01:00

Belize.

Maa jonka olemassaoloa kukaan ei oikein muista. Maa, josta kukaan ei ikina tunnu tietavan mitaan.

No ei tiedetty mekaan.

Ei mm tiedetty etta taalla maaassa ei puhuta espanjaa vaan todella huvittavaa rastareggae-englantia Jamaica henkeen. Joka kerta kun keskustelee naitten ihmisten kanssa alkaa lahinna huvittamaan kun ei vaan meinaa tajuta mitaan. Pakko tietenkin viela mainostaa, etta tama paikka on tosiaan tunnettu Madonnan 80-luvun hitista La Isla Bonita, mika sijoittuu tuonne San Pedroon mihin seuraavaksi suuntaamme.

Nyt takaisin eiliseen.. Meilla oli siis tiukka suunnitelma lahtea heti aamusta kohti Chetumalia, mutta kun siina klo 8 avattiin silmat ja aurinko paistoi taydelta taivaalta niin suuressa yhteisymmarryksessa paatettiin lahtea viela muutamaksi tunniksi Tulumin rannoille. JOS vaikka ei sitten muuten reissulla enaa paistaisi aurinko... Matkan pohjimmainen tarkoitushan on tietenkin aiheuttaa kateutta ja se onnistuu oikeastaan vain kahdella tavalla: todella mittavalla rusketuksella seka sadoilla valokuvilla mita on ottanut ympariinsa ja mita voi sitten katevasti lisata eri verkkoyhteisoihin. Kuten sanotaan, what happens in Mexico, stays in facebook..

Iltapaivalla, luonnollisesti muutaman quesadillan jalkeen, lahettiin sitten paikallisen kylahullun saattelemana bussilla kohti Chetumalia. Kylahulluks me nimettiin se siksi, etta ei meinattu tajuta sen puheesta yhtaan mitaan ja se aloitti keskustelun, etta oli joskus kauan sitten nahnyt yhta kauniita naisia kun me jossain kaukana ja nyt talla hetkella han ei voi saada lapsia.

Chetumal on todella pieni ja suht ankea kaupunki Belizen rajalla ja siella meidan oli tarkoitus vaihtaa vaan terminaalia toiselle bussille Belizeen, mutta koska meidan saapumisaika oli tuon rantaepisodin takia pikkasen myohainen niin piti sitten ottaa taksi. Meille sattuikin oikein mukava taksimies joka kuskasi meidat kohtuulliseen 15 dollarin hintaan rajamuodollisuuksien yli Belizen puolelle. Sinansa rajanylityksessa ei ollut mitaan hankalaa. Passi leimattiin Meksikon puolella, etta poistuttu on ja saadaan tulla takaisinkin ja Belizen rajalla saatiin 11 paivan oleskelulupa Belizeen. Tahan mennessa kaikki meni jotenkin liiankin nopeasti ja sujuvasti.

Noh, sitten astuttiinkin Belizeen ja alettiin katsella etta jaahas mistas tassa paasee sinne kylaan. Epamaaraista jamaicaenglantia ja jengiespanjan sekoitusta ja hitosti erilaisia vanhoja busseja sekasortoisesti rajalla. Tuntu kun ois ollut jossain Viipurissa. Heti alkuun yks bussikuski yritti saada meita kipuamaan bussin takaosasta todella tayteen bussiin mut oltiin et no ei me nyt tohon menna.. ja jaatiin odottamaan seuraavaa bussia. Noh, sehan tuli, mutta siinakin oli sama meininki, etta meille sanottiin et joo paasette kyytiin mut oottakaa et kaikki muut on ensin tunkeutunut tanne. Oltiin vahan hamillamme et okei no miks jos me ollaan ensimmaisia mut ooteltiin kiltisti. Saannot on saantoja kuten Suomessa olemme oppineet.

Noh, sitten paastiin sekavissa tunnelmissa hyvin tayteen bussiin ja tunkeuduttiin rinkkoinemme bussin takaosaan missa jalleen rastaenglannilla kuultiin etta LADY MAYBE YOUR BAG HERE Siita alkoi sitten sekava bussimatka kohti Corazalia, tunnelma oli niin absurdi kun taustalla soi jotkut meksikolaiset kansanlaulut ja bussissa oli porukkaa joka tuolille ja kaytavalle ja puisilta hattuhyllyilta puuttui vaan kanahakit. Pimeyden laskeutuessa tuli vahan outo olo ja kun bussista sammutettiin viela valot niin tuli olo, etta nyt blondilta viedaan lompakko. No ei viety ja Corazalin kohdalla kaikki alkoi ystavallisesti huitoa meille et OUT OUT. Sitten me tosiaan hypattiin sielta bussin takaovesta pois ja jaatiin Corazalin pimealle bussiasemalle.

Onneks joka matkailijan paras ystava Lonely Planet kertoo aina ns the place to be joten paatettiin jo etukateen etta mennaan tallaiseen Maya guest houseen. Koska kadut oli pimeita ja bussimatka jotenkin creepy niin ajateltiin etta ei nyt harhailla nailla oisilla Belizen kaduilla. Otetaan siis taksi.

No taksikuski avuliaasti tarjoutuihin viemaan meidat tahan Maya guest houseen vaikka aluks valittelikin sen olevan TODELLA taynna. Matkaa tahan Maya guesthouseen oli n. 150 metria, mutta muutaman mutkan kautta taksikuski sai sen tuntumaan ehka 300 metrilta. Hintahan oli jo alkuun sovittu ja se oli sen 3 dollaria. Eihan siina, ehka elamani turhin taksimatka - siinapa lause mita en olisi kuvitellut koskaan aaneen sanovani. Ainiin, kun paastiin perille Maya guest Houseen niin ei siella nakynyt kun Taiwan-henkinen omistajapari jonka puheesta ei jalleen kerran tajuttu mitaan. Myohemmin paljastu etta siella oli myos uusiseelantilainen pari, mutta ei siella nyt ihan TODELLA taytta ollut.

Kaytiin sitten paikallisessa kinkkiskaupassa ostamassa perusruokaa eli tonnikalaa ja pastaa ja tehtiin ihana illallinen.

Nukkumaan mentiin tietenkin jo klo 22, kuten oikeastaan joka ilta. Tassa ollaan kuitenkin rentoutumassa, itsehan olen ns between jobs ja Lotta on virkavapaalla, joten ei viitsi taysin rasittaa itseaan.

Aamullakin on mukava herata klo 6 pirteana seuraavaan aamuun ja hassua kavella kadulla klo 8.45 ja miettia etta on jo ollut pitkaan hereilla mutta tuntuu etta kaupunki vasta heraa. Kummallista.

Tanaan suuntaamme siis lautalla kohti San Pedroa ja seuraavassa kirjoituksessa pureudunkin varmasti rivi rivilta Madonnan la isla bonitan sanoihin analysoidakseni oliko se nyt niin tropical ja ihana. Siihen asti nakemiin.

Voikaa hyvin!

Tulum es Magico

2008-11-19T02:43:00.004+01:00

Olen tassa viimeiset 20 min ahertanyt etta saan kuvia blogiin.. naina hetkina sita ihminen kaipaa macintoshiansa kasvavalla vauhdilla! Mutta nyt on kuvia.

Otsikon mukaisesti, Tulum on maaginen.

Aivan ihana paikka. Koskaan ei vois tajuta tallaisten yksinaisten rantojen olemassaoloa kun saapuu tahan kaupunkiin. Tulumin keskusta on yksi katu minka varrella on epamaaraisia kojuja ja rantatuolien ymparille rakennettuja katukeittioita eli ravintoloita. Muuta mielenkiintoista itse kaupungissa ei oikeastaan ole. Aika rauhoittunut ja tasainen tunnelma ja rantaan on 6 km matka paatielta joten ei sen lasnaoloa oikein edes tunne kun paikalle saapuu. Tasta huolimatta kaikki ulkomaalaiset sanoi meille, etta rannat on ihan mahtavia ja niita ei vaan voi missata.

Maanantaina siis suunnattiin kohti Paradice beachia Tulumii ja tuntu ihan mahtavalta Playa del Carmenin jalkeen kun ei nakynyt epamaaraisia kojuja ja ihmismassoja. Hiekka oli valkoista, meri turkoosia ja palmut huoju.. jotenkin maaginen lomatunnelma. Aurinkokin paistoi mutta selkeesti iltapaivaa kohden alko paljonkin viilenemaan ja tuulemaan. Meidan hostellilta on kuitenkin loistava kuljetus rannalle, mihin matkaa on se 6 km, joten mikas siella oli bussia odotellessa. Paivalla erehdyttiin lounastamaan ylihintaista jenkkiruokaa, ja paatettiin etta seuraavan kerran tuodaan omat evaat.

Maanantai meni siis aika Tulumin hurmiossa.. klo 17 palattiin kaupunkiin ja syotiin laheisen konditorian antimia iltapalaksi ja sammahdetiin nukkumaan jo klo 22.30.

Tanaan, tiistaina, herattiin hyvin pilviseen ja sumuiseen Tulumin aamuun ja mieli hieman ehka maassa paatettiin kuitenkin lahtea aamiaiselle hyvissa ajoin. Meidan hostelliaamiainen on ihan loistava, siella hippikommuunissa saa itse tehda aamiaisensa mika koostuu vihanneksista, kananmunista, paahtoleivista ja kahvista, ja sita saa siella tankata mielensa mukaan, joten reppureissaajathan sitten vetavatkin ruokaa pahemman paivan varalle. Huomisaamuna pitaa ottaa muutama kuva siita sisapihan tunnelmasta.. ihan mukava kohtauspaikka!

Noh, tanaan siis paadyttiin lahtemaan lahes ainoina ihmisina klo 9 kohti Tulumin maya-raunioita. Oli pilvista ja viileahkoha ja jopa mietittiin et tarviiko aurinkorasvaa ja uima-asuja.......... Noh, kun perille paastiin niin aurinko alkoi pilkottaa ja aika nopeasti loppui kiinnostus maya-kulttuuriin.. vaikka olihan se Tulumin raunio tarkea satamapaikka muinaisessa Meksikossa. Taman verran noin suunnilleen opittiin historian tunnista, koska nakoalat sielta raunioilta merelle oli ihan kasittamattomat (ylempana kuvia) joten jaatiinkin sinne rannalle ihastelemaan polttavaa aurinkoa ja ihan mahtavia karibian aaltoja.

Kaiken kaikkiaan Tulum on kylla tehnyt suuren vaikutuksen. Ranta ja aallot on ihan mahtavat ja kaupunki jollain tapaa viela aika autenttisen mexicano. Vaikka pian tannekin alkaa vyorymaan isoja turistihotelleja ja hinnat nousee.

Hostellin paluun yhteydessa kaytiin asken syomassa kulmaravintolassa, vai pitaisko sanoa teltassa missa oli puutarhatuolit, parit quesadillat ja tacot, ihan sen kunniaksi kun nyt Meksikossa ollaan ja nyt lahdetaan tarkastamaan huomisia bussiaikatauluja.

Mikali kaikki sujuu hyvin lahdemme huomenna kohti Chetumalia, Meksikon ja Belizen rajakaupunkia ja jatkamme siita matkaa Belizen rannalle Corozal nimiseen paikkaan. Sielta tehdaan sitten lauttaretkia eteenpain..

Paivityksia luvassa muutaman paivan kuluttua! Tiedoksi ainakin Jonnalle! :)

Kuubaa kuvina

2008-11-17T03:36:00.002+01:00

Havanan kadut

Leidi ja sikari

La Moral de la Revolucion esta tan alta como las estrellas - Fidel Castro

Hasta la victoria siempre- Che Guevara

Havanan Plaza de la Revolucionilta. Sielta missa ne Fidelin 6h pitkat puheet naytetaan! Tama lienee sisaankayti sisaministerioon, tata vastapaata, plaza de la revolucionin takana, on voimakkain asein vartioidut Castron toimistot.

Plaza de la catedral

Kuuba kuvina

2008-11-17T03:26:00.002+01:00

Havanan paakatuja

Kotikulmat

salsa cubana

Fieles a nuestra historia - Uskollisia meidan historialle

Streets of Havana

Tulum, Mexico

2008-11-17T03:08:00.003+01:00

Karibian meri, meri Karibian.

Talla rintamalla ei toistaiseksi luteita eika muita kirppuja. Eiliset margaritat auttoi meita ihan kohtuullisesti nukkumaan siella hostelliksi kutsutussa kirppusakissa. Toistaiseksi ei kutise taipeet eika mitaan pattejakaan ole ilmestynyt - pmmp:n biisin sanoin voisi siis kertoa, etta helvetin hyvin menee.

Alkuperaisiin suunnitelmiin kuului siis, etta mentaisiin Cozumelin saarelle, mutta tanaan ilma ei suosinut matkailijaa, oli pilvista ja ei lupaustakaan auringosta, joten ajateltiin, etta ei siella saarella ole kovin mukavata olla. Playa del Carmenissa oli myos kohtuu isot aallokot joten paadyttiin mukavalle tortilla-aamiaiselle klo 10.30. Maassa maan tavalla..eikos sita niin sanotaan.

Playa del Carmen oli ihan mukava paikka yhdeksi paivaksi.. se on siis Cancunin lisaksi mm eri suomalaisten matkanjarjestajien lomakohde, joten meininki on suureksi osaksi aika keinotekoisen miami. On hieno, iso 5th avenue minka varrella on amerikkalaisia ketjukauppoja ja mc donalds ja burger king (turvallista ruokaa) ja katukuvassa nakyy muutenkin vahan liikaa arsyttavia jenkkeja. Ranta siella on kuitenkin tosi kiva ja hiekka valkeaa ja vesi turkoosia, ja nain turistikauden ulkopuolella siella ei myoskaan ollut tungosta. Hinnat tosin oli aika korkeat, meidan luksushostelli maksoi 10 dollaria mika on ihan ok, mutta esim ruoka ja juomapuoli nousi helposti 15 dollariin-20 dollariin eli melko kallista. Onneks iltaelaman puolesta Playa del Carmenissa oli oiva baari missa leidit sai ilmaisia margariittoja klo 12 asti. Kiittamattomina todettiin kuitenkin, etta jos kerta ilmaseksi lupaavat ni voisivat antaa muutakin kun pelkkaa mehua!

Oltiin jo Cancunin hostellissa tavattu pari ruotsalaista joihin sitten sattumalta tormattiin tassa margarita-baarissa ja ilta alkoikin lupaavasti heidan seurassa. Jostain syysta meihin iski Lotan kanssa tilapainen vasymys ja oltiin jo klo 1.30 aikoihin menossa nukkumaan...kunnes havaittiin meidan hostellin naapurissa karaokebaari. No sinnehan me mentiin tietenkin sisalle. Siella ei ollutkaan muita kun pelkkia meksikolaisia mukavassa sing-a-long-tunnelmassa ja mekin laulettiin oikein suureksi hitiksi muodostunut madonnan hittisinkku like a virgin. Tamakin on luonnollisesti videotallenteena.

Takaisin tahan paivaan.. eli sunnuntaihin.

Otettiin siis pilvisen paivan kunniaksi bussi jo aika aikasin tanne Tulumiin ja etsittiin vahan korkeatasoisempi hostelli. Nyt meilla on ihan oma huone ja tuuletin ja muuta luksusta, etta kylla nyt kelpaa.

Muuten tama paiva onkin mennyt jotain enchiladoja,tacoja ja muita burritoja katubaareissa syodessa eli katsotaan millasia turistioireita saadaan. So far so good.

Tulum on todella viehattava pikkunen kyla, minka suurin mielenkiinto lienee ranta ja rauniot. Nama molemmat sijaitsevat n. 6 km paassa taalta missa ollaan, joten suunnataan sinne sitten hostellin tarjoamalla kyydilla huomenna.

Mahtaa tassa paikassa jotain magiaa olla, koska monet travellerit ympariinsa hehkuttaa tata paikkaa ja meidan hostellissakin tyoskenteleva ruotsalaistytto sanoo, etta tuli tanne kaverinsa kanssa ja ihastu niin paljon, etta paatti viettaa taalla lopun matkaansa, 2 kk.

Huomenna siis selviaa kun ensin taivalletaan sinne rantaan lapi viidakon (onneks on keltakuume-rokotus), etta onko tama paikka mistaan kotoisin!

Sellaisia tunnelmia taalla. Oikein mukavasti mennaan, aurinkoa odotellaan huomiselle etta paasee tata nahkaansa karventamaan. Itsellanihan selka ehtikin jo palaa Playa del Carmenissa joten tama valipaiva varmaan ihan hyva.

Jatkosuunnitelmia Tulumista eteenpain ei ole, ilmeisesti rantaviivaa pitkin edetaan kohti Belizea.

Siita lisaa tuonnempana.

Jonnalle spesiaaliterkut kun jaksaa kommentioda blogia! hihiiiiii

Cancun & Playa del Carmen, Mexico

2008-11-16T00:00:00.002+01:00

Muutaman monimutkaisuuden jalkeen paasin 45 min lennon jalkeen pois Kuubasta. Kone laskeutui aurinkoiseen Cancuniin klo 16.30 mista paatin ottaa bussin jo kohti Cancunin keskustaa.

Alunperin en ollut varma jaanko odottamaan Lottaa kentalle vai suoraan hostellille, mutta koska lentokentan olosuhteet ei olleet kovin suotuisat odottelulle, paatin lahtea hostellille suoraan.

Loistavien nettiohjeiden perusteella loysinkin meidan ekan hostellin Cancunista ja jain odottemaan Lottaa, joka n. 25 h kestaneen matkustusurakan lopuksi paasi kun paasikin Cancuniin! Jeeeee!

Eilinen paiva tai no ilta vietettiin ihan rauhassa, kaytiin syomassa ja juomassa pari drinkkia ja sen jalkeen hostellille nukkumaan. Itsehan olin kuuban jalkeisissa tunnelmissa viela ihan valmiina yoelamaan, mutta ymmarrettavasti Lotan silmakulmaa alko lurppasemaan pitka matkustus.

Tanaan, lauantaina, herattiinkin hiostavaan Cancun ilmaan levanneina ja pirteina. Loistavan hostelliaamiaisen (kananmunia, jotain nakkeja, jogurttia, hedelmia, paahtoleipaa, mehua, kahvia) aikana paatettiin meidan uusi suunta; Playa del Carmen.

Mikaan matkablogi, yksikaan matkaaja eika edes lonely planet opas keksinyt kovin montaa positiivista sanaa Cancunista, joten paatettiin skipata se suoraan ja siirtya kohti valkoisempaa hiekkaa ja turkoosimpaa vetta. Kuvaukseen sopiva ranta loytyi Playa del Carmenista.

Taalla oleilemme siis talla hetkella. Toki ilmassa on vahan kanariansaaret-henkista "lady massage"- & "buy cancun t-shirt" - tunnelmaa, mutta ranta on loistava ja aurinko paistaa, joten taalla on ihan hyva viettaa yksi yo.

Sen kauempaa tuskin meidan hyvin erikoisessa hostellissa viihdyttaisinkaan.. hostelli potentiaalisine luteineen ja muine kirppuineen on tietenkin ikuistettava kameralle.

Huomenna sunnuntaina suuntaamme lautalla kohti Isla Cozumelia, siella olemme paivan tutustumassa saareen, minka jalkeen palaamme tanne Playa del Carmeniin ja tarkoitus olisi ottaa bussi kohti Tulumia.

Matka jatkuu siis huomenna.

Lisaa raportointia luvassa pian. Toivottavasti seuraavan kerran jo kuvien kanssa!

La Habana

2008-11-15T23:27:00.005+01:00

Kuuba.

Havanaa on aika vaikea laittaa sanoiksi paperille, se on jotain mita pitaa itse kokea, etta sen taysin ymmartaa.

Laskeuduin Havanan kentalle tiistaina klo 13 aikaan, mista alkoi reissu kohti Havanan keskustaa. Eurooppalaisella passilla varustetulle henkilolle turvatarkastukset ovat ihan pelkka muodollisuus, mutta jarjestyksessa jokainen amerikkalainen otetttiin viereiseen huoneeseen erilliseen kuulusteluun. Mulle esitettiin perus kysymykset; mita teen Kuubassa, kuinka kauan aion olla ja en kai ole tuonut maahan mitaan myytavaksi / vaihettavaksi sopivaa tavaraa.

Kuubassa vallitsevan "tuplavaluutan" takia Havana ei todellakaan ole mikaan budjettimatkailijan paratiisi. Kaytannossa homma toimii niin, etta ulkomaalaiset kayttavat yhta valuuttaa, nimeltaan peso convertible ja kuubalaiset toista eli moneda nacional. Peso convertible on yhden suhde yhteen dollarin kanssa joten esim taksimatka kentalta Havanan keskustaan maksoi 25 CUC (peso convertiblea). Periaatteessa ulkomaalaisten ei kuulu paikallisten valuuttaa maassa kayttaa, mutta sen vaihto onnistuu kuitenkin normaalisti vaihtopisteissa. Tama ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, etta silla pystyy joka paikassa maksamaan - kuubalaiset kun alkavat olemaan yha enemman hintatietoisia ja rahastavat kaiken ulkomaalaisten valuutassa. Poikkeuksena on esim kadulta ostettu ruoka, paikalliset bussit, missa pystyy maksamaan talla moneda nacionalilla.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin majoitus mulla oli kuubalaisessa perheessa, eli casa particularissa. Tama osoittautui matkan ehdottomaksi kohokohdaksi, mun perhe oli todella mukava ja koti loistavalla paikalla Havanan keskustassa, vanhan kaupungin rajan tuntumassa. Tama majoitusmuoto maksoi myoskin 25 CUC, yleensa naita lahinna turisteille tarkoitettuja palveluita kuten lentokenttataksia ja majoituksia ei voi maksaa paikallisessa rahassa. Tama jo tekee yopymiskustannuksista moninkertaiset verrattuna esim Meksikoon ja Vali-Amerikan ja Karibian muihin halvempiin maihin.

Perhemajoitus oli kuitenkin loistava tapa tutustua kuubalaiseen perhe-elamaan ja mulla kavi onni, etta perhe oli turvallinen ja ns kunnollinen joten mitaan tavaroita ei havinnyt eika mitaan turvallisuusongelmia ollut muutenkaan. Sain heilta paljon vinkkeja miten toimia kaytannon asioissa ja mihin suunnata ja milla kulkupelilla.

Muuten kuubalaista kaaosta onkin aika vaikea pukea sanoiksi. Kaikki kuvat ja videot mita Havanasta olin nahnyt todella vastasivat todellisuutta - vahan kun menisi ajassa taaksepain 50-luvulle. Sen uudempia autoja ei juuri ole, tiet ja kadut ovat ransistyneita ja taynna reikia, viemarit ovat auki ja kaduilla haisee. Lukuunotttamatta muutamaa rikkaampaa aluetta Havanassa mihin turisteja majoitetaan isoihin hotelleihin. Ramaset, vanhat autot ja hevosrattaat kulkevat pyorataksien kanssa sulassa sovussa kaduilla ja ihmiset hengaavat joka kadun kulmassa paivasta toiseen. Toki siella soi myos joka paikassa salsa... ja haisee sikari. Jotain kliseista nyt kuitenkin!

Matkailijan nakokulmasta Havana on ehka yksi Etela- ja Vali-Amerikan turvallisimpia paikkoja, poliiseja on nimittain n. 100 metrin valein ja he eivat todella puutu ulkomaalaisten tekoihin. Paikallinen kuubalainen voi saada taskuvarkaudesta vankilatuomion, joten ryostoja Kuubassa ei juurikaan tapahdu. Toki joskus vakijoukon keskella voi sattua nain, mutta esim vakivaltaisista ryostoista ei Havanassa ole pelkoa.

Sen sijaa mita Kuubassa riittaa on erilaiset seurantarjoajat. Lahinna nama koostuvat nuorista naisista jotka tarjoavat palveluita lansimaalaisille miehille. Palvelut ovat aina vahintaan ns escort-palveluita, eli paikallinen kuubalainen mies tai nainen vie turistin baariin, tanssimaan salsaa, juomaan mojitoja tai mita vaan, mutta yleisesti tiedossa olevana saantona on, etta ulkomaalainen maksaa aina kaiken, vaikka kutsu alunperin tulisikin kuubalaiselta.

Kuten sanottu, kuubalainen on paiva paivalta enemman hintatietoinen ja tietaa kylla rahan arvon, ja onhan se jarkeen kaypaa, etta jos peruspalkka on CUC dollareissa 10-15 dollaria kuukaudessa ja turistilta voi saada helposti 5 dollaria tunnissa niin eihan se monia nuoria Kuubalaisia innosta tyoskentelemaan.

Mita taas tulee Kuuban nykyiseen hallintomuotoon, oli melko yllattava huomata miten voimakkaasti kuubalaiset yleisesti ovat Castron kannattajia. Kuuba lienee ainoa maa, missa Che Guevara on sankari eika koskaan kyseenalaistettu murhaaja tai muuta. Kuubalaiset ovat ylpeita juuristaan ja maastaan ja periaatteessa elavat tyytyvaisina Fidelin kansana.

Toki lansimaalaisten turistien myota tulleet houkutukset saavat etenkin nuorison haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta ulkomailla, joten yksin kadulla kavellessa saa kylla rasittavuuteen asti tarjouksia jos minkalaisesta seurasta. Useimmat vaittavat haluavansa vain keskustella mutta ennen kun hyvauskoinen turisti huomaa sita on jo moni lupautunut ottamaan salsakursseja tai vienyt kuubalaisen kauppaan ostamaan vaippoja vauvalle.

Muutenkin Kuubaa on vaikea selittaa ja ymmartaa ilman, etta sen on itse nahnyt. Lansimaalaisesta nakokulmasta on vaikea kasittaa loputtomia leipajonoja, kauppoja, minka hyllyt ammottavat tyhjyyttaan ja jatkuvaa kontrollia ihmisten jokaisesta liikkkeesta. Vaikka jokaiselle lapselle valtio takaa maitoa, koulutus on ilmainen joka asteella, ei varsinaista sananvapautta ole missaan. Kuuban ainoa poliittinen puolue on Partido Comunista de Cuba, minka ultimate leader on Fidel, ja nain varmasti pysyykin ainakin Castron kuolemaan asti.

Sana jokaisen huulilla Kuubassa onkin muutos, mutta milloin? Kukaan ei tieda mita Fidelin jalkeen tapahtuu, mutta kuubalaiset tuntuvat olevan jo epatoivoissaan odottamassa muutosta.

Kaiken lansimaalaisen silmin nayttavan ns kurjuuden ja kehittamattomyyden keskelta voi kuitenkin sivukaduilla nahda kuubalaisten elamanilon. Kuubalainen on tottunut nyhjaisemaan tyhjasta ja naapurin kanssa vallitseva solidaarisuus ja kaiken jakaminen on iskostunut hyvin naiden karibialaisten luontoon. Ihmiset pitavat kotinsa ovet ja ikkunat auki ja kutsuvat mielellaan kadulla kulkevan "toverin" luokseen. Kun stereoita ja muita laitteita ei yksinkertaisesti ole, on paukutettava kattilankansia ja heiluteltava riisipusseja. Meille aika kasittamaton asia tajuta, mutta Havanan tunkkaisilla kaduilla voi alkujarkytyksen jalkeen nahda paljon toivoa ja iloa siita mita on.

Alkureaktio Havanasta oli kieltamatta jarkyttynyt ja turhautunut, mikaan ei toimi ja mihinkaan ei paase. Ei ole kauppoja eika mitaan "normaalia" mihin on tottunut. Nama asiat kun oppii ymmartamaan ja huomaa paikallisen tavan toimia, paljastuu Kuubasta ihan uusia puolia ja sen kiehtovuuden ja mystiikan voi ymmartaa.

Matka kaikessaan oli siis ihan huippu ja pitkasta aikaa sellainen mika todella teki vaikutuksen. Eikohan sinne joskus ole takaisin paastava, jaadaan seuraamaan miten tilanne kehittyy!

Koitan laittaa pian kuvia blogiin, kylla niista jotain tunnelmaa saa irti niistakin..

Kuuba raportti saattaa jatkua myohemmin mikali paivitettavaa tulee mieleen.

Matkaan lähden

2008-11-11T02:12:00.004+01:00

Viimeisiä hetkiä erittäin kuumassa Santiagossa.

Koko päivä meni tietenkin pakkaillessa ja käytännön asioita järjestellessä, mutta nyt, näin 6h ennen koneen lähtöä, näyttää siltä että olen melko valmis. Aika ennätyksellistä!

Toki tähän päivään mahtui melkein 3h puhelinkeskustelu Pirtan kanssa sekä paljon muutakin yleismaallista matkaan kuulumatonta, mutta joka tapauksessa matkajärjestelyt on aika lailla tehty.

Kaikki tarpeellinen on tulostettu, rahat sijoitettu strategisesti useisiin paikkoihin, passista hommattu kopio sähköpostiin ja rinkka pakattu. Rinkasta ei tullut ehkä niin kevyt kun olin haaveillut, mutta ainakin se mahtuu vielä ihan hyvin kiinni!

Että ette ajattelisi, että olen päässyt täysin muuttumaan Chilen maalla, tässäpä muutama kuva pakkausoperaationi alku-, keski-, ja loppuvaiheesta.

Klo 4 aamuyöllä starttaa tosiaan Copa airin vai copairin, no kuitenkin, kone kohti Panamaa ja sieltä Havanaan. Saapuminen Havanaan huomenna, tiistaina 11.11., klo 13. En ole varma pääsenkö blogia siellä päivittelemään, mutta kuulumisia sitten viimeistään Cancunista, mihin saapunen perjantaina 14.11.

Palaamisiin pian!

Yes we can

2008-11-06T20:00:00.003+01:00

Politiikasta ihan uudella tavalla hurmioituneena pidimme vaalivalvojaisia tiistaina muutaman kaverin kanssa yhdessä jenkkiläisbaarissa. Jokaisen järkevän ihmisen toive lienee viimeiset kuukaudet ollut Obaman voitto, mutta kyllä se silti jännitti, että saadanko sinne valkoiseen taloon musta mies. Ja vihdoinkin saatiin!

Muuten olen tässä ahminut tietoa Kuubasta, lähinnä historiasta, kulttuurista ja nykymenosta. Paljon olen lukenut kirjallisuutta, netistä ihmisten reissukokemuksia ja artikkeleita sekä Kuuban kommunistista sanomalehteä, mutta en usko, että kaikkia aukkoja saa täytettyä edes paikan päällä. Mahtanee olla monimutkainen prosessi se Kuuban ymmärtäminen, mutta suurella innolla sitä jo odotan.

Tänään kävin hakemassa viisumin ja eilen varastin majoituksen. Kuubaan tarvitsee siis ostaa turistikortti mikä on voimassa 30 päivää. Hintaa tälle kortille tuli 15 dollaria ja ikäväkseni se on vain erillinen paperilappunen passin välissä, käsin kaikenlisäksi kirjoitettu, ja lähetystövirkailija jo infosi mua, että minkäänlaisia leimoja ne kommunistit ei mulle sitten tule laittamaan passiin! Harmi sinänsä, tuon viisumilappusenkin varmaan keräävät pois.. Pitänee siis ottaa monta (sataa) valokuvaa minusta ja Havanasta, että uskovat myöhemminkin, että en internetistä ottanut valokuvia!

Majoitus tapahtuu siis kuubalaisessa perheessä. Tämä on edullisin ja mulle henk koht samalla mielenkiintoisin matkustusmuoto. Näitä casa particulares saa siis varattua netistä, mutta vielä ei tietenkään ole varmaa tuleeko mun majoitus olemaan just tässä talossa minkä valitsin vai jossain serkun miehen äitin luona. Vähän jännityselementtejä siis edessä.

Yleisistä spekulaatioista huolimatta, Kuuba on todella kallis matkailijalle, erityisesti tämä majoituspuoli. Nämä casas particulares maksavat n. 25-30 dollaria per yö, mikä on todella paljon verrattuna esim Meksikoon, missä Cancunissakin maksetaan keskimäärin 10-15 dollaria yö ja sekin on täysin ylihinnoiteltua. Otetaan tämä nyt sitten enemmän sellaisena paikallisen talouden tukemisena..

Muuten tässä on vaan aurinkoa otettu, että varmasti saa väriä pintaan ennen kuin Suomen maalle astun 16.12. Toisin kuin Buenos Airesissa, Santiagossa on tällä hetkellä vielä ihan kohtuu ilmat, että kaupungilla jaksaa vaeltaa ja ei ole tuskaista. Lämpötila tuntuu olevan sellaista 28-30 astetta, mikä on mulle oikein sopivaa.

Tänään meillä on vielä suomalaisten kanssa tapaaminen terassilla ja viikonloppuna tulee varmaan muutamat bileet käytyä läpi ja sitten alkaakin Santiagon komennus tältä erää olla purkissa. Jouluussahan tulen sitten vielä suuremmat läksiäiset ja loput tavarani kokoamaan, mutta Chilen suhteen mennään jo loppusuoralla. Aikamoista..

Hyvänä pehmeänä laskuna toimii kyllä ehdottomasti tämä matka minkä aikana ehtii jo tottua Santiagon ulkopuoliseen maailmaan ja sitten joulukuussa puskeeki jo varmaan tilapäinen jouluinnostus päälle. Kunhan nyt tilaatte sitä lunta sinne!!!!

Lisää matkafiiliksiä varmaan vielä maanantaina ennen kuin kone kohti Havanaa lähtee..

San Pedro de Atacama

2008-11-05T04:59:00.003+01:00

Synttärikuvia

2008-11-05T04:53:00.001+01:00

Blogin aktivointi

2008-11-04T18:54:00.003+01:00

Noniin,

aika taas aktivoida tama blogi. Lomalaisena aika tuntuu menevan siivilla ja blogikin unohtuu, kumma juttu.

Tassa pahkinankuoressa viimeaikaisimpia tapahtumia

- Viime postauksen jalkeen taisin mainita Chilen itsenaisyyspaivajuhlista, eli Fiestas Patrias. Ne meni oikein mukavasti, perhepiirissa oli paljon grillausta ja muuten tuli viihdyttya yoelamassa.. Rodrigo oli harmittavasti erittain kipea, mutta itse olin kylla ihan kykenevainen yoelamaan. Kavimme mm. perinteisessa fondassa, mika on niinkuin chilelainen "sataman yo" :D Eli siella on telttoja mista saa ruokaa, juomaa ja keskella iso lava missa on bandi soittamassa kansanmusiikkia cuecaa ja sitten ihmiset syo, juo ja tanssii. Siina se kokonaisuudessaan.. koitan myohemmin saada vahan kuvia blogiin, en kuitenkaan lupaa varmuudella!

- Tulin tayttaneeksi 25 vuotta, oli mukavat juhlat kotona. Sen kunniaksi tehtiin Saritan kanssa pizzaa, mokkapaloja ja muita pikku suolasia ja vieraita oli n. 15. Juhlat oli onnistuneet ja kaikilla oli mukavaa ja lahjatkin oli sankarille oikein mieluisia. Kertakaikkisen mieleenpainuneet synttarit siis! suurempia jatkoja ei ollut, mutta viimeisten vieraiden kanssa haivyttiin viela klo 4 yhteen yokerhoon joka viidelta meni kiinni.. etta kyllahan siinakin viela ehti!

- Synttareiden jalkeen lahdin Pohjois-chileen, matkaa oli n. 1800 km ja aikaa sen taivaltamiseen meni 24h bussissa. Maisemat oli hulppeita kun aluksi mentiin meren rantaa pitkin ja lopuksi aavikonomaisessa autiomaassa. Viimeinen kohde oli San Pedro de Atacama. Siella viihdyin viisi paivaa yksikseni erittain aktiivisella lomalla minka aikana kavin katsomassa suola-aavikoita, laguunoita, tulivuoria, geysereita, hiekkasarkkia ja pienia kylia ja monia laamoja. Reissu oli kerrassaan mahtava ja maisemat ihan uskomattomia, seuraavalla kerralla pitanee ylittaa raja Boliviaan missa myos on kaikenlaista mahtavaa koettavaa!

- San Pedron jalkeen olin muutaman paivan Santiagossa lokakuun alkupuolella kunnes suuntasimme etelampaan kohti Linaresia, missa Rodrigon veli Claudio meni naimisiin. Haat oli mukavat ja perheenomaiset ja toki siellakin tanssittiin kansantanssi cuecaa, syotiin ja juotiin. Eli aika samanlaiset haat kun meilla Suomessakin olisi. Vieraita oli n. 80 kpl ja paikka oli luonnonkauniin vihrea ja kappeli oli pieni ja sopo. Oikein onnistuneet haat!

- Taman jalkeen tulin Santiagoon ja harrastin kulttuuria, kavin mm Pablo Nerudan talolla vahan Santiagon ulkopuolella Isla Negralla ja samalla reissulla olin myos vahan aikaa rannalla. Kulttuuria ja historian havinaa ei voinut olla aistimatta! Pablo Nerudan talolle menin siis eraan runokirjan innoittamana mita luin San Pedrossa. Kiitos vaan ex-tyokavereille siis sielunruoasta! Tuolla reissulla tutustuin myos mapucheihin (chilen alkuperaiskansa) paremmin ja kylla kuohuttaa vielakin heidan epaoikeudenmukainen historiansa!

- Tasta seurasi sitten pari paivaa Santiagossa oleilua ja auringon ottoa kunnes sain vieraakseni vanhemmat. Heidan vierailunsa kesti 1o paivaa ja naihin aktiivisiin paiviin mahtui Santiagon tutustumisen lisaksi 4 paivaa Viña del Marissa, Valparaisossa ja ehdittiinpa katsastaa vahan viinitilaa ja viinireittia Casablancan alueella. Saaolosuhteet suosivat lomalaisia ja variakin saivat pintaansa, taman lisaksi meilla oli monet mukavat illanistujaiset Rodrigon ja perheen ja kavereiden kanssa. Hyvaa ruokaa ja juomaa oli siis riittavasti! Oikein onnistunut loma.

- Vanhempien lahdon jalkeen olen tassa tehnyt jo seuraavia lomasuunitelmiani ja viihtynyt Santiagon yoelamassa (kuten aina..). Seuraavaksi nokka lahtee kohti Kuubaa minne suuntaan 10.11. Siella olisi tarkoitus viihtya vain muutama paiva valilaskun omaisesti kunnes 14.10. tapaan Lotan Meksikon Cancunissa.

- Blogi aktivoituu tod nak enemman reissun paalla, katsotaan mihin virta veneen vie kun sinne asti paastaan!

Pysytaan tutkalla. Mukavia syyshetkia sinne, Santiagossa lampotila 28 astetta, enaa en valita!!

Pian nahdaan,

Elina

Kevättä ilmassa!

2008-09-19T20:22:00.004+02:00

Moikka vaan kaikille!

Tässä on taas pieni tovi ehtinyt kulua enkä ole kirjoitellut kuulumisia.. useimman kanssa niitä on vaihdeltu muitten medioitten kautta.

Kevät tosiaan hiipii jo pitkälle Santiagossa vaikkain melko epävakain sääolosuhtein. Mutta hiljaa hyvä tulee.. eikös sitä niin sanota. Etelä-Amerikassa on joku urbaani legenda että kevät alkaa 21.9. kun on kevään päivä, näin mulle väitettiin jo Argentiinassa, että katsotaan mitä se päivä nyt sitten tuo tullessaan!

Viime kirjoittaman jälkeen olen ollut siis Mendozassa Argentiinassa, siltä reissulta on valokuvia enemmän facebookin puolella. Oltiin Saritan kanssa melko laiskalla nahkaturismi lomalla missä toki syötiin monta pihviä, juotiin monta (pulloa) malbecia ja ostettiin paljon tuliaisia nahkan eri muodossa. Mm. kenkiä, laukkuja, lompakkoja ja yksi nahkatakki. Ehkä muutakin..

Sen jälkeen olenkin aktiivisesti odotellut kevättä täällä. Tulin olleeksi yksissä suomalaistaiteilijoitten näyttelyn avajaisissa Santiagon taidemuseossa, oli hienoa ja kotimaista! Sen lisäksi olin myös Tarja Turusen keikalla mistä täytynee sanoa, että oli kokemuksena oikein hieno vaikka en Tarjan musiikin suuri ystävä olekaan. Toki ilmassa oli hieman Nightwishin kappaleilla ratsastamista mutta niillä mennään mikä myy.. niin se vaan on tässä valitettavan kapitalistisessa maailmassa, tai jotain. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin positiivinen yllätys miten lavakarismaattinen henkilö tuo Tarja oli, antoihan hän kuitenkin tosidiivan tavoin odotella itseään n. 3h muutaman todella surkean paikallisen goottihevirok-bändin "lämmitellessä". Lähinnä tuo lämmittely sai aikaan fiiliksen, että pitäisköhän lähteä kun kestää taas niin kauan. No, siinä kun sai itsensä taas valmisteltua, että ollaan Etelä-Amerikassa..asiat kestää, kestää, kestää ja kestää niin loppufiilis oli vallan mainio!

Tämän lisäksi lähipäivinä on juhlittu Rodrigon synttäreitä. Alapuolella voittekin nähdä suklaakakun missä lukee Feliz cumpleaños Rorito.. jos jäi jollekin epäselväksi niin Rodrigohan se oli. Niitä juhlia vietettiin ensin itse päivänä kotipiirissä ja sitten sunnuntaina vielä yhdessä ravintolassa ja ystävän maatilalla, mistä nuo koiranpennutkin siis sitten löytyi.

Täällä Chilessä on tällä hetkellä menossa kansalliset juhlapäivät, fiestas patrias, joista koitan kirjoittaa lisää kun ne päättyy. ohjelmassa on paljon grillausta, chileläisen cueca-tanssin katsomista ja muita perinneruokia, ja kyllä sitä varmaan ehtii johonkin baariinkin .................... joten siitä sitten infoa mahdollisimman pian kuvien kera. Tässä alapuolella nyt viime hetkien tunnelmia ja vähän kevätmaisemaa Santiagosta.

Ensi viikolla palaankin asiaan otsikoin "mä olen 25 mutten finito" katsotaan millaiset juhlat tässä vielä saadaan aikaseksi.

Antoisaa syksyä sinne.. Pian nähdään!

Tuliaisia kotiin..

2008-09-19T20:22:00.000+02:00

Viña ja valparaiso kuvia!

2008-08-07T04:38:00.001+02:00

Viña del mar!

2008-08-07T04:22:00.002+02:00

Huomenna Viña del Mar ja Valparaiso!

2008-08-01T17:54:00.003+02:00

Sateista on ja vähän viimaakin. Tuntuu jopa vähän takatalvelta kun viime päivät muuten ehti jo oleen aurinkoisia ja mukavan keväisiä, nyt sitten pientä takapakkia ja kylmää. No, parempi nyt kun syyskuussa.

Tää viikko on ollut hyvin aktiivinen viikko, sen lisäksi että Rodrigon kaveri Ricardo jenkeistä päätti jäädä vielä viikoksi (Sen piti lähteä tiistaina, mutta sillä oli kuulemma niin kivaa meidän kanssa, että siirsi sitten lippuja viikolla eteenpäin), meillä on myös ollut vieras Brasiliasta. Tämän brasilialaisen vieraan kautta onkin tullut aktivoitua kauan kadoksissa olleita portugalin alkeita, Junior kun ei osaa englantia eikä espanjaa. Ihan hyvin meillä menee ja kommunikointi on sujuvaa portugalin, espanjan, italian ja ranskan sekoitusta ja täysin on selvitty joka tilanteesta ja on keskusteltu syvällisempiäkin Brasilian nykytilanteesta. Junior on myös tutustuttanut meidät brasilialaiseen musiikkiin ja antanut ääntämisohjeita hapuilevaan portugaliin, joten tämän viikon jälkeen varmaan olen ihan falando em português täysin sujuvasti.

Tämä viikko alkoi siis hyvinkin ohjelmapitoisesti jo näiden kahden edellämainitun läsnäolon takia, mutta myös koska maanantaille sattui norjalaisen kaverin synttärit. NIitä juhlittiin yhdessä etnohenkisessä ravintolassa hyvän ruoan ja loistavan mojiton seurassa, siitä jatkoin matkaa Ricardon "läksiäisiin", mitkä ei kuitenkaan läksiäisiksi jäänyt.

Keskiviikkona oltiin tavalliseen tapaan after office-partyissa. Ne on joka keskiviikkona läheisen kukkulan huipulla linnassa järjestettävät työssäkäyvien hipat mihin on olemassa jonkinlainen pukeutumiskoodi ja muka ekslusiivinen maine. Sinne kun pitää olla nimi listalla että pääsee paremmin sisään, mutta tosiasiassa sinne listalle pääsee kyllä kuka vaan. No, tuntuu se silti siellä käymättömien mielestä oikein hienolta. Alkuillan jäykkyydestä huolimatta se paikka kyllä aina puolustaa paikkaansa tälläkin kertaa olleen loistavan dj:n ansiosta. Tuli sopiva sekoitus vanhoja soul hittejä sekoitettuna nykypoppiin ja välissä vähän latinoa ja r&b henkisyyttä ja perus kaupalliset räppibiisitkin.. Eli oikein toimiva mix kaikkea, ja jos joskus tuun järjestämään isot bileet mihin voin kerätä pääsymaksua niin ton dj:n haluaisin sinne soittamaan..!

Huomenna mennään sitten koko porukka Viña del Mariin ja Valparaisoon tutustumaan. Itsehän kävin siellä jo toukokuussa kuten aktiivisesti blogia lukevat muistanevat, mutta tosi kiva mennä uusiksi ja saada vähän vaihtelua Santiagon viikonloppuihin. Sieltä kuulumisia tulee ensi viikolla sitten.

Töissä riittää puuhaa tuttuun tapaan ja iltaohjelmakin on alkanut täyttyä jos minkälaisilla menoilla.

Reilun viikon päästä olisi myös loma ja sitäkin pitäisi suunnitella että mihin sitä menisi. Katsotaan mitä tässä vielä keksii

Sateita pitelemään menen.

Puhdasta vuori-ilmaa välillä!

2008-07-28T07:53:00.002+02:00

Tässä minä ja Ricardo uudella tontilla mihin parin vuoden päästä nousee luksustalo. Siitä enemmän tuolla alempana.. ei osaa blondi vieläkään päivittää tätä blogia oikeessa järjestyksessä että näillä kirjoituksilla ja kuvilla olisi loogisuus. Sanotaan vielä, että tuolla samalla alueella oli suomalainen hirsimökki! Koko tilan omistaja sano, että kyseessä on alueen kallein mökki kun piti tuoda puu Suomesta asti!

Minä ja Rodrigo luonnonhelmassa
Viimeisen vuoden aikana jo hyvinkin tutuksi käynyttä vuorimaisemaa
Minä ja pari lehmää!!!

Kaktuksia!

Kuvapäiväkirjaa osa 2

2008-07-28T07:35:00.002+02:00

Tässäpä vähän maisemaa "puhtaasta" joesta mikä jakaa Santiagon kahteen osaan. Taustalla näkyy vähän myös mahtavat vuoret, minkä huippuja ei valitettavasti monesti näe järkyttävän saastepilven keskeltä missä täällä joutuu jatkuvasti elämään.

Tässä valokuva perus chileläisestä annoksesta, eli bife a lo pobre. Chileläinen perinneruoka on monesti uppopaistettu rasvaan ja eipä tämäkään annos paljon poikkea siitä perinteestä. Tähän ei luonnollisesti kuulu mitään tuoretta lisukkeeksikaan. Siinä on siis härän pihvi, paistettua sipulia, kananmuna ja ranskalaiset. Variaation nimissä tämän voi myös pyytää kanalla, mutta lisukkeet säilyvät aina samoina.

Oltiin eilen, lauantaina, vähän Santiagon ulkopuolella pohjoisessa katsastelemassa Rodrigon kaverin ostamaa tonttia. Matkalla aurinkokin paistoi ja maisemat oli mielettömän kauniit ja tuntui että ilmakin oli puhdasta ja raikastavaa, kerrankin.

Tarkemmin sanottuna kylän nimi on Los Andes, se sijaitsee n. 100 km Santiagosta pohjoiseen. Sinne on rakenteilla hulppea loma-asuntokylä, mistä tämä kaveri on ostanut tontin ja alkanee rakentamaan muutaman vuoden kuluessa. Siellä me sitten kaikki urbanisoituneet maalaiset käveltiin ylös alas pitkin kivisiä polkuja ja nosteltiin risuja ja visioitiin mihin tulee talo, mihin parkkipaikka, mihin uima-allas ja mihin grillauspaikka. Innolla odottelen tuparikutsua parin vuoden päästä..

Tällainen on sitten se näkymä sieltä tulevalta parvekkeelta mikä rakentunee joskus vuonna 2011. Sitä odotellessa... Kyllä tuolla kelpais kesäisenä kuumana päivänä uima-altaallta makoilla ja katsoa noin nättiä vuorimaisemaa. Ei voi valittaa!

Santiagosta ulos lähtemisen tarvetta ei kyllä huomaa ennen kun tulee oltua pois kaupungista. Ei ole mitenkään legendaa, että täällä on pienilläkin lapsilla jo paljon hengitystien ongelmia, koska kaupungin saastemäärä on niin järkyttävä. Kaupunki kun on laaksossa jonka päälle ikään kuin muodostuu sumukattila mihin ne saasteet sitten vaan jää ja täällä niitä hengitellään samean harson läpi. Kaupunkilaisten onneksi ja työssäkäyvien epäonneksi Chile on alkanut rajoittaa yksityisautoilua pahimpina saastepäivinä. Näitä rekisterikilpeen perustuvia rajoituksia eli milloin minkäkin rekisterinumeron autoa saa käyttää on nykyään yhä useammin, mikä on tietenkin vain hyvä. Ei pelkästään saasteiden takia mutta myös kestämättömän ruuhkan poistamiseksi. En tiedä kuinka paljon se ilma konkreettisesti puhdistuu päivässä jaloista ajatuksista huolimatta, mutta on sekin jo jotain.

Sellaisia tällä kertaa. Kevättä kohti kuljetaan.. kylmyyskään ei ole enää ihan sietämätöntä.

Kyllä se tästä!

Päivityksiä kuulumisiin

2008-07-28T07:18:00.002+02:00

Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista monimuotoista, parhaiten tapahtumista kertoo varmaankin kuvat. Tässä kuvassa siis parin viikon takainen "suomi-illallinen". Tehtiin Saritan kanssa suuren suosion saavuttanut illallinen Rodrigolle ja muutamalle kaverille. Illan menu koostui lihapullista, perunamuussista ja ruskeesta kastikkeesta ja jälkiruoaksi oli mansikkapiirakkaa. Valitettavasti muita marjoja ei ollut saatavilla, mutta oli sekin jo ihan suomalaisen makuinen kun saatiin siihen pohjaan lisättyä vielä kaurahiutaleet ja kaikki!

Kuten jokaiseen hyvään iltaan, myös Suomi-iltaan kuului tietenkin kulttuurien vaihtoa. Letkajenkan tahdissa oli sopiva sulatella illan lihapullia ja kyllä se Katri-Helena tuli varmasti tutuksi naapureillekin. Tämän jälkeen ohjelmaan mahtui myös perinteisen humpan ja polkan opettelua ja meille suomalaisille uutuutena tuli chileläisen kansantanssin cuican opettelu. Kuten arvata saattaa cuican rytmi ei ollut kuitenkaan niin yksioikeinen ja koreografia helposti jäljiteltävissä - toisin kuin letkajenkassa, joten sen harjoitteluun pitänee käyttää vielä muutama tunti. Ideaalista olisi tietenkin syyskuussa kun on Chilen kansallispäivä, jota juhlitaan muuten viikko, että sillon osaisi huivia heilutella oikeeseen tahtiin ja ei menisi askeleet täysin sekaisin. Katsotaan miten käy..

Sitten vähän erään sunnuntain satoa.. Siitä lähtien kun olen Santiagoon tullut ja tulin tutustuneeksi tämän kaupunginosan ekologiseen kylämalliin, on mulla ollut pakkomielteenä päästä käymään Maipussa. Maipu on siis vähän vaatimattomampi kaupunginosa etelä-Santiagossa, mihin vihdoin pääsin käymään, kiitos Rodrigon muutaman kaverin! Samalla reissulla käytiin myös saksalaisperinteisessä Kucher Hausissa syömässä loistavaa ankan rintaa ja maistelemassa mozart-kakkuja. Yläällä oleva kuva siis Maipun kirkko, koska ei siellä oikeastaan muuta nähtävää ollut yhden museon lisäksi. Periatteessa santiagolaisille ajatus siitä, että joku haluaa eritoten varta vasten mennä Maipuun tuntuu yhtä absurdilta kun se, että joku haluaisi välttämättä Jyväskylässä tutustua esim keltinmäkeen, turistisesta näkökulmasta. Yhtä kaikki, oli mahtava päivä ja tuli otettua paljon hienoja kuvia ja nyt ei ainakaan kukaan pääse sanomaan ettei olisi nähnyt toisenlaista todellisuutta kaupungin sisällä!

Lopuksi vielä "taiteellinen" kuva Maipun kirkon ulkopuolelta.. Tarina jatkuu kohta.

Tempauksia!

2008-07-14T18:26:00.002+02:00

Kuten olen muutamaan kertaan todennutkin, Chile on todella konservatiivinen maa monessa suhteessa. Uutiskynnyksen ylittävä aihe Suomessakin oli näemmä muuan erään chileläisen tempaus Santiagon paikallisessa metrossa. Tässäpä linkki youtube videoon sekä kopio iltasanomien jutusta.

http://es.youtube.com/watch?v=XoEDzkrYdo0&feature=related

www.iltasanomat.fi

Nainen strippasi viikon metrossa
14.07.2008 15:06

Chileläinen strippari päätti alkaa taistella maan pääkaupungissa Santiagossa vanhoillisuutta vastaan. Tämän hän teki tanssimalla tangossa paikallisissa metroissa.Tempaus ei tuntunut auttavan. Nainen pidätettiin esityksen aikana. Sitä ennen strippari oli kuitenkin ehtinyt nostaa jalat kattoon useampaan otteeseen viikon aikana. Hän oli etsinyt vaunun, jossa ei ollut lapsia matkustajina ja aloittanut tanssinsa. Metron pysähdyttyä hän oli vikkelästi juossut toiseen vaunuun.- Tämä on vain alkua. Me olemme panneet alkuun idean, joka kasvaa ja kehittyy, hän kertoi poliisien ja vartijoiden piirittämänä.

..Jäädään odottamaan jatkoa!

Talvista eloa

2008-07-11T17:12:00.001+02:00

Chilelainen grillaushetki

Heidi ja suomi-juhannus

Heippa taas!

On taas päivitysväli jäänyt hieman pidemmäksi, mutta koitetaanpas muistella mitä kaikkea tässä onkaan käynyt.

Tosiaan kesäkuun alkupuolella tuli oltua Buenos Airesissa viikko. Oli oikein mahtava loma ja ilmatkin suosi, aurinko paistoi ja kaupunki näytti näin parhaat puolensa. Olin melko turistina ympäriinsä ja kävin kaikki samat vanhat kulmat missä tuli pyörittyä ennenkin. Myös ostoksia tuli tehtyä vähän……………… nahka kun on niin halpaa siellä Argentiinan sisällä. Parit pihvit sain myös syötyä ja tulihan sitä käytyä vähän baareissakin, mutta vain sopivasti. Vastaanottavana komiteana toimi Annin ja Facun residenssi missä palvelu olikin huippuhotellin tasoa!

Oli nostalgista kävellä ympäri vanhoja katuja ja oman vanhan kodin ohi, mutta ei samalla tullut kyllä yhtään haikea olo. Santiagon jälkeen Buenos Aires tuntui kovin rähjäiseltä, alkeelliselta ja sotkuiselta, joten voi vaan miettiä miltä se tuntuu Euroopan jälkeen. Kaikesta kaaoksesta huolimatta, Buenos Airesissa on edelleen sitä samaa selittämätöntä viehätystä ja mahtavaa tunnelmaa, mitä Santiagosta ei samalla mittakaavalla löydy. Vierailukaupunkina se on edelleen universumin paras, mutta pysyvämpään elämiseen Santiago tuo erilaista varmuutta ja jatkuvuutta. Argentiinassa se Etelä-Amerikan kuuluisa järjetön poliittinen epätasapaino on käsin kosketeltavaa ja samalla tulevaisuuden näkymät ei tarjoa vastaavaa kasvua toivosta ja yleisestä toipumisesta kun ehkä Chilessä. Hintatasokin on paikalliselle argentiinan pesoissa elävälle järkyttävän kallis, mutta euroissa ajattelevalle kyllä edelleenkin erittäin edullinen. Oli ihana reissu, mutta kiva oli tulla takaisin Santiagoon kun lentokentällä odotti kavereista koostuva vastaanottokomppania ilmapalloineen kaikkineen.

Muita suurempia tapauksia lähiviikkoina on ollut ehkä juhannus, sitä tuli vietettyä suomiporukassa suomalaisten ruokien, musiikin ja kuvitteellisten koivunoksien keskellä. Menu koostui lihapullista, karjalanpiirakoista, lohesta, salaateista, grillimakkaroista, salmarista, finlandia vodkasta, fazerin suklaasta, korvapuusteista ja salmiakista. Eli hyvinkin suomalaisella tyylillä mentiin, tosin ilman tappeluita, hukkumisia ja muita väkivaltaisia välikohtauksia. Stereoissa soi eppujen ”Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin juosta saa” ja olihan siinä sellaista ulkomaalaisille vaikeasti selitettävää tunnelmaa!

Kesäkuun loppupuolella saapui Chileen vaihtoon myös vanha Elisan aikainen työkaverini Sarita, joten menoa ja tekemistä on ollut yllin kyllin iltaisin ja viikonloppuisin. On oltu syömässä, baarissa, leffassa, kahvilla, shoppailemassa ja kaikkea siltä väliltä joten on tullut itsekin aktivoiduttua enemmän keskellä viikkoa.

Kotioloissa elo menee mainiosti, tässä välissä on tietenkin ollut parit perhejuhlatkin missä luonnollisesti olen ollut osallisena. On ollut Rodrigon veljen synttärit ja toisen veljen kihlajaiset ja nyt tässä odotellaan vaan sitten niitä häitä, jotka kenties ehtii vielä tulemaan tässä minun täällä ollessani.

Työrintamalla on pitänyt tasaisen kiirettä ja mielenkiintoisia projekteja olen tehnyt ja kovasti oppinutkin uutta, joten sielläkin kaikki siis hyvin.

Sitten vielä muutama sananen ilmasta.. Täällä siis tosiaan tällä hetkellä ihan keskitalvi, mutta ilma on vaihteleva kuin Suomen suvi. Toisinaan on se + 22 astetta ja aurinkoista ja seuraavana päivänä mennään taas lähemmäksi nollaa. Olen kuitenkin asennoitunut, että on talvi, niin villakangastakin ja saappaat olen vetänyt päälleni lähes poikkeuksetta myös noina lämpimämpinäkin päivinä.

Asunnossa meillä on nykyään jo vähän lämpimämpi, mutta sen tuntee myös lompakko. Lämmityskulut Chilessä on jotain ihan järkyttävää, mistä johtuu, että monet eivät pidä talvellakaan lämmitystä päällä vaan ostavat erillisen kaasulämmittimen jota pitävät sitten päällä kun ovat kotona. Meillä päädyttiin testikuukaudeksi pistämään lämmitys pysyvästi 14-15 asteeseen, eli omassa mittakaavassani vielä aika helkkarin kylmälle. No, tulihan sieltä se laskukin, mikä on vielä ihan kohtuullinen, eli n. 150 euroa kuukaudelta. Tässä siis vain pelkkä lämmitys, tämän lisäksi napsahtaa muu sähkö, valo, ja kuuma vesi. Eli en ihmettele enää kun nämä chilenot on tottunut olemaan valittamatta kylmyydestä sisällä..

Sellaista tällä kertaa.

Mi Buenos Aires Querido part 2

2008-06-16T06:54:00.002+02:00

öinen obelisco

taksia heiluttelemassa öisen 9 de julion varrella

belgrano - näkymä annin ja facun keittiöstä

minä ja vanha ystäväni Evita jälleen yhdessä

Pyhä hetki hautausmaalla

Mi Buenos Aires Querido

2008-06-16T06:41:00.002+02:00

Shoppailua Floridalla

9 de Julio / El obelisco

Caminito - Boca

Boca

Feikki-Maradona

Huomenna Buenos Airesiin!

2008-06-08T06:55:00.002+02:00

Heipä hei,

näin on taas viikko mennyt ja kiirettä on pitänyt.

Toissapäivänä juhlittiin kaverin syntymäpäiviä perhepiirissä ja tuli oikein olan takaa taas sosialisoitua isovanhempien ja tätien ja setien kanssa ja promotoitua Suomen hienoa luontoa ja vakaata taloutta. Tosin ei oma-alotteisesti vaan kumpuavista kysymyksistä johtuen..

Eilen tuli juhlittua myös Ruotsin kansallispäivää ja myöhäseen tietenkin meni, joten tällä hetkellä ei nyt niin paljon kerrottavaa ole.

Matkatavarat on pakattu ja huomenna aikaisin lento kohti Buenos Airesia. Varmaan aika jännä kävellä vanhoilla kulmilla nostalgiahuumassa taas.. Siitä lisää ensi viikolla.

Perinteiset sääraportoinnit loppuun; ilma on ollut aurinkoinen ja päivällä suht lämmin, jop 17 astetta. Yöt on kylmiä ja sateella on viileetä, mutta kyllä täällä muuten on vielä ihan ok pärjäilty.

Ensi viikolla lisää tarkempia kuulumisia Argentiinasta.

Palaamisiin.

Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana

2008-06-03T21:09:00.002+02:00

Aamuinen maisema meidan kotiovelta

Las Condes - asuinaluetta missa elelen

Maisemaa vahan lahempaa vuoristosta

Las Condes kotikonnut

Kuten kuvista nakyy, kirkkaina paivina maisemat taalla Santiagossa on ihan hulppeat ja vuorten lasnaolo varsin samanlaista kuin Genevessa. Niita ei vaan usein tule huomanneeksi, koska Santiago on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista ja sadettomina kausina vuoria ei tosissaan erota ollenkaan. Tulipa lahes yllatyksena, etta ne on noinkin hienot ja noinkin lahella meidan kotia!!

Viikonloppuna kaytiin myos vahan ylempana vuorilla, mista toisiksi viimeinen kuva, ja vaikka se noin automatkaltaan olikin aika rasittavan kaukana, niin voin kylla ymmartaa miksi jonku rauhaton sielu sinne halajaa. Nakoalat oli paljon hulppeammat ja ilmakin tuntui puhtaammalta ja raikkaammalta.

Meilla taalla ruska-aika jatkuu viela hetken kunnes kuivuneet lehdet jo kohta tippuu puusta. Koitan lahipaivina napsia viela vahan kuvia jos sattuisi aurinkoa niin tulisi vahan varejakin nakyviin.

Muuten sataa ja sumuaa vain Santiagossa.

Talvi tulee taas

2008-05-27T02:26:00.003+02:00

Joopa,

ei auta valittelu, kyllä se talvi nyt vaan tulee.

Aurinkoisina ja kirkkaina päivinä ruska on oikein kaunis ja piristävä, mutta näin viimaisina ja sateisina päivinä näköala ulkona on lähinnä lohduton.

Nyt tänne sitten todella on se talvi hiipinyt. Sen kunniaksi ostin pari viikkoa sitten kaksi talvitakkia. En kyllä tiedä millä järjellä kaksi, koska kumpikaan ei ole sopiva Suomen talveen ja pahoin pelkään, että molemmilla tulee kylmä myös täällä.. mutta kai tähän viimaan tottuu. On mulla myös muodikkaita hartiahuiveja ja kohta peliin pitänee ottaa mapuche-henkiset ponchot ja muut.

Asunnossakin on edelleen kylmä. Mutta mitäpä siitä sen enempää valittamaan, kun tilanne nyt vain on se.

Mitäpäs sitä tässä viime aikoina on tullut tehtyä..

Sitten äitienpäivän meillä on ollut täällä myös kämppiksen mummon 92-vuotis syntymäpäivät ja muutama kutsuvierasillallinen kotona. Sen lisäksi olen pyrkinyt kulttuurisen sivistyksen lisäämiseen ja tulin käyneeksi Santiagon teatro municipalissa yhdessä oopperassa. Oikein mukava kokemus se. Oli sopivasti taukoja joka näytöksen välissä ja kokonaisaikakaan ei mitenkään mahdottoman pitkä joten ei ehtinyt pahasti tylsistymään. Tarina nyt oli traaginen ja loppu teatraalinen, mutta se kai se oopperan tarkoitus on.

Tämän lisäksi olen käynyt myös katsomassa erilaisia taide-elokuvia Santiagon eurooppalaisen elokuvan festivaaleilla. Ruotsalaisia ja espanjalaisia on lähinnä tullut katsottua, ihan viihdyttäviä pätkiä. Tänä torstaina olisi sitten vuorossa ihan koto-suomalainen Kuutamolla.

Mitäs sitä muuta..

Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä pyörähtämään Buenos Airesissa. Olen jo aktiivisesti kontaktoitunut siellä asuvia vanhoja tuttavia ja kyllä niitä muutama tuntuu vielä paikalla olevan. Katsotaan miten tässä reissusuunitelma etenee.. pitäisi kai ne liputkin jo varata.

Että sellaista tällä kertaa.

Seuraavan kerran voisinkin panostaa vähän yleiskertomukseen Santiagosta. Heippaheei.

Ennätysten rikkomista ja äitienpäivää

2008-05-13T06:49:00.002+02:00

Pienellä viiveellä hyvää eilistä äitenpäivää vaan äiteille.

Meillä oli eilen mukava mutta hyvin pitkäksi venynyt lounastilaisuus kotosalla. Kämppiksen äiti, mummo ja veljet perheineen oli kutsuttu mukavalle sunnuntailounaalle. Perinteisin kääntein sitä juhlittiinkin ihan pitkän kaavan kautta ja ruoka oli hyvää ja maittavaa ja sitä oli tarpeeksi.

Mitä sen sijaan ei ollut tarpeeksi oli edellisyön uni.

Sunnuntaina tuli nimittäin rikottua yksi ennätys.. Nimittäin baarissaoloennätys. Pitkään sitä on ennenkin tullut kukuttua esimerkiksi Argentiinan yössä, mutta tänä viikonloppuna sitten lyötiin laudalta nekin aikakaudet.

Lähettiin lauantaina ihan vaan syömään tapaksia, ajankohta oli tosin hyvin myöhäinen, vasta klo 00.30 päästiin ravintolaan, mutta tarkoituksena ei ollut siitä jatkaa erityisesti mihinkään.

Vaan kuinkas sitten kävikään..

Siitä päädyttiin ensin yhteen boheemin Bellavista-alueen baariin, mistä suoraan naapurin erikoiselle clubille ja ei siinä vielä klo 5.20 ilmeisesti ollut saanut tarpeekseen kun keksittiin vielä lähteä yhteen after partyyn. Niin löydettiin sitten ihan tavallisen pienkerrostalon piha mihin lappasi jatkuvasti ihmisiä ja mistä yläkertaa kävellessä selvisi sitten että oltiin ihan isommassakin piilobaarissa, missä oli 4 eri huonetta. Sen verran pimeätä ja ikkunat peitettyä oli ettei tullut niin havainnoitua ajanjuoksua kunnes havahduin todelliseen väsymykseen ja katsoin kelloa todetakseni että sehän on 9.30 aamulla.

Eipä siinä, hauskaa oli. Kotiin kun pääsi klo 10 niin ei olis vielä klo 12.30 ollut ehkä ihan penaalin terävin kynä alkamaan valmistamaan sitä kuuluisaa äitienpäivälounasta, mutta niin sitä vaan pystyy ihminen moneen pakon edessä.

Tämä päivä onkin sitten ollut vaisu ja väsynyt, mutta kyllä tästä taas uusia matkoja kohti kuljetaan..

Tänään alkoi eurooppalaisen elokuvan festivaali Santiagossa ja tarkoituksena olisi käydä katsomassa muutama espanjalainen ainakin ja toki suomifiilistelyn merkeissä Kuutamolla - leffa.

Siitä ja muusta lisää myöhemmin.

Tämä onnenhetki piti ikuistaa tietenkin sen kunniaksi, että vihdoin saatiin mun oma macbook nettiin, oi autuutta, oi ihanuutta!

terveisiä.

Valparaison viikonlopun kuulumiset

2008-05-10T19:48:00.000+02:00

Viikko taas hurahtanut nopeasti niinkuin ne viikot aina.

Ajattelin nyt vahan jalkikateen kirjoittaa muutaman sanasen viime viikonlopun Valparaison retkelta. Alempana olevat kuvat siis viime viikonlopulta

Lauantaina aamupaivalla suunnattiin siis kohti Valparaisoa viikonlopun viettoon. Tarkoitus oli viettaa rento viikonloppu tutustuen seka Valparaisoon, etta Viña del mariin ja syoda hyvin ja kayda vahan satamakaupungin yoelamaan tutustumassa. Kaikki nama tavoitteet tuli oikein hyvin saavutettua.

Alkuun vahan ihmeellisen internetin tarjoamaa faktatietoa Valparaisosta.

Valparaiso on siis hyvinkin tarkea satamakaupunki Chilessa, Tyynenmeren rannalla. Se on Chilen kuudenneksi suurin kaupunki, asukasluku on n. Vahan vajaa 300 000 ihmista. Se sijaitsee n. 120 kilometrin paassa Santiagosta. Sinansa matkustusajankohta oli oiva, koska paikallinen ruska-aika on parhaillaan menossa, joten matkalla nahnyt viinitilat hehkuivat punaisenkeltaisia vareja ja eivat toistaiseksi olleet ehtineet kuivua. Myos aurinko nayttaytyi meille molempina paivina joten senkin puolesta oli oivallista tutustua taas satamakaupungin ihmeisiin.

Valparaison historiasta kiinnostuneet voivat kaantya asiassa wikipedian puoleen, niin minakin tein, mutta en nyt viitsi tahan alkaa tiivistelmia luomaan.

Wikipediasta poimittuna voin kuitenkin todeta nykypaivasta voi kuitenkin sanoa sen verran, etta historiallisen merkittävyytensä, luonnonkauneutensa (kukkuloiden saartama kuvauksellinen satama-alue) ja harvinaisen arkkitehtuurinsa (sekoitus 1800-luvun rakennustyylejä) vuoksi Valparaíso lisättiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon 2003. Valparaísossa on syntynyt useita historiallisesti merkittäviä henkilöitä, mm. Augusto Pinochet ja Salvador Allende. Monet tunnetut taiteilijat ovat myös pitäneet siellä majaansa - näiden joukossa Pablo Neruda sekä nicaragualainen runoilija Rubén Dario.

Valparaiso kaiken kaikkiaan edustaa hyvin pitkalti sita tyypillista stereotypiaa perinteisesta latinokylasta ja sita se hyvin paljon onkin. Asutus on suureksi osaksi vahavaraista ja koyhaa ja se nakyy katukuvassa. Kadut ja talot ovat ransistyneita, bussit romuttuneita ja ihmiset oleskelevat perinteiseen latinotyyliin kaduilla. Joka kulmassa on pienia kuppiloita ja kioskeja ja yleisilme on likainen. Muistuttaa monella tapaa siis perinteisia pienia latinokylia ja sen lisaksi niita Portugalin kaupunkeja missa olen vieraillut. Tunnelma kuitenkin on kohdallaan, satamakaupunkina Valparaisossa ihmiskirjo on vaihteleva ja mielenkiintoinen ja Santiagosta tuttu ianikuinen luokkaerojen merkittavyys ei tavallisessa katukuvassa erotu niin voimakkaasti. Valparaisossa on myos muutama tunnettu yliopisto joten se on vaihtokohteenakin suosittu. Yoelama onkin erityisen kirjavaa ja sen puolesta oikein viihdyttavaa.

Viña del Mar sijaitsee n. 10 km paassa Valparaisosta ja on selkeesti se Parempi Alue. Paljon korkeita rakennuksia ja rantaviivaa ja modernia arkkitehtuuria Valparaison ransistyneiden latinotalojen rinnalla. Selkeesti siis se tylsempi paikka. Vahan kuin Santiago minikoossa. Talla kertaa reissun mitta oli sen verran lyhyt, ettei ehditty niin paljon Viña del marissa pyorimaan mutta yleisilme tuli kuitenkin tutuksi. Oikein natteja maisemia oli tarjolla ja kesalla upea ranta (vaikkakin paikallisten mukaan liian jaatava merivesi..) tekee viñasta kylla varmasti oikein mieluisan lomakohteen.

Sellaista siella. Oikein mukavasti meni viikonloppu ja tuli taas maisteltua erinaisia ayriaisia ja muita merenelavia.

Tama viikko onkin sitten ollut mullistava viikko sinallaan, etta vihdoin on kaikki paperiasiat koulun suhteen kunnossa. Kaik on palautettu, jippiajee. Siina meninkin muutama paiva niita hoitaessa mut nyt on kieltamatta helpottunut olo kun sekin taakka pois harteilta ja voi taas keskittya tulevaan.. eli mitas nyt.

Talla viikolla olen parina iltana istunut taas lahetystotyontekijoiden seurassa iltaa ja harrastanut kamppiksen kanssa kulinarismiturismia kuten joka viikko. Mitenhan taipuu arki tonnikalapastan seurassa tulevaisuudessa kun ei ole enaa kotona kokkailusta innostunutta asuintoveria..

Eilen tuli pyorahdettya yhden kolumbialaisen kaverin syntymapaivilla ja mukavaa oli vaikka ei se cumbia ja vallenato (kolumbialaisia tansseja) oikein sujukaan. Talle paivalle on ollut suunnitelmissa vain pyykinpesua ja kotiaskareita. Ja tietenkin ehka vahan baarissa kayntia.

Nyt kun kouluasiat on tehty niin olen alkanut laaja-alaisen perehtymisen taas Chilen kulttuuri-ilmoihin. Talla hetkella kasittelyssa on Chilen alkuperaiskansa mapuchet. Myos sita historiaa on tullut luettua lisaa etta voi sitten intellektuellisesti keskustella nykypaivasta heijastaen rankkaa historiaa. Siita teille lisaa myohemmin kun olen tarpeeksi valveutunut.

Ensi kuussa pitaisi sitten suunnata rajan yli johonkin, taysin varmaa suunnitelmaa ei viela ole, mutta eikohan se tasta selvia etta mita kohti laitetaan nokka osoittamaan. Jee.

Etta sellasta. Onhan sita tassakin.. aurinko on paistellut taas ja mielikin ollut iloisempi. Lammitysta meilla ei edelleenkaan ole, mutta Valparaisosta tuli ostettua jos minkalaista villasukkaa ja laamahattua etta eikohan se niitten vilttien alla, kynttiloiden palaessa mene tunnelmoidessa yksi talvi.

Palaamisiin.

Kuvia

2008-05-07T23:16:00.002+02:00

Parvekkeen nakoalaa Vina del Marissa

Talon ulkohissi

Kulinarismiturismia illalla

Mina ja simpukka

Valparaiso ja Vina del mar

2008-05-07T22:43:00.003+02:00

Valparaiso

Merenelavia

Valparaiso

Vina del mar by night

Vina del mar yolla

Valparaiso

2008-05-07T21:54:00.003+02:00

Savuinen, sumuinen kaupunki

2008-05-01T17:38:00.003+02:00

Ilmassa on uhka talvesta.

Kylla, syksy on saapunut. Viime viikonloppuna se alkoi.. kylmyys ja kurjuus. Lampotila laski alle 10 asteen ja ilma oli sateinen, mika toki oli mieluisaa taman maan maanviljelijoille, kun sadetta ei ole pitanyt moneen kuukauteen.

Itsella on hieman hankaluuksia sopeutua tahan ajatukseen taas kylmasta ja talvesta. Eniten ideassa tokkii se, etta tassa voi jo aistia asunnon lammityskoneiston tehokkuuden (olematon) joten ennustan kylmia kuukausia sisatiloissa palellen.

Tyon puolesta olen tehnyt energiakatsausta Chileen ja minulle selvisi, etta Chilessa tuli pakolliseksi rakennusten eristaminen vasta viime vuonna. Tosiaan, se avioero vuonna 2003 ja talojen lampoeristykset 2007. Tamakin talo missa asustelen on n. kaks vuotta vanha mutta hengitys meilla kaytannossa hoyryaa sisalla jatkuvasti ja koska energiahukka taloissa on valtava johtuen tasta puutteellisesta rakennustyylista niin lammityskustannukset halutaan pitaa alhaisina. Ratkaisu tahan on loydetty - ei pisteta talojen keskuslammityksia ollenkaan paalle ja sen lisaksi tuuletellaan pahat hajut avonaisilla parvekkeen ovilla ja ikkunoilla.

Niin, etta kylma on. Vali vali.

Ja muutama sana vapusta. Haalareita ei nakynyt eika serpentiinit suussa moyryavia juhlaseurueitakaan eika sen puoleen mitaan muutakaan. Kansainvalisena tyolaisten paivana chilelaiset ovat kuitenkin adoptoineet 1.5. kansalliseksi vapaapaivaksi monen muun maan tavoin. Eli toihin ei tarvitse menna mutta tahan paivaan liittyvia hulinoita ei kaduilla tiettavasti ole.

Muuta hulinaa toki. Viime aikoina taalla on protestoitu taas jos mista asiasta ja barrikaadeille tunnutaan nousevan joka paiva herkemmin argentiinalaisten tavoin. Taalla meillapain tosin tama vallankumouksellinen kansanliike ei nay, mutta joskus siihen nakee viitteita kun tuonne keskustaan asti eksyy.

Sellasta talla kertaa. Ensi kerralla toivottavasti vahan positiivisempaa uutisointia, viikonloppuna suuntaan n. 1.5h ajomatkan paahan Viña del Mariin, Santiagon laheiseen satamakaupunkiin missa meilla on jo koko ohjelma ruokapaikkoineen valittu eli lisaa tasta kulinarismiturismista sitten ensi viikolla.

Terveisia kotiin

2008-04-18T23:26:00.003+02:00

Niin, terveisia vaan sinne kauas kotiin.

Tanaan on ollut aika laiska ja saamaton paiva.

Eilen tuli oltua vahan ulkona. Tosin alunperin ihan hyvasta syysta. Lumene sai taannoin syksylla hyvan diilin chilelaisen apteekkiketjun kanssa ja eilen oli sitten tallainen lehdistotilaisuus missa esiteltiin lumenen tuotteita. Meita oli siella sitten suomalaisia koolla koristamassa huonetta muiden tekopuolukanvarpujen seassa. Ihan mukava tilaisuus ja ainahan se lammittaa mielta kun joku suomalainen tuote saa niinkin paljon mediahuomiota ja tietenkin narsistina omaa mielta lammittaa kun lahiviikkoina oma kuva tulee monen eri naistenlehden sivuille.

Sellasta.

Siella siis sippailtiin hienosti cosmopolitaneja ja coctai-paloja ja sosialisoitiin ihmisten seassa. Kyllapa meille tarjoutui mahdollisuus tulla meikattavaksikin, niin olihan se kokeiltava, ihan vaan isanmaan puolesta kun oli kerta tuttuja lumenen tuotteita. Siitapa seurauksena iskikin se bilekarpanen, kun ei sita voinut kotiin menna niin hienossa iltameikissa niin lahdettiin sitten syomaan ja istuskelemaan baariin. Oli oikein mukavaa ja virkistavaa vaihtelua!

Sitten viela muutama sana teknologiasta, se kun on niin jannaa. Olin tossa mukavassa yksipuolisessa videokonferenssissa Lotan kanssa (vain Lotalla oli webcam) ja oli mukava nahda kameran kautta muitakin kavereita eli Ville, Pirta ja Pekka. Siita inspiroituneena otin pikayhteyden Jyvaskylaan puhelimitse, aina on jotenkin kivempi kuulla aani kuin lukea vaan kirjoitettua tekstia.. Tuli ehka hetkellinen koti-ikava tai haikeus, mutta sekin meni jo ohi kylla. Meilla on ihan kivoja suunnitelmia viikonlopuksi taallakin, mennaan nimittain huomenna tuonne meidan lahelle viinijuhlille! Siella hienosti sitten maistelemme eri viineja ja arvioimme mika on puinen, mika tamminen ja mika tumma. Loppuillasta arvioidaan sitten varmaan yokerhon lattian tasaisuutta.. Siita lisaa ensi viikolla!

Buena Vida

2008-04-11T22:47:00.000+02:00

Otsikon mukaisesti, hyvaa elamaa. Ei toivotuksena vaan toteamuksena.

Arki on lahtenyt Santiagon saasteisessa mutta innostavassa ilmassa oikein hyvin liikkeelle, asuntoratkaisu tuntuu paiva paivalta onnistuneemmalta ja toissakin menee mukavasti. Kaikin puolin puitteet hyvalle elamalle siis loytyvat.

Mitas ihmeellista sita onkaan tullut viime aikoina puuhailtua.. noh, tyoviikot on mennyt toissa, mutta viikonloppuna on sitten kunnostauduttu yoelamassa ja takana on jo yhdet haat, synttarit ja muut barbeque-illalliset. Etela-Amerikkaan enemman perehtyneet seka hurahtaneet varmasti allekirjoittavat seuraavan vaitteen, etta ehdottomasti mukavinta tassa taman mantereen juhlintatavassa on sen juhlimisen ehdoton mutkattomuus – mita tulee siis kanssavierailijoihin. Ei ole oikeastaan valia kenella on synttarit tai kenella on haat, paaasia etta sinne menee mahdollisimman moni. Taman oletusarvon tajuaminen Argentiinassa tuotti monesti skandinaavisen jarjestaytyneelle mielelle vaikeuksia, nimittain kun tuli kutsuttua yksi argentiinalainen niin suomalaisena sita ei aina osannut olettaa, etta jokainen vieres luonnollisena jatkeenaan tuo noin viidesta seitsemaan vierasta mukanaan. Nain sita juhlakokoonpanoa sitten kertyy vaikka alkuperaisella kutsulistalla olisi ollutkin vaan n. 10 ihmista. Muistellen parit pikku bileet mita tuli Buenos Airesin Juncalilla pidettya..

Minun chilelaistymisen kannalta tama on tietenkin suorastaan taydellista. Chilelaiset kun ovat luonteeltaakin jo melko huomioonottavia ihmisia niin tuntuu jopa ihan luonnolliselta, etta kaverin kaverit soittaa kotiin ja pyytaa jonkun kaverin kaverinsa synttareille, etten joutuisi olemaan lauantai-iltana yksin kotona, koska taalla ajateltuna mikaan ei taida olla niin katastrofaalista kuin yksinainen, vaikka vapaaehtoinenkin, ilta kotona. (Paitsi yli 30v naimaton nainen asumassa yksin ja tyoskentelemassa suurkaupungissa…). Onko se sitten saalia vai huomaavaisuutta, mene ja tieda, mutta oikein hauskaa on ollut ja mielenkiintoisia ihmisia tullut tavattua! Kamppiksen kanssa tuli pyorahdettya myos serkkunsa haajuhlissa ja mukavaa seuraa sieltakin loytyi ja vaikka ei perinteisia haatraditioita niin nahtykaan niin pienta haajuhlan taikaa nyt kuitenkin.

Paiva paivalta totun paremmin chilelaiseen arkeen, mutta loytyy taalta edelleen asioita mita ei vaan voi kasittaa. Chilehan on Argentiinaan nahden hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen maa, missa avioero tuli lailliseksi vasta vuonna 2003. Ennen sita taalla ei sitten paperillista byrokratiaa ole voinut lapikayda eika uusia liittoja solmia, melko kummallista. Se ja monet muutkin vanhoilliset asiat tietenkin heijastuu yhteiskuntaan ja ihmisten asenteisiin, mista hyva todiste jo tuo ylhaalla mainitsemani kauhuskenaario 30 vuotiaasta sinkkunaisesta. Taallahan naiset hyvin pitkalle viela kasvavat siihen ideaan, etta mahdollisimman rikkaisiin naimisiin olisi paastava ja monta lasta tehtava, ja naimaton aikuinen nainen on jollain tapaa hullu, puutteellinen ja ei tahan yhteiskuntaan sopiva. Onneksi tassa ollaan viela niin nuoria niin omalla kohdallani ihmisten huomio kiinnittyy vaan siihen, etta miten ne on laskenut noin nuorena yksin maailmalle. Huoh. Erityisesti taksikuskit on vihkiytyneita chilelaisen kulttuurin esittelijoita ja heilta useimmiten kuuleekin onnistuneimmat kommentit kuinka meita pohjois-eurooppalaisia naisia voisi tulla tanne Chileen lasteittain kansoittamaan tata kylaa ja yleisesti vaan vahan kohentamaan tata rotua. Siina vahan kasitysta jopa paikallisten omista mielipiteista omaa muka-alemmuuttaan kohtaan. Toisaalta, eilen kavin ihan hauskan keskustelun yhden taksikuskin kanssa, joka ennusti mun jaavan tanne chilelaisiin naimisiin, mutta joka myohemmin vitsikkaasti kaski mun poistua maasta korruptoimasta chilelaisten naisten mielia sanomalla etta ei kai naisen tehtava ole sen enempaa tiskata,luututa, pesta lattioita ja silittaa miehen paitoja kun miehen itsensakaan.

Etta semmosta. Valtavista yhteiskuntaluokkien eroista uolimatta chilelaiset ovat kylla todella ystavallisia ja mukavia ihmisia ja erittain kiinnostuneita miten ulkomaalainen nakee ja kokee Chilen. Ja vaikka Chile nain eurooppalaisesta nakokulmasta onkin melko sovinistinen ja miesvaltainen kulttuuri, ovat chilelaiset huomattavasti ujompia ja noyrempia kuin naapurinsa argentiinalaiset. Chilelaisiin voi siis helposti samaistua nain suomalaisena kun veljeskateus pikkusen muka parempaa naapuria kohtaan on jatkuvasti lasna, vaikka Argentiinaa lahihistorian valossa tarkastellen, Chilella ei ole mitaan syyta tuntea alemmuutta ja kateutta ja taloudellinen tulevaisuuskin nayttaa vakaalta ja voisi kai sanoa, etta jopa valoisalta.

Etta sellaista talla kertaa. Pienesta, sievasta lritiikista huolimatta ihana maa ja mahtava kaupunki, tulkaa vaikka itse katsomaan, mulla on teille patja varattuna.

Tanaan lahdenkin poikkeuksellisesti toista pois jo ihan oikeaan aikaan, eli klo 17. Mulla on nimittain illalla tapaaminen eri maiden suurlahetystojen nuorten tyontekijoitten kanssa. Tulee varmasti mukavaa ja mielenkiintoista ja katevaa kun kertaheitolla tapaa niin monta uutta ihmista, jos sielta vaikka irtois joku mukava uusi kaverikin!

P.s. James Bondia en nahnyt, mutta naemma iltasanomiin asti paatynyt chilelainen ”kohu” elokuvapatkien esittamisesta boliviana. Seurataan tilannetta.

fotoja

2008-04-09T21:23:00.002+02:00

Santiago by night

In a wedding

Centro Artesanal

Rodrigo cooking

Yeah right & street art in Santiago

2008-04-09T21:15:00.002+02:00

Barrio bellavista
Hedelmakauppias

Yeah right en Bellavista

Street art

Street art vol 2

santiago fever

2008-04-09T21:06:00.001+02:00

Hail to the king!

2008-03-28T21:57:00.006+01:00

Nimittain kuningas James Bondille. Kylla, vihdoinkin koko James Bond crew has landed in Chile. Elokuviin enemman vihkiytyneet ehka tietavatkin, etta seuraava Bond leffa tullaan kuvaamaan osaksi Chilessa. Taalla kun tulee asusteltua tuolla Santiagon omasas OC:ssa (Orange Countyssa) niin luonnollisesti Daniel Craigin tapaiset supertahdet majoittuu sitten sinne meidan naapurustoon.. Pitais ehka tehda vastaava pyhiinvaellus kun joskus muinoin kun TAYSIN sattumalta tuli kohdattua se Beckhamin David..

No, pointti siis, etta uutta Bond leffaa lahdetaan kuvaamaan Pohjois-Chileen tuonne Atacaman autiomaahan ja kas vain minne muualle kuin CERN:iinkin liittyen ESO:n astronomiseen observatorioon, vai onkohan se suomeksi avaruustiedeobservatorio..(vai onko tuollaistakaan sanaa suomenkielessa) Noh, sinne kuitenkin. Chilelaisten harmiksi tosin Atacamassa kuvatut kohdat tullaan esittamaan elokuvassa Boliviana..mika nyt kolhinee chilelaista ylpeytta suurin piirtein saman verran kun jos Helsingissa kuvattu elokuva esitettaisiin maailmalle esim Viipurina, Sortavalana tai vastaavana.

Mitas sita muuta.. Paasiainen oli ja meni, olin koko ajan Santiagossa ja tyhjaahan taalla oli. Koko kaupunki oli paennut rannikolle ja liikennetta ei ollut missaan, aika outoa. Tuli kuitenkin pari kertaa laskeuduttua tuolta Beverly Hillsista tuonne keskustaan ottamaan aurinkoa, mutta ei sita varia niin kunnolla tarttunut siltikaan.

Muuten elama alkaa jarjestya tasaiseen tahtiin, olo tuntuu jo oikeastaan melko kotoisalta. Supermarketista loyty jotain hapankorpun sukulaisia ja lahiokampaamolta loyty kuin loytykin niita bed headin tuotteita, niin ei paase ne hiusneuroosit taysin iskemaan. Tutulta tuntuu myos se kun meidan toimiston ymparilla pyorii Amnestyn jasenhankkijoita ja olen tutustunut pariin madridlaiseen opiskelijaan, joder tio!

Ihmetysta toki riittaa chilelaisessa elamanmenossa ja erityista paanvaivaa tuottaa tama ihmisten jaottelu sosiaalisiin luokkiin.. Taalla kun on oikein ulkomaalaisten vitsina sanoa, etta ensimmaiset asiat mita chilelaiset kysyvat on tyyliin, miksi tulit Chileen, mita teet Chilessa, missa olet toissa ja jos nama vastaukset vakuuttavat niin sen jalkeen sitten, etta missa asut ja millainen auto sulla on. Jos nama sitten miellyttaa niin voi ehka kysaista nimea. Mulle onkin selvennetty, etta vaikka luokkaerot on hyvinkin raikeat koko Etela-Amerikassa, niin esim Argentiinasta poiketen, chilelaisilla ei ole tapana verkostoitua eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa. Tama nyt luonnollisesti tuottaa vahan paanvaivaa kun vaaleena ulkomaalaisena mun odotetaan olevan lahes siniverinen mutta henk koht en oo niin varma rileittaanko parhaiten juuri tuolla mun asuinalueella olevien ihmisten kanssa. Jannittavia aikoja, katsotaan mihin suuntaan kehitytaan.

Tassa kun saan parin viikon sisalla kouluasiat lopullisesti pois jaloista niin alan kaivella itselleni niita harrastuksia, oon jo aika varmaks paattanyt etta otan jossain chilelaisten alkeisryhmassa niita ranskan tunteja etta tapaan kivasti paikallisia ja paasen "puhumaan" sita mun hyvinkin edistyksellista ranskaa.

Sellaista, aurinko taalla paistaa viela oikein mukavasti ja kuulemma poikkeuksellisen lampimasti kun nyt pitaisi olla jo hyvinkin syksy. No, mua ei haittaa ollenkaan, sitten kun taalla on kylmaa ja kurjaa niin te heilutte niilla kesafestareilla yottomassa yossa tayden auringon paisteessa.. you wish.

Nyt lahden kotiin. Koitan laittaa ensi kerralla vaikka kuvia meidan lahiosta.

Heippaheei.

Suomi maailmankartalle

2008-03-25T13:59:00.010+01:00

Tai ainakin tunnetummaksi Chilessa

Oli yllattava tulla aamulla toihin ja alkaa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan lukea aamulehtea kahvin kanssa kun lehden paaotsikkona oli, etta 26-vuotias suomalaisturisti on koittanut kiskoa Paasiaissaarilla yhdelta Moai-patsaalta korvaa mukaan matkamuistoksi Eurooppaan.. Ikavaksi tama herrahenkilo, mainittiin lehdessa muuten myos nimella, tuli tunnistetuksi lukuisten tatuointiensa puolesta ja odottaa nyt ilmeisesti tuomiota tapahtuneesta. Etta asiaan saataisiin lisaa draamaa, El Mercurio lehti toki otsikoi jo vankilatuomion mahdollisuudesta seka n. 10 000 euron mahdollisista sakoista. Historiankirjoihin tama toki myos jaa, tahankin uutiseen oli onnistuttu kaivamaan edellinen synnintekija vuodelta 2006. Eikos sita sanota, etta any fame is good fame..

Otsikkoa klikkaamalla paasee el mercurion sivuille joista espanjankielentaitoiset tai muut kiinnostuneet voivat katsoa uutisen, mika talla hetkella on siis paasivulla alkaen Turista finlandes arranco trozo de oreja a un moai.

Myohemmin lisaa niita oman elaman kuulumisia.

Lauantai-ilta

2008-03-19T16:00:00.001+01:00

Meidan welcome illallinen, mun vieressa seisova on kamppis Rodrigo

Outi and me maistelemme cuba librea

Hostellikaveri Laurenin kanssa lahdossa Santiagon yohon

Ekoja mielikuvia Santiagosta

2008-03-19T15:50:00.003+01:00

Santiagon korkeelta katsottuna

Me and Outi wearing matching sun glasses

Santiago

Outi telefericossa matkustamassa ilmojen halki

Santiagon katuja

2008-03-18T23:43:00.003+01:00

Lovely Outi meidan hostellin laheisyydessa in Barrio Brasil
Plaza de Armas, Santiagon keskusta
Santiagon keskustaa
Kaks blondii syo yhden amerikkalaisen perheravintolan jatskeja Providenciassa
Hostellikavereitten kanssa toisen hostellin sisapihan diskossa

Fotos de Santiago 2

2008-03-18T23:20:00.001+01:00

Santiagoooo

Jotenki isompi kaupunki mita ajateltiin kuitenkin

Vahan nakoalaa andeille

Sama paikka ja kaupunkikuvaa

Kaks blondii maistelee pisco sourii hostellin baarissa

Fotos de Santiago

2008-03-18T23:05:00.002+01:00

Santiago de Chile

Barrio Brasil, hostellin katolta

Santiagon keskustan katukuvaa

Barrio Bellavista, Santiagon keskustassa

Kaks gringaa barrio bellavistassa

Lost in translation

2008-03-15T20:45:00.004+01:00

Kirjaimellisesti.

Vaikka koen, etta espanjankielentaito on aika hallussa jo nain tanne tultaessa, pakko myontaa, etta tuottaa kylla vaikeuksia aika usein ymmartaa perus chilelaista puhetta. Erityisesti jos vastapuoli havaitsee, etta osaa espanjaa niin se lahtee ihan kasittamattomille kiertoradoille se niiden puhe. Ensiksikin sita nopeutta on vaikea hahmottaa, vaikka luulis madridlaisen puhetyylin jalkeen olevan helppoa, mutta ei. Ja siks toisekseen chilelaisilla on todella paljon omia ilmaisuja mita viljellaan puhekielessa koko ajan, ja ei pelkat nuoret vaan kaikki ravintolahenkilokunnasta taksikuskeihin. Sitten kun laitetaan siihen viela lisaks joku muu etninen tausta niin melkoista sekahedelmasoppaa.

Tamanpa takia huvitamme chilelaisia usein vaan sanomalla, etta no cachai na, mika tarkoittaa etta en ymmarra mitaan. Chilelaisten tapa kun on lisata vahan amerikkalaiseen tyyliin aina lauseen peraan, etta cachai? mika olis englannissa vahan kun you know. No, vahitellen cachai enemman. Pitaapas selvittaa mista tuo koko sana edes tulee!

Muuten elama on lahtenyt oikein hyvin kayntiin. Kaupunki tuntuu tosi kivalta ja miellyttavalta ja kuten ennalta mainitsin kasittamatonta saasteiden ja melun ja liikennekaaoksen maaraa, niin ei se haittaa, tuntuu kotoisalta. Tosin veikkaan, etta kun on viela taa sveitsilainen tehokkuus paalla niin muutaman kerran tulee menemaan hermo tuolla ruuhkassa istuessa, mutta kai siihenkin tottuu ja pinna venyy!

Viimeset paivat on oltu Outin kans ympari kaupunkia ja katottu kamppia. Aika haastavaa puuhaa sen takia, etta homma pyorii pitkalti nettisivujen kautta, missa ei ole mahdollista julkaista puhelinnumeroita. Eli kaytannossa se tarkoittaa sita, etta vie tuhottomasti aikaa saada kontaktoitua yhtaan kamppaa kun ensin pitaa tuon sivuston kautta laittaa mailia ja pyytaa puhelinnumeroa ja sit jos ne vastaa niin vasta paasee soittamaan. Aikamoisia rotankoloja tuli nahtya kalliilla hinnalla, mutta nyt olen siis muuttanut.

Asun talla hetkella Las Condes alueella, mika on Santiagon vahan ulkopuolella olevaa ihan taysin residenssialuetta, taalla lahella asustelee myos Chilen presidentti ja taalla on paljon isoja omakotitaloja ja muuta viihdyttavaa, shopping malleja. Taa alue on oikeastaan jatke Providencialle, mika on Santiagon ulkopuolella sijaitseva ns liike-elaman keskus. Siella sijaitsee kaikki toimistot ja business ihmiset pyorii siella, myos meidan toimisto on siella, joten siihen nahden taa asunto on oikein hyvalla sijainnilla. Santiagon keskustaan tulee matkaa, mutta on metro ja juna ja ne taksit, eli kai sita tottuu.

Vuokraan siis huoneen chilelaisen Rodrigon kampasta, sain tasta tiedon kun eras suomalainen tassa asui viela torstaille asti eli kaytannossa oltiin jo tuttuja ennen kun edes tavattiin! Asunto on ihana ja uus ja siisti ja mika parasta, taalla kay siivooja, joten ei tarvitse lakaista niita polyjaan itse.. Mulla on myos oma WC ja suihku ja kiva vaatehuone mun muotikoruille joten oon tosi tyytyvainen. Ainoo mika mietityttaa on taa etaisyys, mutta kai siihenkin tottuu. Ja kuitenkin 5 paivaa viikosta tulee toissa kaytya, joten eipa sita niin ehdi sitten sinne Santiagoon joka paiva menemaankaan.

Sellasta. Kaikki tosi hyvin, Outin kanssa ollaan tutustuttu chilelaiseen kulttuuriin maistelemalla paikallisjuoma Piscoa.. mika on siis paikallinen rypaleviina mita sekotetaan kaytannossa kaikkeen, sita voi juoda kokiksen kans, ginger alen ja varmaan maidonkin kanssa. Siita voin tehda esittelya kun oon enemman perehtynyt.

Eipa tassa muuta, tata kun kirjoittelen niin Outi on tuolla Viña del Marissa pari tuntia Santiagosta rannikolle vahan tutustumnassa siihen ja oon hoitanut muuttoa koko paivan. Illalla mennaan muutaman reissaajan, jotka tavattiin hostellilla, kanssa vahan baariin ja syomaan ja huomenna on sitten meidan yhteinen paiva Santiagossa, koska Outi jatkaa matkaa kohti Buenos Airesia ja siita edelleen Rioon maanantaina.

Maanantaina aloitan sitten tyot.

Lisaa raporttia varmasti heti alkuviikosta, koitan laittaa kuvia nakyviin heti kun saan oman koneeni nettiin.

Voikaa hyvin ja kirjottakaa kuulumisia ja yleisia juoruja :)

Lähtevän laulu

2008-03-12T03:01:00.002+01:00

Kuka ikinä keksikin sanoa, että perille on pitkä matka, oli oikeassa.

Matka kotipihasta Santiago de Chilen kentälle kesti n. 28h. Kyllä siinä oli ihan riittävästi taivallettavaa vaikkakin sujui loppujen lopuksi ihan ilman mutkitta. Tietenkin jokaiseen polkuun joku suurempi draaman kaari täytyy sisällyttää ja omalla kohdalla se oli se kun Frankfurtin koneesta piti lähteä niin iski paniikki, että kännykkä on hävinnyt. No, siellä me sitten kolmen lentoemon, yhen stuertin ja n. 8 siivoojan kanssa kyykittyyn ympäri lentokonetta n. 15 min kunnes keksin, että ah, laitoinkin sen jo tohon mun käsilaukkuun. On kai sit vaan niin vaikea tyytyä olemaan se keskivertoasiakas.

Viikko Suomessa meni nopeasti ja ohjelmantäyteisesti, kuten oli arvattavissa. Paljon ehti näkemään ja tekemään mutta kaikkeen ei venynyt joten loppujen kanssa sitten taas joulun aikaan.

Kentällä oli haikeista lähtöfiiliksistä huolimatta ihan mukava valmistautua matkaan, eihän sitä ikinä läheltä näe; koti-ikävää. Siellä tuli muuten myös kohdattua Paula ja Juho, jotka odottivat n. 9h myöhässä olevaa konettaan Venezuelaan, nopeasti siinä ehdittiin näkemään vaikka siinä vaiheessa olisin tietenkin toivonut että se kone ois vielä tunnin myöhemmin niin ehtis ne kuulumiset päivittää, mutta parempi näin!

Kentällä oikeastaan olikin vasta aikaa sitten miettiä, että mitäs tässä nyt onkaan edessä. Viimeiset viikot Sveitsissä meni niin paljon thesistä tehdessä ja suomilomailu kaiken muun elämän yhdistämisessä, että konkreettisesti ei tullut oikein pohdittua koko Santiagoon lähtöä yhtään, vaikka onhan se tiedossa ollut "jo" monta kuukautta.

Asioilla kun on tapana järjestyä niin ei siitä niin suurempaa paniikkia tullut vaikka tajusin koneessa, että mulla ei ole oikeastaan minkään maan valuuttaa, on 10 brasilian realia ja joitain swiss frangeja mut ei mitään muuta, onneks Santiagonkin kentällä oli automaatti ja sillähän se ratkes. Myös alustavat hostellivaraukset meni uusiksi joten sekin piti hoitaa kentällä, hyvin sekin meni. Taksikuskien kanssa en jäänyt tappelemaan hinnoista mutta luulen, että tuli maksettua suht avokätisesti, mutta joskus käy näin. Eiköhän se tule takaisin niissä muissa penninpyörityksissä ja tipittömissä ravintolakäynneissä..

Nyt oon sitten päivän ollut ja ei ole mitään ongelmia ollut valvomisen suhteen, kello tulee puol kakstoista ja meen kohta nukkumaan, joten huomenna kai sitä heräilee suht normaaleihin aikoihin. Aikaero Suomen kanssa on siis täällä 5h vähemmän.

Tuntuu, etten kauheesti muista Santiagosta mitään kun viimeks käytiin tai sit yksinkertaisesti Argentiina tasotti niin paljon sitä eteläamerikkalaisuuden observointia, että tänään kaikki on taas tuntunut ihan uudelta ja oudolta. Kaupunki tuntuu paljon isommalta ja elävämmältä kuin viimeks vieraillessa ja myös paljon kaoottisemmalta. En muista kiinnitinkö Argentiinassa ikinä huomiota siihen käsittämättömään meluun ja liikennehälinään mikä meidänkin kulmilla oli, tai ainakaan ennen kun Suomesta vierailjat tuskasteli sitä ensimmäisenä. No täällä siihen kyllä kiinnitti huomiota heti. Autot ja bussit tööttäilee kilpaa ja välissä kulkee hevospoliisit ja reggaeton raikuu, ja bolivialaiset panhuilistit pesee soittotauolla liikennevaloissa olevien autojen ikkunanlaseja, kaikki on niin sekasin ja kaoottista.

Toinen asia minkä olin jo jotenkin unohtanut on tää käsittämätön yksityisyrittäjyyden määrä. Täällähän yks suosituimmista ja kai palkitsevimmista työnsaamismuodoista on oman yrityksen perustaminen. Yleisesti se näkyy siinä, että joka kadun kulmassa on joku kioski, leipäkauppa, leipomo, pesula tai nettikahvila - tai vastaavasti näitten kaikkien yhdistelmä. Olosuhteet varmasti tukevat tätä ns pakkoyrittämisen muotoa.

Nyt ei sitten muuta kun jään jännittämään miten me Outin kanssa huomenna kohdataan. Mulla ei siis puhelin toimi täällä ollenkaan, joten en ole voinut tekstata ja Outilla taas ei ole ollut puhelin päällä kun olen siihen soittanut. Rekrytoin jo Villen tiedottamaan Outille mun hostellin sijainnin, eli mikäli viesti koskaan on mennyt perille, niin Outi saapunee tänne huomenna.. en tiedä tosin monelta. Mikäli viesti ei ole mennyt perille, niin kai me sit facebookataan molemmat tahoillamme huomenna, et missä oot?!?! Toivotaan parasta.

Muutaman kämpän ehdin tänään kontaktoida ja huomiseks yritän sopia niiden katsastuksen, ei oo kuitenkaan maailman viehättävin tää mun hostelli. Jos tää olis tuhkimotarinassa ni tää ois hostal de mala muerte, eli jotain aika kamalaa ja suht syvältä, mut mun mielestä tää istuu iha hyvin tähän eteläamerikkalaisen elämän alottamiseen. Patja on kuhmurainen, kokolattiamatot löytyy ja suihkusta tulee kahesta reiästä vettä, jos tulee. Sopii hyvin tunnelmaan ja eikai tästä päästä kuin ylöspäin..

Jään odottamaan Outia.

Hyvää yötä.

P.s. ilma on ehkä paras ikinä, ihan kun Suomen kesä. pitkät ja lämpimät illat, mut päivälämpötila sellaset 25 astetta. Täydellistä. Tuli heti aurinkolaseillekin käyttöä.

Vastoinkaymisia

2008-02-29T13:37:00.000+01:00

Huh, tanaan lahto.

Onpas pitanyt aika kiiretta taa viikko. Thesis alkaa oleen jotenki reilassa, vaatii viela teknista hiomista ja muokkausta mut kuitenki lopun voi kai jo jossain kaukaisuudessa nahda. Ihanaa.

Kuten monet tietaa, en oo mikaan maailman jarjestaytynein persona. Taa kyseinen huolettomuus heijastuu oikeastaan kaikkeen elamassa, teen kaiken viime hetkella ja en yleensa jarjestele asioita kaytannossa yhtaan etukateen, vaikka paan sisalla oonkin ne ehka jo kaavaillut valmiiks.

Tastapa johtuen olin aika yllattynyt itekin kun viime viikonloppuna sain puristettua pakkausoperaation hyvalle mallille. Matkalaukku oli aikalailla pakattu ja muutkin tavarat jarjestetty. Hyva nain, koska eilen ois voinut iskeytya viela suurempi paniikki mita talla hetkella syke kestaakaan.

Oon tanaan siis viela ihan tayden paivan toissa ja katevasti suoraan lahden yhteisella lentokenttabussilla sitten kohti aeroporttii. Tata ennakoiden kavin eilen suorittamassa check in:in matkalaukun suhteen ja eipa tullut paljon yllatyksena etta liikaahan se paino. Mika taas tuli yllatykseksi oli se, kuinka vahan siita joutui maksamaan. 30 kg oli matkalaukun paino ja viidesta kilosta jouduin maksamaan summan vajaat 40 swiss frangii eli tollanen reilut 25 euroa. Tassa vaiheessa kun ajattelen ni olis ollut varmaan kateva pingottaa se laukku viela piukeammalla kun noin halpaa kerta oli, nimittain nyt huoli on suurempi kun kasimatkatavaroiden maara on lukuisa.

Koneen sisalle olisi siis tarkoitus vieda 11.5 kg painava reppu, kaksi isoa marimekon olkalaukkua, kasilaukku ja julistetotsa. Huoh.

No sitten niita vastoinkaymisia.

Sen lisaks etten koko viime yona saanut nukuttua kunnolla kun hermostutti taa tavaramaara niin tana aamuna se sitten konkretisoitui ihan kunnolla. Ei tietenkaan tullut eilen mieleenkaan pakata naita kasimatkatavaroita etukateen kun katevastihan sen ehtii tehda aamullakin. Ikava yllatys oli se, etta noihin aikaisemmin mainitsemiini pakaaseihin ei todellakaan mahtunut kaikki mita olin kaavaillut. Tasta johtuen jouduin jattamaan viela yhden kassillisen vaatteita ja muuta tavaraa Brigitelle ja myos yhden ihan kivan laukun mika vie vaan niin kasittamattomasti tilaa, etta ei se ois mihinkaan mahtunut. Oma vika on joo, mutta harmittaa silti, ehka nanosekunnin viela.

No sitten ne julisteet. Monta kertaa jo mietin et ei hitto pitaisko jattaa vaan tanne, mut en millaan haluais kun oon niita Montreuxia myoten kannellut. Alitajunta tais kuitenkin viestittaa tallaista ilosanomaa jollekin kohtalolle koska sinnehan ne julisteet jai bussipysakille kun naitten pakaasien kanssa cernin bussiin menin. Harmitti, joten paatin ruokatauolla menna bussilla takas kotipysakille katsomaan olisko ne siella, ja loytyhan ne. No, varsinainen vastoinkayminen oli se, etta ajattelin, josko lahettaisin sen julisteputken Suomeen koska se ei ole painava mutta vahan epakatevan mallinen kuljettaa muiden kantamusten kera. Kavin sitten tossa postissa ja valmiiks tayttelin jo kaikki pakettikortit ja muut kunnes virkailija ilmoitti, etta julisteen postittaminen Suomeen maksaa EUROISSA 42 e halvimmillaan. Hirveeta. En todellakaan voi maksaa sellasta hintaa kun sisaltokaan ei ole ton arvoinen.

Noni, nyt sitten jannitetaan etta paasenko noitten kanssa turvatarkastuksesta lapi ja jaako ne julisteet johonkin. Stressia pukkaa ja viela pitais kasata thesis alustavaan loppukuntoon. No onhan tassa viela 3 h ennen kun bussi pitaa ottaa. Huoh.

Jospa sita nyt muistais sit viikon paasta kun Chileen lahtee, etta tavaramaaran rajoittaminen on hyvasta ja paikanpaalta monesti saa myos kaikenlaista kivaa.

Joopa.

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin, adieu ja aurevoir Sveitsi.
Here I come Suomi.

Au revoir Geneve

2008-02-24T23:10:00.004+01:00

Viikonloppuja vaan kaikille,

tosiaan niinkuin tossa viimeks mainitsin niin kyllähän tänne se ihana lämpöaalto tuli. Oli koko viikonlopun auringossa jo lähes 18 astetta ja todella ihana ilma olla ulkona, ei olis paljon parempaa ilmaa siis voinut toivoa näin viimeiseksi viiikonlopuksi.

Läksiäisviikonloppunahan tunnetusti tulee tehdä kaikkea maalle ominaista joten mullakin oli varsin Sveitsi-aiheiset päivät.. Perjataina oltiin siis syömässä eräässä meksikolaisessa ravintolassa ja oli ihan hyvää, vaikka paikalla olleet asiaan vihkiytyneet seuralaiset sano, että ehkä vähän ylihinnoiltetua, mutta niin kai Genevessä kaikki on. Maistuvia margaritoja oli!

Siitä jatkettiin vähän downtowniin ja tuli taas pyörittyä vähän Geneven yössä, hyviä rasberry mojitoja täällä ainakin osataan tehdä siitä kuubalaisesta rommista..

Koko ajan kun oon täällä ollut niin oon pistänyt merkille et tää on kyl harvinaisen jetset kaupunki noin päivisin sekä öisin. Geneveläinen kantaväestöhän koostuu pitkälti designer vaatteissa kulkevusta ihmisistä jotka kilpaa sulloutuu toinen toistaan hienompiin ja lähinnä kalliimpiin autoihin. Ja öisin tilanne ei ole tästä paljon eroava. Tiettyihin suomimeininkeihin hyvinkin tottuneena pisti siis silmään miten korrektisti, hillitysti ja liian hyvin täällä käyttäydytään baareissakin. Ei kuulu paljon huutoa ja kenelläkään ei ikinä tipu lasi kädestä.

No tämä seuraava huomio voi aiheuttaa monien lukijoiden päässä ihmetystä et miten kukaan voi riemuta tällaisesta, mutta mulle vaan tuli sellainen olo että loistavaa, kerrankin näin!!!

Nimittäin perjantaina oli Geneven kansainvälisissä kouluissa perinteinen winter ball - iltama tms joten kaupungissa näkyi paljon nuoria juhlapukuihin sonnustautuneita kulkijoita. No se sinällään ei kyllä Genevessä poikkea katunäkymästä kun täällä näkee muutenkin niin glamouria matkivia juhlijoita liian usein. Mikä taas teki tästä näystä loppuillan suhteen erityisen huojentavan oli se ällöttävä mutta samalla ihanan tuttu näky bussipysäkillä; vomitoiva teini! Voi että sitä sisäisen riemun hetkeä kun tämä kolmen henkilön ryhmittymä kävi istumaan siihen viereeni ja äsken mainittu tapahtumakaari sai alkunsa. On täälläkin siis vielä jotain hyvää ja kaunista, varhaisnuoruus nimittäin.

Sitten vähän valokuvia.

Istuskeltiin tänään melkein 3h tossa sillan kupeessa auringon lämmittäessä ja taas perussveitsiläiset eväät matkassa, eli starbucksista haettu frappucino! Oli vaan niin ihanan rauhallista ja lämmintä että ei tehnyt mieli mihinkään mennä. Kevät on kivaa.

Kuten oon monta kertaa tässä blogissa maininnutkin, niin vaikka tää kaupunki sinällään ei ole mitään vaikutusta muhun tehnyt nin että tiedostaisin, niin salaisesti kyllä kuitenkin. Oon todennut et Geneve on aika täydellinen monessa suhteessa; tää on sopivan kokoinen, keskeisellä paikalla ja täällä on keskellä kaupunkia järvi, mikä tuo kyllä oman tutun tunteensa ja edistää viihtyvyyttä. Myös ihan mielettömät vuorimaisemat on kyllä tehnyt muhun vaikutuksen ja tiedän, että haluun sittenkin palata tänne. Marraskuussa olin vielä ehkä vähän eri mieltä, mut nyt tiedän et takasin on päästävä.

Kuten sanotaan, toisista pääsee irti, joihinkin jää roikkumaan.. Tähän asti eniten oon tainnut roikkua siellä Madridissa, joistakin paikoista vaan tulee niitä mihin tiet aina vie kun muutakaan ei keksi.

Havaitsen et mun valokuvat Genevestä on usein aika samasta kohdasta, mut tää on vaan mun mielestä paras paikka kuvata koko kaupunkia. Kaikki muut maisemat on jotenkin niin samanlaisia, mut tässä kohtaa Genevee näkyy järvi ja vuoret ja se on vaan niin paras fiilis mitä tää kaupuni voi antaa. Kuten todettu, ei täällä yösyke korkein mahdollinen ole, mutta on täällä muuten kaikkea kivaa.

Chilessä oon varmaan jo aika valmis taas siihen yösykkeeseen.. en malta odottaa.

Perjantaina sitten Suomeen taas. Ennustan tästä viikosta aika kiireistä ja hektistä joten panostan blogiin sitten varmaan seuraavan kerran Chilessä, ellei tässä nyt jotain jännittävää vielä ilmene. Lähtö Santiagoon 10.3.

Au revoir Geneve.

Chardonnay? Oui, s'il vous plait

2008-02-22T10:36:00.002+01:00

Tanaan jaljella 7.

Lahtolaskenta pieneen sydameen..

Aurinko paistaa ja ajatukset harhailee. Kasittamaton lampoaalto hyokkaamassa meille just viikonlopuks, ihanaa. Aina sita ehtii vuoden mittaan unohtaa miten mahtavaa aikaa alkukevat on.

Tana vuonna voi tosin menna sisainen kello sekaisin kun alkukevaasta hyppaa suoraan alkusyksyyn. Jos mulla ei olis ennakoivia kokemuksia Etela-Amerikkaan talvella matkustamisesta en itekaan uskois, etta siella tulee oleen kylma. Nain kuitenkin on asian laita, sitten kun kaikki muut heiluu festareilla ja terassilla Suomen helteisessa heinakuussa niin Chilessa voi sataa lunta ja olla nolla astetta. Aika kummallista.

Onneks monessa maassa ei taida olla niin pitka talvi kun Suomessa, etta kai sita kuukauden kestaa kun tietaa etta elo-syyskuussa taas saapuu kevat.

Talla viikolla ei okein ole mitaan kerrottavaa kylla. Olin tossa eilen tyopaivan paatteeksi naapurin parvekkeella sippailemassa chardonnayta ja tulipahan mieleen, et ois siistii olla Genevessa kesalla kun on ne jalkapallon EM-kisat ja muuta festivaalihulinaa. Lahteet nimittain kertoo et kesakaupunkina Geneve on mieleton kun tapahtuu koko ajan niin paljon. Ja sitten on viela ne Montreuxin jazzfestaritkin..

Joku toinen vuos sitten.

Tanaan ois sitten vuorossa pienimuotoiset laksiaiset. Mennaan yhteen meksikolaiseen ravintolaan syomaan ja siita sit johonkin ehka vahan jatkamaan. Chilelaista ravintolaa ei ainakaan keksitty niin meksiko saa nyt sitten kelvata. Toivottavasti maistuu!

Eipa tassa muuta. Helsingissa ollaan viikon paasta perjantaina ja tutkimattomat on viela ne tiet miten siita Jyvaskylaan paasee, lentoaika kun sattuu ikavasti aika myohaselle.

Ei oikein nyt ajatus kulje joten lopetetaas tahan. Ulkona on ihanan lammin ja ei todellakaan huvittais istua sisalla. Yhyyyy.

Heippa.

It's a miracle!!

2008-02-19T09:48:00.001+01:00

Joo piti tulla vaan kertomaan, etta armas acerini koki uudelleenheraamisen eilen. Johtuisko siita, et se oli sattuneesta harhaluulosta johtuen n. 24h kytkemattomana poydan nurkassa ja pois kaytosta noin about ekaan kertaan neljaan vuoteen.. Never before. No vitsi vitsi, on se joskus lomalla ollut ennenkin tollein. No yhta kaikki, nyt se toimii ja mina sain katsottua onnesta soikeena mtv3:n uutiset, viime viikon k-70 jakson (en ikina lakkaa sanomasta tata, mut ehka paras realityshow ikina.) ja muita satunnaisia youtube klippeja. Hurraa, hurraa! No, tuona aikana kun noita uutisia katsoin niin kiitollisena, mutta samalla kauhistuneena loin kauhuskenaarioita siita, miten istun hiljaa huoneessani, luen marraskuun vogueta ja kuuntelen ipodilta I’m broooooooken..

Toisaalta, nain kevatkauden kunniaksi eilen huomasin myos, etta meidan lahion jalkapallojoukkue aloitti treenailun; siis se kuuluisa FC Meyrin. Ne tuntu harjottelevan klo 19 jalkeenkin ja onhan sita ennenkin kulutettu aikaa Madridissa eraan jalkapallojoukkueen harjoituskentilla, joten miksi ei nytkin?! Lisatekemista varmaan loytyis myos meidan lahion ‘kerhohuoneelta’ eli juhlasalista.

Jahas ja Kuubassa valta vaihtuu.. jaadaanpas seuraamaan millanen revoluzioni siella tapahtuu ja onko sinne nyt sitten enaa ensi syksyna menemista niinkuin tarkoitus on.

Tsappadaidaa, palaamisiin.

Uus naapuri eli lahes kamppis!!

2008-02-18T14:22:00.002+01:00

Joopajoo, eli mulla on siis uus naapuri, jota kaytannossa voidaan kutsuu oikeestaan kamppikseks, koska ollaan molemmat suomalaisii. Eli, enemman Suomen laatu-uutisia seuraavat varmaan jo tietanevatkin, etta henkikirjansa Geneve-jarven rannalle muuttaa talla kertaa Kovalaisen Heikki. Pitkaan (no sen aikaa kun oon Sveitsissa ollut ja tajunnut, et kaikki formulan suurmiehet asuu taal ihan naapurissa) oonkin pohtinut, etta omakustanteisestiko se Heksuli niita autoja kuljettaa kun ei ole Zurichin kellot viela soineet..

Ja mika niita miljonaareja sitten Sveitsiin ajaa?

No edulliset verosopimukset tietenkin. Miljoonatuloiset maksavat Sveitsissa tavallisesti veroja tamankaltaisen, suht helposti ymmarrettavan laskutoimituksen mukaan; ekaksi miljonaari ostaa asunnon, jolle Sveitsin isot herrat (en oo ihan perilla et kuka, mut joku suuri ja mahtava varmasti) sitten maarittelevat sellaisen vuokratulon jonka ostajamiljonaari saisi jos vuokraisi asunnon. No tahan paalle sitten tama mitaton pikkusumma, jota vuokraksi kutsutaan, kerrotaan viidella ja voilà! meilla on summa jonka ulkomaalaiset maksavat Sveitsin veroviranomaisille. Oli vuokra mika tahansa ni summa lienee mitaton verrattuna vaik niihin verokustannuksiin ja muihin siella oxfooordissa!

Siina nyt jonkunlainen syy minka takia ne kaikki ratinheiluttajat tanne saapuu ja miksi Sveitsia kutsutaan veroparatiisiksi. Tarkemman kuvauksen ja syy-seuraus tilanteen esittaminen vaatis varmaan vahan parempaa verotuntemusta seka Suomesta, etta Sveitsista. Oli niin tai nain, naapureita ollaan!

Eika siina viela kaikki.. muita lahiaikoina mediassa olleita suomalaisia suurjulkkiksia meilla on myos urpo ‘lehtikeisari’ lahtisen leski! Siinakin taustalla joku vekkuli lakipykala miksi rouva nimenomaisesti valitsi olohuoneekseen Geneve-jarven liplattavat laineet.

Etta sellasta.

Sitten ihan oman elaman kuulumisia. Alkuun tietenkin tarkein; mun tietokone sanoi eilen surulliset viimeiset sanansa; poks poks. Onhan siita pari ruuvia irtoillut pohjasta jo pari viikkoa sitten, mutta en odottanut sen lopun tulevan noin yllattaen.. paremmin tietavat veikkaavat, etta kovalevy meni. Oi ja voi. Ei siina informatiivisesti mitaan meneta, koska mulla on kaikki tarkeat tiedostot (OC jaksot ja Juha tapion levyt…etc) ulkoisella kovalevylla, koska lahtolaskenta lopulle on ollut kasilla jo pitkaan. Harmittaa vaan et en voi kattoo tv:ta enka mitaan ohjelmii enaa iltasin!! Ja nyt joku nasaviisas saattaisi sanoa, etta eiko siella Sveitsissa ole muuta tekemista kun tv:n tuijottelu ja koneella istuminen ja siihen mina fiksumpana sanon, etta ei oikeastaan!! Kuten olen aiemmin blogissa kertonutkin, niin sveitsilaisiin on iskeytynyt syvalle Kake Randelinin mantra ‘pakko painaa pitkaa paivaa..’ ja naa tyonarkomaanit hengaileekin toimistollansa 10h tyopaivia, mika sinansa on siedettavaa koska valissa on 1.5h-2h ruokatauko. Mika taas ei ole siedettavaa, tai ainakaan ymmarrettavaa, on se, etta miten naa ihmiset ei kuole ja kupsahda tylsyyteen.Taalla muuten niin kovin kosmopoliittisessa suurcityssahan menee kaikki, siis kaikki, kiinni klo 19. Ja toissa kun ollaan vahintaan klo 18 asti niin ennen kun taalta Ranskan rajamailta itsensa hinaa Geneven keskustaan ni kello on 18.45. Ehtii siina sit assan H&M:lla kaymaan jos tahtoo.

Kun kaikki ulkopuoliset viihdykkeet on kaytetty niin tilanne on se, et elokuvateatterissa menee englanniks tasan yks leffa mita en ole kaynyt katsomassa ja sekin on scifia eli eipa sinnekaan viitsi menna. Harmikseni olen kohta myos lukenut paatokseen YK:lta hankkimani teoksen mapucheista (eteläamerikkalainen alkuperäiskansa, joka elää nykyisen Chilen ja osittain myös nykyisen Argentiinan alueella) ja about kaikki lehdetkin oon lukenut. 10h tyossaistumisen jalkeen ei thesis-ajatukset paassa enaa kimpoile joten ennustan varsin tylsia viimeisia viikkoja. No onneks vaan kaks viikkoa. Tai vajaa.

Ei muuta. Jatkan valittamista ihan in real life kahvihetken merkeissa :)

Palaamisiin.

Heipat

2008-02-14T11:36:00.000+01:00

Hyvaa ystavanpaivaa vaan kaikille!

Viimesia viikkoja Sveitsissa viedaan. Laitetaas alkuun vahan small-talkia, eli joo on kylla ilmoja pidellyt koko naa reilu 5 viikkoo mita oon taalla ollut. Suomeks sanottuna, ilma siis kuin morsian. Eh eh. Tosi kivaa kun aamulla heraa kauniiseen vuorimaisemaan ja aurinko paistaa ja pimea ei ole ehtinyt tulla viela kuuteen mennessa kun toista poistuu. Kivempi tuijotella kaihoisasti ulos ikkunasta valoisalle taivaalle, kohti lumihuippusia vuoria, kun pitaa sadetta ahtaassa toimistotilassa..

Kaytiin muuten eilen katsomassa uus ’romanttinen’ draamakomedia p.s. i love you, oli todella positiivinen yllatys. Kaikki jotka diggaa love actually – genrea niin tuota vaan katsomaan! oli sopivan koskettava mutta sai myos oikeesti nauramaan ja ei liian kliseinen. Toki jenkkileffan elementteja naky mutta oman lisansa toi ihana Irlanti mihin osa leffaa sijoittu. Tassapa taas viikon leffavinkki, kantsii katsoa!

Tjoo-o, mitas sita muuta.. Taa viikko on ollut toissa ihan onnistunut, jokseenkin oon tehnyt aika pitkaa paivaa. Mutta ketaan tuskin kiinnostaa tyopaivan kulku joten todetaan vaan et thesis edistyy ihan ok, koitetaan nyt puristaa mahd paljon ennen Sveitsista poistumista.

Muutenpa tassa oon taas perehtynyt Chilen menoon ja meininkiin katsastamalla vahan asuntotarjontaa, mita nyt netista kasitysta voi saada.. Hyvalta vaikuttaa. Hinta-laatusuhde on ihanasti kohdallaan ja helpottavaa tietaa etta ei tarvii muuttaa mihinkaan jarkyttavaan rotankoloon kun vuokrataso on sen verran alhainen, etta voi ehka jopa asua ihan mukavasti.. Alussa mulla on viela katevasti n. viikko vapaata ja aikaa jarjestella asiat joten ei tuu stressia aikaerovasymyksesta ja tyonaloituksesta. Tosi kiva. Toivottavasti asunto loytyy nopsakasti, koska Outi tulee jo alussa (muutama paiva mun saapumisen jalkeen) vierailulle niin taydellista ois jos siihen hetkiin ois jo joku majoitus ni voitais harrastaa el turismoa sit yhdessa. Katsotaan.. ei stressia.

Huomenna onkin taas jo perjantai. Viikonlopuksi ei viela kovin maariteltyja suunnitelmia, vaikka tossa eilen sain paahanpiston etta pitaisikohan sita menna kaymaan Pariisissa. Tosiaan eilen mulle myos selvis, etta Pariisiin kestaa junalla vaan reilu 3h. Ja tahan asti oon aina luullut et sinne kestaa joku 7h.. (oikeesti). No, tasta innostuneena aattelin kayda katsoon paljonkos nama tiketit kustantaisi. Elakoon hyva aluetuntemus.. ja joka paiva sita oppii jotain uutta, eikos sita nain sanota.

Ja loppuun viela pakollinen norttitunnustus. Eli otin kayttoon ihanan google analytics-palvelun mika antaa kaikkea jannaa tietoa blogissa vierailijoista. mm tarkan sijainnin kaupungin tarkkuudella ja muuta epaoleellista koodikielta mika ei ketaan kiinnosta. No, sen sijaan hauskaa ja kiinnostavaa on, etta milla hakusanoilla blogiin on eksytty eri hakukoneiden, okei google-monopolin, kautta. Eli nyt pystyn stalkkaan kaikkii kavijoita ihan neuroottisena ja varmaan tuun koukuttuneeks tahankin.. No ei vaiskaa. Mut lisatkaa kommentteja kun kaytte, niita on kiva saada ja lukea.

Palaamisiin taas.

Vahan kuvamateriaalia piristamaan blogin ilmetta!

2008-02-01T16:24:00.000+01:00

Tassapa vahan kuvasatoa viime viikonlopulta. Maisemat oli kylla niin mielettomat, etta ei mitaan jarkea! Jaa kylla varmasti mieleen Sveitsin parhaimpana puolena!

Montreux

Lokkeja Montreux:ssa

Ilta-aurinkoa

Mannerheimin muistomerkki Montreux:ssa

Parc Mannerheim, taustalla nakyva pylvas siis se muistomerkki!

Yksinainen veneilija

Montreux maisemaa

Queenin laulaja Freddie Mercury myos asusteli Montreuxssa viimeset vuotensa

Geneva, Pont du Mont Blanc

Geneva, Carouge

Geneva

Beautiful Montreux

Arkea vaan ja elakepaivista Montreuxissa haaveilua!

2008-01-30T14:41:00.000+01:00

Ja nain on jalleen tammikuu kaantymassa helmikuuksi ja talvi vihdoinkin kevaaksi. Ainakin siis Sveitsissa.

Uskomatonta miten nopeesti aika menee vaikka samalla tuntuu ikuisuudelta kun kummien kyydissa Helsinkiin korottelin ja sielta edelleen Sveitsin maalle.

Alkukankeuden jalkeen oon kylla alkanut tajuta miten upea maa Sveitsi on ja voin nainollen jo myontaa, etta ei ole niin vaikea kasittaa miksi monet suomalaiset Sveitsissa viihtyy, kuten entinen suurmiehemme Mannerheimkin.

Minna serkku oli viikonloppuna kaymassa ja perus Geneveturismin lisaksi vierailtiin myos Montreuxin ymparistossa, missa tormattiin siis myos Mannerheimin mukaan nimettyyn pikku puistoon ja vahan isompaan muistomerkkiin missa oli ihan omistuskirjoitus “Suomen kansallissankarille” ja hieno muistoruno suomeksi ja ruotsiksi. Jos ei tasta isanmaallinen ylpeys nouse niin ei kai mistaan!

Olin kylla ennenkin todennut, etta Montreux on kasittamattoman kaunis pikku kaupunki, mutta jalleen kerran se paasi yllattamaan. Vuorten ja jarvien vuorottelema maisema kirkkaana paivana on ihan uskomattoman vaikuttavaa ja nakoalat niin hulppeat, etta tekee kylla kohteesta ehdottomasti yhden suosikeistani. Ja vaikka ajatukset Sveitsiin paluusta ei paallimmaisena jyllaakaan, tekisi mieli kylla kiertamaan Sveitsia joskus kevaalla tai kesalla kun kukat kukkii ja puissa on lehtia.

Minnan lahdon jalkeen elo on ollut aika tasaista arkea, mutta ei nyt niin sietamatonta kun monesti itselleni vakuutan.. Toissa on tullut taas oltua kymmenentuntisia paivia ja vaikka se maarallisesti onkin ihan liikaa niin tehokkuus ei aina ole kulkenut ihan kasi kadessa mukana. No, tanaan sain taas uusia, hyvia neuvoja lopputyon suhteen ja alkaa sekin jo kirkastua ainakin sisallollisesti lopulliseen muotoonsa. “Enaa” tarvitsisi sitten vaan kirjotella se sisalto, mutta mistapa puhtia moiseen?!?! Itsemotivaattorina toimii vaihtelevalla menestyksella ajatukset tulevasta – ei sitten haluaisi enaa ihan kauheasti olla vaiheessa tuon tyon kanssa siella Chilessa missa on muutenkin taas edessa se uuden elaman aloittaminen. Kuten sanottu, ‘hiljaa hyva tulee..’

Raportointi jatkuu. Viikonloppuna voisin vaikka laittaa vahan kuvia piristamaan blogia. Se on mmmmoi.

Aurinkoa, vesisadetta ja matkasuunnitelmia

2008-01-18T10:48:00.001+01:00

Hyvaa tata vuotta, tammikuu on jo pitkasti yli puolenvalin, mutta onhan tata vuotta viela jaljella.

Pari viikkoa vietettyani Suomessa hektista lomailua, olen siis takaisin Sveitsin maalla. Taalla on nyt menty kohta jo pari viikkoa ja kiireista on pitanyt, ainakin henkisesti.

Taytyy sanoa, etta Suomen lumettoman ja aarettoman pimean lomakauden jalkeen, oli ihan kiva tulla takaisin edes hieman lampimimmille apajille. Taalla pidellyt sellaista +12 astetta ja aurinkoa parhaimmillaan ja + 5 astetta ja vesisadetta huonoimmillaan. Keskiarvo on ihan hyva ja valoa riittaa puolikuuteen asti illalla ja noin aamukahdeksasta lahtien. Eli fiilikset on sen myota paremmat ja lumeton talvi Suomessa ei houkuta!

Sinansa ihan hyva, etta asennoituminen on talla hetkella ihan kohdallaan, koska paluuseen on viela aikaa jopa nailla suunnitelmilla sen verran, etta olisi henkisesti turhan kuluttavaa haaveilla Kuokkalan sillalla aikaa kuluttamisesta jo nyt!

Kevat siis tulee kovaa vauhtia tanne ja mulla tyokiireet sen kuin kasvaa. Opinnaytetyo on talla hetkella suurin huolen aiheuttaja tai lahinna se, etta mista loytyy motivaatio ja puhti vaantaa se. Aihe on kiva ja materiaalia on kertynyt mukavasti ja kirjoitusprosessikin jo kaynnissa, mutta siita huolimatta havahdun vahan turhan usein haahuilemaan nettisivustoilla ilman opettavaista maaranpaata.. No, paineen alla sita ihminen tunnetusti toimii parhaiten (?!?), tai mina ainakin, joten eikohan tama tahti tasta kiristy ku palautuspaiva koulun puolelta lahenee, mutta ennenkaikkea kun takaraja tyon puolesta taalla alkaa olla kasilla.

Muuten kaikki oikein hyvin taalla, koitan nauttia sveitsilaisista tuulista viela nama viimeiset viikot (n. 6 jaljella..) ja jannittavasti taytyy myontaa, etta alkukuukausien jalkeen vasta nyt tuntuu etta alkaa paremmin istumaan naihin maisemiin, mika sinansa on harmi, koska kohta tamakin riemu loppuu!

Innolla kuitenkin odottelen jo Chilen aikaista elamaani, vaikka alun pakollinen uudelleensijoittuminen; kampan etsinta, sosiaalisten verkkojen luominen ja muu kulttuuriin asettuminen ei nyt talla hetkella niin innostakaan. No, joka tapauksessa, olen ahkerasti lueskellut Chilen historiaa ja poliittista nykytilannetta, nama kun olivat asianhaaroja mitka nousivat esiin useissa raporteissa osioissa 'mita kannattaa tietaa ennen chileen saapumista'. Nainollen, olen sitten valmeutunut keskustelemaan diktatuurista, sotilasjuntista ja salaperaisista katoamisista ihan faktoihin perustuvalla tietoiskulla, jippajee! Lahempana matkaa teen tannekin pienen tietoiskun Chilesta kaikille armaille lukijoilleni!

Henkisen valmentautumisen ja valmistautusinen Etela-Amerikan mantereelle saapumista varten olen aloittanut jo syksymmalla alkamalla seuraamaan Argentiinan ja Chilen sanomalehtien nettiuutisointia, etta olen sitten suht perilla kuka julkkis on in ja mitka tyojarjestot lakkoilee ja ottaa milloinkin ommoo lommoo.

Tama blogi aktivoituu vahan saannollisemmaksi varmasti viimeinkin kun olen Chilessa, toki sitakin ennen paivittelen kuulumisiani ja puran tuntemuksiani ja ahdistuksiani opinnaytetyota kohtaan.

Silleesti, 1.3. Olen sitten Suomessa ja 10.3. starttaan matkani kohti Etela-Amerikan mannerta. Chilessa viihdyn marraskuun alkuun asti, tyot lopettelen syyskuun lopulla, jonka jalkeen reissailen Chilessa, Argentiinassa, Boliviassa, Uruguayassa ja ehka Brasiliassa..Marraskuun alussa aloitan paluumatkani Suomeen, valilaskunani on Mexico City jossa n. 6-7 viikon pysahdykseni aikana yritan kierrella Mexicoa ja ehka Guatemalaa ja paasta vihdoin silla rahtilaivalla sinne Kuubaan tai muualle karibialle. Eli sellaista, jos joku on siis vailla matkasuunnitelmia ja mieli halajaa etelan lampoon niin sydamellisesti toivotan tervetulleeksi Chileen tai johonkin osaan matkaani, olis huippua saada seuraa! Alkakaahan suunnitella!

Nyt teknologioiden kaupallistamisstrategia kutsuu minua.
Talla foorumilla taas takaisin pian.

Elina

Jouluksi kotiin

2007-12-18T15:33:00.000+01:00

Taas ollaan joulukuussa. Vaikka vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti, tuntuu viime joulusta olevan jo uskomattoman pitkä aika. Koska olen ekspertti sekä laaja-alainen asiantuntija vain oman elämäni tapahtumissa, keskittyy tämäkin blogitekstini lähinnä minun mietteisiin ja elämänkäänteisiin.

Puhutaan siis tästä vuodesta, kohta jo viime vuodesta. Vuoden 2007 kevään elämää rytmitti aika paljon koulukiireet ja tietyn mobiilioperaattorin liittymien kauppaus, toki mukaan mahtui aika monet unohtumattomat partytkin ja tulevaisuuden järjestely. Kuten moni tietää, omalla kohdallani suunnitelmissa ei kesäkuussa suinkaan ollut suunnata Sveitsiin tai mihinkään ranskankieliseen paikkaan, mutta näin kuitenkin kävi. Näin ollen toteankin omaa elämääni parhaiten kuvaavan totuuden olevan ”koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.” sekä useasti lohtua tuoneen Egotripin kappaleen Nämä ajat eivät ole meitä varten.

Toivo ja suunta oli välillä vähän hukassa mutta löytyi kuitenkin yllättävältä suunnalta. Näin puolivälissä komennustani Sveitsissä, voin todeta, että kyllä se kannatti. Noin koulutuksellisesta ja tulevaisuushakuisesta näkökulmasta ajatellen tulo tänne on ollut oikea lottovoitto ja poikinut mahtavia juttuja tulevaisuudelle ja lisää vaan raollaan olevia ovia koputellaan, että aukeaisi ne loputkin.. Muutenkin elo käkikellojen, alppimaisemien ja merkkipuukkojen keskellä (paikoitellen kuulostaa vähän Pohjanmaalta) on alkanut sujua paremmin ja olis täällä voinut ehkä viihtyä pitempäänkin!

Vielä kaksi päivää töitä ja sitten koneeseen ja kohti Helsinkiä. Viimeisiä joululahjoja koittanut miettiä, ettei tarvitsisi sitten Jyväskylässä lauantaina pikkujoulun jälkeisissä tunnelmissa laahustaa ympäri kauppoja.

Lisää kuulumisia varmaan sitten ensi vuonna kun olen takaisin Sveitsin maalla.
Rauhallista joulua kaikille ja riemukasta uudenvuoden vastaanottoa!

Elina

Joulukuun satoa ja sadetta

2007-12-11T15:29:00.000+01:00

Sateista joulukuuta vaan kaikille.

Uskomattoman nopeasti mennyt viimeinen kuukausi tai ehkä jopa kuukaudet. Reilun viikon kuluttua olenkin jo tulossa Suomeen ja vaikka tuntuu että lähdosta on pitkä aika, niin aika on kyllä kulunut myös ihan siivillä, kuten aina.

Viime viikkoina olen aloitellut opparin tekoa ja kyllä se aika ahdistavaa puuhaa on, täytyy tunnustaa. Mutta onneksi mulla on aika tarkasti rajattu aihe ja selkeät toimintaohjeet joten periaatteessa tiedon etsinnässä haahuiluun ei mene aikaa kun osaan keskittyä oikeaan asiaan suoraan, tosin paikoitellen tuottaa vähän hankaluuksia löytää tätä päivitettyä tietoa.. Mutta kyllä kai se tästä, ainakin on nyt lähtenyt käyntiin jos ei muuta

Viime viikonloppuna mulla oli täällä vieraita Suomesta, eli koko perhe Räsänen oli täällä pitkää viikonloppua viettämässä. Paikoitellen meillä oli vähän epäonnea sääolosuhteitten suhteen, satoi aika paljon vettä, mutta jotenkin ne suursateet ajoittu aina automatkan tai museon ajalle. Paljon ehdittiin muutamassa päivässä tekemään; Genevessä vierailtiin mm. CERN:issä ja YK:lla ja yleisesti kierreltiin kaupunkia järven molemmin puolin. Vuokrattiin myös auto muutamaksi päiväksi ja sillä kätevästi liikuttiin Lausanneen ja Chamonixiin alppeja ihmettelemään. Tosi hienoja maisemia näkyi ja vaikka näihin vuoriin on täällä Genevessä no tottunut niin kyllä ne sillein lähempää katsottuna on vielä vaikuttavammat. Toi kuva on Alppien korkein vuori Mont Blanc. Koitan myöhemmin laittaa vaikka vähän lisää valokuvia blogiin nähtäväksi jos joku haluaa tarkemmin tirkistellä!

Oli tosi kiva viikonloppu ja onnistunut loma myös minulle, mutta tällä viikolla onkin sitten ollut kahta kauheampi orientoitua arkeen, mutta kyllä se tästä jo alkaa tasaantua. Tänään hyvä arkeenpudottaja on tietenkin kielikurssi missä pääsee kätevästi taas ranskankieltä käyttämään.

Vaikka jouluhysteria onkin täällä valloillaan samaan tyyliin kun Floridassa – jouluvaloja ja tekopukkeja on joka puolella, en ole kuullut missään vielä yhtään joululaulua ja rankkasateista johtuen erityinen joulufiilis ei ole hiipinyt.. Joululahjojakaan en ole ostanut vielä yhtään, eli kiire viikko ja etenkin viikonloppu edessä! Kai se joulufiilis hiipii kunnolla vasta kun Heinävedelle päästään 22.12.

Muuta ihmeellistä tänne ei nyt kuulukaan, viime viikot olen nyt tutustunut vähän Chileen lukemalla vaihtoraportteja netissä ja muutenkin orientoitunut ajatuksesta Etelä-Amerikkaan paluusta. Ihan mukavat on fiilikset vaikka kyllähän ne suunnitelmat on nyt jo valmiina jopa vähän turhankin pitkäksi aikaa, mutta en kyllä silti yhtään valita. Chilen slangisanastoon olen tutustunut innolla ja taas taitaa olla edessä uuden murteen, sanaston ja lähes koko kielen omaksuminen, mutta eiköhän se tästä. Jonkun verran on jo tietoon tullut chileläisiä tuttujen tuttuja joten pitänee tällä kertaa aloittaa taas tämä sosiaalisen verkon luominen jo Euroopasta käsin ihanan internetin välityksellä.

Sellaista tänne tällä kertaa, ilma on melko harmaa ja apea ja kyllä se vetää mielenkin alas, mutta pääpiirteittäin kyllä hyvin menee ja ei Sveitsi oikeasti ole yhtään kamala paikka niin kuin mun kirjoituksista on voinut blogimerkintojen rivien välistä tulkita! Lämpimästi suosittelen tätä kaikille erityisesti tieteestä, ihmisoikeuksista sekä hiihto- ja lasketteluharrastuksista nauttiville. Mut en Euroopan bilepaikkoja etsivälle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, katsotaan jos mulla on vielä ennen joulua jotain sanottavaa!
stressitonta joulukuuta vaan niille jotka blogia jaksaa lukea!
elllllu

Marraskuu

2007-11-28T11:05:00.001+01:00

Kyllä muuten luovuus testataan joka kerta kun pitäisi kehittää joku näpsäkkä otsikko. Tämän päivän kirjoituksen päätin nimetä marraskuuksi, koska nyt on marraskuu ja koska olen tällä viikolla kuunnellut paljon miljoonasadetta. Samalla se kyllä kuvaa ehkä vähän tätä syksyäkin: ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, okei , no siihen ne yhteensopivuudet sitten loppuikin.

Viime viikonloppu oli ihan kivaa virkistystä mun arkeen. Perjantaina olin tosin kotona, koska väsytti vaan niin paljon ja satoi vielä vettäkin, että ei siinä sitten viitsinyt mihinkään lähteä. Lauantain vietin siivotessa kun meillä vaihdettiin järjestystä joten yritin omalla siivouspanoksellani osoittaa, että kyllä mua kiinnostaa miten päin ne sohvat siellä olohuoneessa on!

Olohuoneista tuli mieleen, että mulle selvis viime viikolla, että täällä tulee myos päivittäin Kauniit ja Rohkeat! Niitten nimi ei tosin ole mikään bold and the beautiful viittaava, vaan yksinkertaisesti Top model! Tänään taas aktivoin auditiivisen sisältämisnystyräni ja uppoudun Forresterien kiinnostavaan maailmaan. Ei olis kyllä voinut parempaan saumaan tama tieto tulla, koska tuhkimotarinakin päättyy ensi viikolla, joten pientä lohtua elämään tuo, että tilalle saa jonkun toisen päivittäisen saippuaoopperan. Juonikäänteitä luvassa sitten kuukauden pasta kun olen jotain tajunnut!

No, takaisin viikonloppuun. En tiedä mistä tuo tajunnanvirta brookeen ja ridgeen meni, mutta jatketaan tästä nyt sujuvasti sitten viikonlopusta.

Lauantain suunnitelma oli tosiaan mennä yhteen baariin 80s bileisiin, mihin ois periaatteessa pitänyt pukeutua, mutta olin jo ajoissa päättänyt, että koska mulla ei ole autenttista kultaista sadetakkia täällä niin aion olla ihan oma ihana muodikas nykyaikainen minä ja katsoa halventavasti kaikkia jumppapuseroihin ja irokeeseihin sonnustautuneita la isla bonita – juhlijoita. No, jossain vaiheessa iltaa sitten suunnitelma jotenkin kääntyi ja ei sitten koskaan tullut mentyä noihin bileisiin vaan päädyttiin yhteen lattaripaikkaan tuolla vanhan kaupungin tuntumassa. Täytyy kyl sanoa, että siinä mielentilassa mulle huomattavan paljon toimivampi vaihtoehto ja kaikki Madridin aikaiset hittibiisit tuli kyllä kuultua, ilta oli siis kaikinpuolin onnistunut ja yllätyksenä tuli, että bussejakin vielä kulki kun kotiinmenoaika koitti. Täydellistä siis!

Sunnuntai ei sitten alkanutkaan ihan niin iloisissa merkeissä. Olin sopinut, että meen n. klo 14 aikoihin yhden kaverin luokse sinne thanksgiving-aterialle, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti pieni informaatiokatkos oli tapahtunut ja sain puhelinsoiton n. klo 11.30, että mua tullaan hakemaan vajaan puolen tunnin päästä. Luonnollisesti olin vielä nukkumassa noihin aikoihin, joten sitä itsensä keräilyä ei sillä hetkellä niin positiivisesti miettinyt, mutta nyt olisi jo ihan viihdyttävää nähdä turvakameran kuvaa siitä tilanteesta.

Matka taittui nopeasti autolla tuonne Ranskan puolelle, en muuten edelleenkään tiedä, että minne sinne, mutta Ranskassa oltiin kuitenkin! Siellä oli vastassa mun kaverin hulppea talo vuorilla uima-altaineen ja kuntosaleineen, ihan kiva asuinpaikka siis. Toinen yllätys oli myös kalkkuna, mikä Sveitsissä ei tule valmiiksi kynittynä vaan sisälmyksineen ja höyhenineen päivineen. Great.

No siitä se kiitospäivän vietto sitten lähti.

Wikipedia kertoo kiitospäivän perinteistä lyhyen ytimekkään nätisti näin:

”Kiitospäivä on Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosittain vietettävä juhla, jonka perinteisenä tarkoituksena on ollut kiittää saaduista hyvistä asioista Jumalaa satokauden päätteeksi. Kiitospäivä periytyy uudisasukkaiden kiitosjuhlaan ensimmäisen uudessa kotimaassa saadun sadon johdosta. Nykyään Yhdysvalloissa perheet ja suvut kokoontuvat kiitospäivänä lounaalle. Kiitospäivästä on tullut vuosi vuodelta yhä merkittävämpi tapahtuma ja aihe. Kalkkuna on perinteinen kiitospäivän ruokalaji. Amerikkalaisille kiitospäivä on suurempi perhejuhla kuin joulu. Perhe kokoontuu pöydän ääreen, jolloin luetaan kiitosteksti.”

Ateria oli kyllä runsas ja maittava ja kaikkea mahdollista erikoista tuli kokeiltua kuten kurpitsapiirakkaa. Okei täytyy sanoa, että ateriaan kuului myös jonkun verran itselleni ei niin mieluisia ruokalajeja, kuten niitä majoneesisalaatteja ja kananmunan valkuaisia täytettynä keltuaismajoneesi-sekoituksella. Lauantai-illan jälkitunnelmissa voin avoimesti myöntää, että aluksi teki pahaa mutta kyllä siihen sitten tottui.

Oli sinänsä kyllä tosi mielenkiintoinen päivä, paikalla olevista siis puolet eli viisi oli amerikkalaisia, joten perheperinteitä tuli siinä läpikäytyä kuten tuo wikipediankin mainitsema kiitosteksti, jossa jokainen vuorollaan kertoo mistä on kiitollinen. Kyllä se tietenkin suomalaisesta näkökulmasta ehkä vähän liian totallygreatyeah oli, mutta koska väitän olevani niin maailmankansalainen niin kaikkia traditioita tulee sietää ja suvereenisti keksin vaikka mitä asioita mistä kiittää ja loppujen lopuksi mun puheenvuoro olikin sitten ehkä vuolain ja pisin! Ainakaan ei pääse kukaan sanomaan, etten olisi tosissani ottanut!

Että sellainen viikonloppu. Nyt kun on aloitettu tämä asioista rönsyilevästi kertominen, niin sanottakoon samalla, että mun tulevaisuuden suunnitelmiin on tullut vähän selkeyttä, matka jatkuu alppilaaksosta andien laaksoon maaliskuussa, eli jatkan samassa firmassa Santiago de Chilen toimistossa maaliskuusta lähtien. Tosi tyytyväinen kyllä oon, muuta en vielä osaa sanoa! Myös thesis-asiat alkaa vähän järjestyä ja mikäli koulun kanssa saan sovittua pari asiaa, niin saatan tehdä thesiksen jo Sveitsissä ollessani yhdelle firmalle. Näistä sitten lisää toisaalla, mutta tässä nyt suurinpiirtein sitten kuulumiset!

Lauantaina on cern:in suomalaisten pikkujoulut, eli niitä odottelen innolla!

Lisää kuulumisia taas kun tulee kerrottavaa.

Heippaheii!

Ellu

P.s. Tulen Suomeen 21.12. ja silloin pikkujoulustetaan! Eli kaikki jyväskylän seudulla olevat voi liittyä seuraan! Palaan Sveitsiin tammikuun alussa.

Syyssateita

2007-11-23T20:34:00.000+01:00

Elämme jännittäviä aikoja. Tänään mulla oli työhaastattelu puhelimitse kauas etelään ja ei ole kyllä vähään aikaan jännittänyt niin paljon! Vaikka loppujen lopuks haastattelu meni ihan hyvin ja ei tarvinnut esim ruotsia puhua, niin silti jäi vähän epävarma olo. Kun ei niistä ikinä tiedä..! No, ainakin nyt on yritetty ja 1.5h ajassa henkilökohtaisella puhespiidilläni ehtii aika paljon kertoa joten kaikki asiat tuli kyllä aika kattavasti läpikäytyä.

Tuntuu välillä, että tänä syksynä on tullut liikaa tehtyä tulevaisuuden suunnitelmia nykyisyyden kustannuksella. Pää ja ajatukset elää jo keväässä vaikka tässä on vielä monta kuukautta sveitsiläistä arkea jäljellä. No, samalla oon kyllä oikeastaan ihan hyvin tsempannut myös sosiaalista elämääni joten ei se täysin huono asia ole. Sosialisoinnin tuloksena olen siis menossa tuonne Ranskan puolelle sunnuntaina viettämään thanksgiving ateriaa yhdessä aika monen amerikkalaisen kanssa. Ja koska nykyään oon niin integroitunut kyseiseen kulttuuriin, on mun ollut pakko karsia sanavarastostani muutama sinne liikaa vakinaistunut ilmaisu; totaalisesti, jeah.

Milanon reissu meni tosi hyvin, laitan tohon yhden bilekuvankin niin saa tämä blogi vähän väriä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita, vaikkakin se aina tietenkin herättää vähän sitten niitä Madridin haikailuja, mutta loppujen lopuks paluu Geneveen meni kuitenkin hyvin. Osasyy voi tietenkin olla junassa tapaamani chileläiset ja niiden kanssa viettämä ilta CHE – baarissa muutaman drinkin kanssa, mutta kaikkihan vaikuttaa kaikkeen! Ja katsotaan sitten joulun jälkeen jos muuta ei ole ilmennyt sitä Madridiin menoa uudestaan. Onhan se aina ihan kätevä vaihtoehto ja ihan kivoja työpaikkojakin on ollut auki.

Sellasta täällä, väsynyt viikko ollut. Joka päivä olen ollut tietenkin myöhässä töistä. Tai no en nyt myöhässä mutta mennyt myöhempään mitä mulla on tapana, ehkä ensi viikolla parempi onni.

Jotenkin epäverbaali olo, taidan alkaa silittämään. Ulos ei huvita mennä kun sataa niin paljon. Sellaista tänään!

Heippaheiiii
Elina

Lunta sataa Genevessa!

2007-11-14T12:26:00.001+01:00

Tervehdys!

Näin on käynnistynyt tämäkin viikko ja ollaan jo keskiviikossa - mihin ne päivät oikein katoaa?!Täällä ollessa on kyllä varsin hyvin tullut tutuksi miten päiviin ei yksinkertaisesti paljon toimintaa CERN:in ulkopuolella mahdu. Täällä kun tulee oltua n. klo 8.30 -18.00, niin ei sitä sitten jaksa oikein paljoa eikä kyllä ehdikään.

Kielikurssit onneksi pari kertaa viikossa pakottaa liikkeelle illalla, mutta muina iltoina, etenkin näin pimeän tullen ei kyllä kauheesti tee mieli mihinkään, etenkin kun kaupatkin menee kiinni klo 19 paitsi torstaisin milloin on pidennetyt aukioloajat, niin ei niihinkään sitten ehdi mennä pyorimään! varmaan ihan hyvä vaan viimeaikaisten kokemusten perusteella..

Tänään oon pohtinut mun sosiaalisten miniympyröiden kehittymisen kaarta töissä ja tunnustettava on, että en kyllä edelleenkään tunne täältä kauheasti ihmisiä, vaikka ihmismassaa on se n. 6000! Mutta tää ei ehkä vaan yksinkertaisesti ole sellanen sosiaalisuuden huipentuma joten oon rauhoittanut ruokatunnit ylelliselle yksinololle tieteellisten oivallusten edistymisen sijaan. Kielikurssin kautta oon tosin tavannut muutamia täällä kans päivittäin olevia ja pari kertaa lounastanutkin mukavissa japanilaisten tiedeseuroissa, mutta siihen se oikeastaan jää.

Ainoa suht lähelle mun tyylinen tyontekijä toimiston ulkopuolella taitaa olla kioskin nainen, alunperin Espanjasta, joka tänään sanoi mulle, että erotun hyvin tässä paikassa, koska oon ainoa joka ostaa kioskista julkkisjuoruihin erikoistuvia lehtiä kolmella eri kielellä! Pitäskö pyytää Maria Angel sen kunniaks bilettämään?!

Sellasta vaan täällä, joulu lähenee kovaa vauhtia ja viikonloput hupenee. Tänä viikonloppuna menen tosiaan Milanoon taas, tosin oon perillä vasta perjantai-iltana ja tuun sit sunnuntaina iltapäivällä jo takasinpäin, mutta onhan ne nähtävyydet ja kaupat jo kierretykin eli pääpaino on nyt vaan sit kavereiden näkemisessä.

Oon niin huonomuistinen, etten muista mitä viime blogissa kirjoitin, mutta kerron nyt tässä, että sunnuntaina käytiin katsomassa Brad Pitin uus leffa The Assassination of Jesse James. Ja pitää todeta, et joko mun keskittymiskyky on heikentynyt entisestään, leffa ei ollut mun tyylinen tai sit se oli vaan yksinkertaisesti pitkä ja kuivahko elokuva. En uskalla suorilta käsin veikata mitään vaihtoehtoa absoluuttiseksi totuudeksi, mutta en suosittele kaltaisilleni lyhytjännitteisille suurten kokonaisuuksien hahmottajille. Vaikka olihan se historiallisessa arvossaan (????) ihan mielenkiintoinen tarina, se ois vaan mun makuun voitu tiivistää tunnin dokumentiks ja oisin saanut siitä kaiken tarpeellisen irti. No, jos joku toinen on nähnyt ja tykkäs ni pistää vaan analyysia tuleemaan, lupaan lukea harkiten!

Loppuun on vielä tunnustettava, että olen sortunut synneistä suurimpaan.. Eli ostanut vähän nettioikeutta BB:n katsomiseen netissä. Näin pitkään sitä vastustin mut tää viikko vaan vaikutti niin mielenkiintoiselta et oli PAKKO nähdä klipit. Että sillein, nyt sitten pari iltaa oon katsonut koko arkistoa kahlaten mielenkiintoisia kohtauksia ja nyt tuntuu, että mun käsitys asukkaistakin on paljon realistisempi ja näinollen maailma taas parempi paikka elää. Onneks tunnukset ei ole enää voimassa ja koko BB:kin tulee kohta loppuunsa. No oli tää ainakin vaihtelua ikuisten idols-klippien katsomiseen youtubessa!

Kuten sanotaan, all good things come to an end, kuten tuhkimotarina pian ja nyt tama blogikirjoitus. Eli ei taman suurempia tuntemuksia sydamella, lisaa myohemmin. Nyt jatkan ruokataukoa lukemalla sveitsilaisia juorublogeja Britneyn huulipumppauksesta. Luulisi motivoivan oppimaan paremmin kun jo legendaksi muodostunut Nicolas Legrand.. :)

Voikaa hyvin ja toivokaa paljon lumisadetta!
Elina

P.s. Kyllastyin blogin pinkkiin ulkoasuun ja menin ja muutin sen!

Saluti da Milano ja yleisfiiliksiä Sveitsissä

2007-11-11T22:42:00.000+01:00

Ciao a tutti!

Nyt tulee vähän viiveellä Milanon kuulumiset, mutta minkäs teet kun elämä on niin hektistä ainakin oman pään sisällä. Tosiaan reissu oli oikein onnistunut ja mainio! Oli niin kiva hengata vaan rennosti (kiva ilmaisu) ja kiertää katuja ja kauppoja.

Täytyy kyllä näin alkuun myöntää, että matkalla Milanoon, ehkä vähän myös enemmän tykästyin Sveitsiin. Matka taittui siis omalta osaltani junalla ja päiväksi sattui aurinkoinen keskipäivä joten maisemat matkalla oli ihan mielettömät. Vuorien välistä kun mentiin ja maisemia katsoi niin tuli kyllä vähän mieleen matka Mendozasta Santiago de Chileen Andien läpi. Hulppeeta siis oli! Sain vähän ikuistettua kamerallekin, mutta ei ne lasin läpi nyt tietenkään niiin hienoja ole, mutta onpahan jotain.

Meidän matkanteko Milanoon onnistui hyvin vaikka molemmilla Minnan kanssa tuntui olevan vähän ongelmia ihanan hostellin löytämisessä.. No loppujen lopuksi se kuitenkin löytyi erinäisten ihmisten avulla ja siellä sitten vihdoin perjantai-iltana kohdattiin!

Laitoin tähän muutaman kuvan näkyville, ja niistä voikin jo päätellä, että meidän loma Italiassa oli melko ruoka- ja juomakeskeinen. Tietenkin oli pakko paistaa tiramisu, jäätelö, pizza, pasta, paikallinen viini, rommi ja vodka.. ainoo mikä taisi jäädä maistamatta on grappa!

Viikonloppu meni niin kivasti ja nopeasti, että ajattelin paluun Sveitsiin olevan suuri ahdistava kokemus, mutta toisin kuitenkin kävi! Oli tietenkin vaikea orientoitua aamuheräämiseen ja itsensä keräämiseen, mutta se tunne on kyllä arkipäivä ihan joka aamu omalla kohdallani.

Viime viikko töissä piti kiirettä ja olin välillä ihan

hukassa taas projektieni kanssa, mutta loppujen lopuksi

onnistui sitten nekin jollain tavalla.

Viikonloppu on ollut oikein mukava ja täynnä toimintaa joten ehkä voi jo sanoa että kyllä kai tähän Sveitsiin jo ihan tottunut olen!

Ilma alkaa käydä vähän viileämmäksi ja syksy on ilmassa, tosin Suomen sääkarttoja seuranneena kyllä täällä vielä vähän lämpimämpi tuntuu olevan. Pimeys kyllä jo ärsyttää, mutta se on kai väistämätöntä.

Ensi viikolla olen päättänyt aloittaa uuden asunnon etsimisen, ei sen takia, että nykyisessä olisi erityisesti jotain vikaa (paitsi kissat) vaan ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi. Tosin en ihan mihin tahansa kämppään aio muuttaa, tämä nykyinen kun on sijainniltaan täydellinen ja huone on iso ja NETTI toimii ja kämppä on muutenkin kaikinpuolin tosi siisti. Mutta jos jotain mielenkiintoista löytyy niin mielelläni toki menen katsomaan!

Tänä viikonloppuna olen myös päivittänyt ihanat ranskan CD-ROM:ini ipodiin, joten ranskankielen kuulemista ei voi vaan enää välttää?! Jostain se into on siihen löydyttävä, joten olen nyt ajatellut altistaa itseni sille ihanassa aamubussin ruuhkassa.

Tällaisia uutisia tänään. Seuraavan kerran blogia tulee varmaan sitten Milano2 reissun jälkeen, olen suuntaamassa näillä näkymin myös ensi viikonloppuna Milanoon moikkaamaan Carmenia ja Elenaa ja muutamaa niiden kaveria, joten ihanaa frutti di marea luvassa sitten silloinkin!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, heippa!

Elina

P.s. Ei ne kuvat koskaan asetu hyvin, onneks on niin itseselittäviä, etteivät tarvitse kuvatekstejä! Ylimmässä on Milanon päänähtävyys Duomo takana, se valkoinen katedraali.

Angels and demons

2007-10-27T20:44:00.000+02:00

Hei kaikki,

ajattelin jakaa teille pätevän linkin Suomen luotettavimman uutislehden nettisivuilta (klikkaa otsikkoa). Liittyy siis Dan Brownin kirjaan Angels and Demons, joka on siis Da Vinci Coden jatko-osa.

No mielenkiintoistahan tästä tekee sen, että kirja ainakin on "kuvailtu" osaksi CERN:issä, joten innolla jään odottamaan, miltä elokuva saa CERN:in näyttämään.

Cern:in skeptiset fyysikot on luonnollisesti ehtineet ottaa tähän asiaan jo kantaa sanoan, että kirja antaa romantisoidun kuvan koko paikasta. Henkilökohtaisesti kyllä toivon, että antaakin, koska noin arkkitehtuurisesti en näe mitään hienoa 70-luvun tyylisten betonirakennusten kuvauksessa, ellei totuutta edes hieman saa savolaisemman kuuloiseksi.

Asiasta eniten kiinnostuneet voivat vapaa-ajallaan katsastaa tämän linkin:

http://public.web.cern.ch/Public/Content/Chapters/Spotlight/SpotlightInterview-en.html

Linkin takaa löytyy erään CERN:in fyysikon haastattelu, joka todellisuudessa "voisi olla" Leonardo Vetra Brownin kirjassa. Haastattelu on tehty Angels and Demons julkaisuaikoina.

Sellasta meillä täällä! Lisää kuulumisia myöhemmin :)

Elina

Muutama sana turhautumisesta

2007-10-24T22:21:00.000+02:00

Tervehdys lukijat,

Jotenkin aina ehtii viikko kulua, ennen kuin saan aikaiseksi kirjoittaa uutta blogitekstiä, vaikka en tässä elämässä mitenkään kiireinen olekaan.. syytän facebookia ja kaiken maailman visailuja mihin sielläkin voi jo koukuttua!

Kuten otsiko jo viittailee, niin tällä viikolla olen turhautunut useita kertoja lähinnä tätä kohdemaatani koskeviin ilmiöihin. Turhautumista on lähinnä aiheuttanut kielimuuri, mahdottomuus hoitaa asioita loppuun yhdellä luukulla ja muu yleinen epäjärjestys.

Voisi luulla, että monet Espanjassa vietetyt hetket olis kasvattanut tätä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä nimenomaan epäjärjestystä kohtaan, ja kyllä ne onkin, mutta sitten kun on tositilanne niin kyllä vaan edelleen ottaa päähän kun ei saa mitään hoidettua niinkun kotona!

Tarinahan alkaa siitä kun jo viime viikolla kerroin meneväni ostamaan junalippuja Milanoon. No, se ei osoittaunutkaan ihan niin yksinkertaiseksi, kävi nimittäin ilmi juna-asemalla, että lippuluukulta ei voi ostaa etukäteen junalippuja vaan ainoastaan saman päivän junaliput. Tähän ratkaisuksi tarjottiin, että tulen seuraavana päivänä aikaisemmin, että ehdin yleiselle palvelutiskille tai että soitan 1.20 euroa maksavaan palvelunumeroon ja varaan liput. Noh, sain varattua liput puhelimitse ja saapui seuraava päivä, jolloin astelin kohti asemaa lippuja lunastamaan.

Asemalla kyselin parilta tiskiltä, että mihin jonoon asettautua ja vihdoin sain jonkunlaisen vastauksen jonotuspaikasta ja niinpä otin lapun ja asettauduin jonottamaan. Noh, siinä jonotettuani 40 min ja päästyäni taas uudelle lippuluukulle, sain kuulla, että kyseiseltä tiskiltä voi ainoastaan ostaa junalippuja, mitä ei ole varattu. Huoh.

No, koska tililtä oli jo lähtemässä veloitus lipuista, oli pakko käyttää tuo varaus minkä olin tehnyt. No, siinä sitten jonotin uuteen toimistoon vielä 15 min, kunnes viimein sain liput käteen. Näin jälkikäteen se ei enää niin harmita, lähinnä huvittaa, mutta kun niitä lippuja yritti käsiinsä saada niin pari kertaa tuli mieleen, että voiko tää nyt ihan oikeasti olla näin vaikeeta. Ja vaikeinta tähän on suhtautua Sveitsissä, kun mun kuvitelmissa tää on edelleen hyvin law & order -maa, mutta totuus iskee aina kun täälläkin kohtaa espanjalaisuuteen viittaavia piirteitä! No, tästä kärsivällisyyttä saaneena, luonnonlujuutta voittaneena olen kai taas askelen lähempänä vieläkin täydellisempää minuutta!

Pikku hiljaa täällä on myös oppinut näkemään sen kielitaidon tarpeellisuuden.. En tiedä millaisiin ihmisiin alkuaikoina törmäsin kun mun kuvitelmissa oli, että kaikki puhuu englantia, mutta nyt totuus on kyllä tullut ilmi ihan uusissa väreissä. Palveluita on loppujen lopuks melko hankala saada englanniks ja vaikka ihmiset sinänsä yrittää, eikä suhtaudu puhumiseen negatiivisesti, ne ei vaan yksinkertaisesti osaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä sellainen kun soittelin mun kielikoululle eilen. Soittelin kysyäkseni, että onkohan niillä meidän kurssikirjaa vielä, kun oli viime viikolla loppu ja oon nyt viikon käynyt kurssilla ilman kirjaa. Toimistossa vastannut nainen hoki 5 minuuttia. ihan kun jotain nauhaa, sanoen, että "madame you get book when start course" sit sanoin sille samat 5 minuuttia takas, että oon jo aloittanut kurssin mutta kirjat oli lopussa, onko niitä nyt tullut, mihin nainen ystävällisesti kerta toisensa jälkeen totesi, että "yes we have books, madame get book when start course". Aikani siinä jankutettua kyllästyin koko keskusteluun ja sanoin, että hyvä homma, nähdään illalla. No, illalla niitä kirjoja ei tietenkään ollut ja tästä huomattavan loukkaantuneena (:D) oli pakko ottaa asia puheeksi vastaanotossa, mihin taas sain vastaukseksi, "yes madame, normally we have last week, yees."

Hain sitten ne kirjat tänään tuolta koulun toisesta pisteestä. Nyt ei ainakaan ole enää tekosyytä, miksei tämä madame voisi tätä kieltä opiskella kun on ihan cd-rom ja kaikki!

No, pientä turhautumista oli hetkittäin mutta tällä hetkellä jo lähinnä huvittaa. Loppu hyvin, sain liput Milanoon ja sain kirjat, joten oppiminen alkakoon.

Ei sen suurempaa sydämellä tällä kertaa :)

Lisää uutisia myöhemmin, hyvää viikon jatkoa!

Kuulumisia

2007-10-17T14:43:00.000+02:00

Bonjour!

Pitka tovi taas vierahtanyt kun viimeks kirjoittelin, on ollut niin kiire, vaikka ei ole ollut mitaan erityista tekemista. Janna ilmio!

Kohta kolme viikkoa nyt vietetty Genevessa ja pikkuhiljaa tahan alkaa jo ihan tottua. Ranskankieli tosin ei vielakaan ole erityisen hyvin hallussa ja varsinaisia hankaluuksia teettaa perusasioiden hoitaminen, peruspalveluita kun tuntuu olevan vahan hankala saada englanniksi. No, tahan parjaamiseen tulee kohta muutos, aloitin nimittain eilen kielikurssin. Ihan mielenkiinnosta menin viime viikolla seuraamaan paria ilmaisluentoa ja innostuin sen verran, etta paatin nyt osallistua tallaiselle 2x viikossa intensiivikurssille. Jouluun mennessa pitaisi sitten olla ainakin sujuva lukemaan tata kielta, jos ei muuta. Tunnetusti nimittain tuo lausuminen tuottaa pienta paanvaivaa, tekstin ymmartaminen ja sen kehittyminen menee ihan mukavasti omia polkujaan.

Viime viikko oli kylla yks hitaimmista viikoista ikina, olin sosiaalisoinnin suhteen aika passiivisella tuulella ja sen lisaks satuin olemaan toimistollakin koko viikon yksin. Eli todellinen solitary motions oli viime viikon teema. Onnistuin tosin sen verran itsestani saamaan irti, etta yks ilta kavaisin CERN:in nordic clubin after work drink – illassa, tallein kivasti kakskielisena ilmaistuna. Se ennakoitu sosiaalisuuden pakote tosin ahdisti etukateen, mutta siella oli ihan mukavaa. Taytyy nyt viela todeta tahan tyoymparistoon liittyen, etta en ole ennen ollut paivittain paikassa missa jatkuvasti ymparilla pyorii useita satoja, jopa tuhansia ihmisia, mutta joista monenkaan kanssa ei tunnu olevan kovin paljon yhteisia kiinnostuksenkohteita. Ehka se on tama tiede mika erottaa – viela toistaiseksi.

Tieteesta puheenollen, talla viikolla mulla on ollut ihan uusia tyokuvioita. Oon nimittain osallistunut yhteen workshoppiin / seminaariin yhden teknologian kehityksen edistymiseen liittyen. Tallein kun sen kuvailee se kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, mutta kun kuvioihin tulee mukaan fysiikan teorioita ja hiukkaskiihdyttimia, vaikeuttaa se ymmarrysta omalla kohdalla hirmuisesti. Noh, jotenkin olen nyt kuitenkin onnistunut tastakin aiheesta pienen muistion laatimaan ja helpottuneena voin todeta, lukioaikaisia asenteitani uhmaten, etta kai ne fysiikan lait on toisinaan ihan jarkeenkayvia kun tarpeeks kauan pohtii. Kai.

Sellasta talla kertaa. Tanaan menen ostamaan junaliput Milanoon, mihin mennaan Minna W:n kanssa hurvittelulomalle marraskuun alussa. Minna on siis vaihdossa Valenciassa joten valittiin meidan kohtaamispaikaks nomansland Italia.

Ainiin, lauantaina minusta tulee mun kotona asustelevien kissojen yh-aiti. Pelastynein miettein odottelen sita hetkea kun jaan niiden kanssa kolmestaan. Siita lisaa toki ensi viikolla

Voikaa hyvin ja kirjotelkaa kuulumisia.

P.s. Suomen saakartaa katsottuani ei kylla ole yhtaan ikava, taalla on kivan aurinkoista ja +20 astetta :) tervetuloa!

Viikonlopun fiiliksiä

2007-10-07T20:34:00.000+02:00

Moikka moi!

Näin on taas yksi viikonloppu vierähtänyt ja aurinko meitä täällä Genevessä hellinyt. Aattelin ihan kirjotella mitä oon puuhaillut, koska arvaan sen teitä kaikkia kiinnostavan!

No jos ihan rehellisiä ollaan, niin mun viikonlopussa ei ole kyllä mitään tähdellistä tapahtunut. Perjantai-iltana olin nynnysti kotona, koska tulin töistä niin myöhään ja piti pestä pyykkejä, joten jäin kotiin ja katsoin joku 4 jaksoa heroesia ja olin sen jälkeen ihan hypnoosissa ja mun uniin tuli japanilaisia miekkataistelijoita ja muita persoonallisuushäiriöisiä, sarjaa katsoneet tajuanevat mitkä oli fiilikset!

Lauantain omistin lempipuuhalleni, en cuba librelle vaan sille toiselle, eli ostamiselle. Kävin siis vähän shoppailemassa, nyt kun on vähän yleiskatsausta luonut tuonne Geneveen niin voin todeta, et tää on ihan kiva paikka shoppailla! Hintataso on varmasti monen mielessä profiloitunut hurjan kalliiksi, mut voisin sanoa, että Suomen kanssa ei kyllä ole eroa. Samat halpaketjut H&M, promod, Zara, Mango jne löytyy täältäkin ja niissä hinnat on kyllä ihan samat. Muutenkin mitä oon hintavertailuja tehnyt niin täällä on aika samanhintaista esim käydä kahvilla kuin Suomessa, eli ei mitään shokeraavaa kun siihen on koko ikänsä tottunut. Lonely planet guiden mukaisesti big mac-indexiä käyttäen todettakoon, että bic mac ateria maksaa n.6.50 euroissa, eli samoissa hinnoissa mennään!

Se täällä kyllä on erilaista, että kun tämä on kuuluisa tästä jetset -elämästään tämä Geneve, niin hintahaarukka on todella laaja. Sen saattoi huomata tätä huonetta etsiessä, huoneen vuokrahinta oli euroissa n. 270 (joku vessaton, suihkuton, keittiötön rotanloukku jonka joutuis jakamaan 14 henkisen mustalaisorkesterin kanssa) ja 1000 euron välillä. EN kyllä usko, että kukaan täysjärkinen maksais yhdestä huoneesta 1000 euroa, mutta eihän se tyhmä ole joka pyytää!

No pointti oli kuitenkin se, että hintataso täällä on aika Suomen tasoista, on halvempia ja on kalliimpia juttuja, mutta muuten aikalailla sama. Toinen yhtäläisyys mikä tulee mieleen noin ostokulttuurissa Suomen kanssa on se, että täällä menee kaikki kaupat todella aikaisin kiinni. Ei oo mitään 24h kauppoja tai kotiinkuljetuksia tai muuta mun mielestä jetset-elämään kuuluvaa!! Kaikki kaupat sulkeutuu klo 19 paitsi torstaisin pidennetyn aikataulun mukaisesti klo 21. Hulluutta sanon minä!

No siinä olikin aika pitkälti mun lauantai! Tulin kotiin vasta klo 19 aikoihin, jonka jälkeen valmistin maistuvaa kanasalaattia, olin tietty netissä ja sitten katsoin taas vähän heroesia. Niille jotka kummastelevat yhtäkkistä illanviettotapojeni muuttumista pitää myöntää, että en tunne tästä kaupungista vielä ketään kenen kanssa hengata vapaa-ajalla! Tai no oikeastaan tunnen yhet islantilaiset kaksoset kenen kans olin yhteydessä, mutta ne oli tän viikonlopun Ranskan puolella ja mua ei huvittanut lähteä sinne, vaikka rajalle on tästä minun kodosta matkaa n.3 km. Mutta se säätö, se vaiva ja se ahdistus ranskankieliseen seurueeseen integroitumisesta, huoh.

Siinä meni lauantai ja lepoa tuli taas se 9 h vähintään. Mulla on olut joku stressi täällä alussa mikä nyt on alkanut purkautumaan jatkuvana unisuutena (onko se sana?), ja kai siihen vaikuttaa sekin, että on tuskallisen väsyttävää kuunnella jatkuvasti kieltä mitä ei ymmärrä yhtään. Mut kyllä se tästä!

No, tosiaan, hyvin nukutun yön jälkeen heräsinkin tänään mieluiseen auringonpaisteeseen ja virkeään aamuun. Päätin omistaa tämän päivän turismille ja kävinkin katsomassa punaisen ristin rakennuksia, YK:ta sekä Unicefia. Kävin myös Geneven yhtä pää"nähtävyyttä" katsomassa eli sellaista isoa puutarhaa. Ehkä se on tää lokakuu, mutta minä en saanut minkäänlaista riemua niitten kuihtuneitten alppiruusujen näkemisestä, mutta nähty nyt sitten sekin jo varastoon niitä aikoja ajatellen kun sunnuntait menevät toisenlaisissa merkeissä!

Yleisfiiliksenä voin todeta, että alan ihan kotiutua tänne, vaikka tuntuu se välillä vieläkin oudolta olla Genevessä. Sveitsi ei nimittäin maana ole koskaan ollut sellainen missä olisin kuvitellut joskus asuvani, mutta kai tällekin alppikylälle on annettava mahdollisuus! Geneve on varmaan hyvä lähtökohta sopeutua tänne, koska täällä yhdistyy monia juttuja yhteen ja tänne on helppo sopeutua, koska kukaan ei oikeasti alunperin ole täältä kotoisin. Ja vaikka ranskankieli nyt tuottaa vähän vaikeuksia niin täällä on se etu, että ihmiset on tottunut kommunikoimaan kahdella - kolmella kielellä päivittäin, joten lähes jokainen on osannut englantia jollakin tapaa ja olen asiani aina perille saanut. Luonnollisesti parhaat bondaukset on tapahtunut espanjankielisten kanssa, mutta kyllä täälläkin on potentiaalia mukavissa ihmisissä.

Sellaista tällä kertaa! Ensi kerralla voin laittaa vähän kuvia tältä turismin täyteiseltä viikonlopultani. Nyt iltateelle!

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Vähän kuvamatskuu

2007-10-05T20:37:00.000+02:00

Tässä vähän liitteenä kuvia mun asunnosta eli huoneesta ja pari kuvaa syksyisestä Genevestä viime viikonlopulta.

Lisää sitten myöhemmin kun olen kameran toimintaperiaatteisiin paremmin tutustunut.

Voikaa hyvin ja pitäkää kiva viikonloppu!

Elina

P.s. Tää kuvien asettelu on vaan jostain syystä mulle tosi hankalaa! Mutta toivottavasti saatte vähän edes selvää, mun huone on kiva ja täällä on nättiä ja vuoret on koko ajan läsnä!

Geneven kuulumisia

2007-10-05T13:27:00.001+02:00

Bonjour!

Jalleen kerran olen paattanyt aloittaa blogin kirjoittamisen ja vakaana pyrkimyksena on pitaa tama asiasisalloltaan informatiivisena kommunikointimuotona tiedottamaan elamani kaanteista talla kertaa Sveitsin maalla.

Sveitsistahan tulee varmasti monelle mieleen suklaa, punainen risti, kakikellot, puukot ja kaikki saksalaislaheinen, niin myos minulle ennen. Siksi olikin suuri yllatys saapua Geneveen ja huomata, ettei taalla saa edes palvelua saksaksi, ei silla etta olisin sita kovin tiukasti vaatinutkaan.. Geneve on siis Sveitsin taysin ranskankielinen alue, en tieda viela sanoa kumpi kielialueena olisi tuottanut vahemman paanvaivaa, mutta ahkerasti olen koittanut opetella lausumaan sanat croissant ja cafe au lait, merci.

Elo Genevessa on alkanut alkuhankaluuksien jalkeen ihan hyvin, vaikka taytyy myontaa, etta vie kylla aikaa totuttelu tahan kielivahemmiston edustamiseen. Siina mielessa taa on kuitenkin sijaintaina ihan mukava, etta taalla on n. 46 % vaestosta ulkomaalaisia, joten englannillakin parjailee oikein hyvin.

Alkupaivien hostelliasumisen jalkeen loysin alkuviikosta asunnon, tai vuokrattavan huoneen ja oon nyt muutaman paivan asustellut uudessa huoneessani. Asunto sijaitsee ihan kivalla paikalla n. 10 min bussimatkan paassa toista ja n. 20 min bussimatkan paassa Geneven keskustasta. Mun huone on tilava ja mulla on oma iso parveke, muuten asustelen siis yh-aidin ja sen pojan alivuokralaisena. Nain alkuun ainakin vaikuttaa ihan hyvalta, katsotaan mihin tassa sitten paatyy kun vahan tuntee kaupunkia.

Tyot aloitin tosiaan maanantaina taalla CERN:issa eli Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire mut suomeks ihan vaan Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Taa on monelle ehka tuttu Dan Browning angels and demons kirjasta! Itsehan en kyseista teosta luonnollisestikaan ole lukenut, mutta nain olen kuullut.. Elo CERN:issa on alkanut ihan mukavasti ja paikkana taa on tosi mielenkiintoinen. Taalla on n. 6000 tyontekijaa ja taa sijoittuu osaksi Ranskan puolelle ja osaksi Sveitsiin, taalla on paljon tutkijoita ja fyysikoita ja kaikenkaikkiaan taa on aika oma maailmansa. Mun tyo taalla tapahtuu Suomen vientikeskuksessa, missa toimin mukana eri projekteissa. Tyosta voin kertoa kiinnostuneille lisaa muiden medioitten kautta!

Tassapa vahan alkutunnelmia, ihan mukavasti arki lahtenyt rullaamaan. Lisaa kertonen viikonlopusta ensi viikolla!

Voikaa hyvin,
Ellu